Tampere-talossa oli huhtikuun alussa jo kahdeksas filosofiatapahtuma, tällä kertaa teemalla "Idän ja lännen viisaudet". Puhujat olivat pääsääntöisesti mielenkiintoisia ja antoisia, kuten tilaisuudessa on aina ollut. Mutta tällä kertaa mukana oli myös kaksi professoria (Bina Gupta ja Tarab Tulku) kertomassa intialaisista ja tiibetiläisistä opeista. Mielestäni outoa oli, että juuri näistä puhujista Aamulehti kirjoitti (4.-5.4.2004) eniten, vaikka mielestäni he olivat koko viikonlopun heikointa antia. Jos oppi on selkeästi todellisuutta vastaan, muinaista mytologiaa ja spekulointia, niin tällainen ajattelu tulisi välittömästi hylätä eikä sellaista saisi opettaa kenellekään.
Euroopassa vielä keskiajalla filosofia ja uskonto sekoittuvat keskenään, nykyäänkin se on itämaisessa ajattelussa yleistä. Tämä on kuitenkin täysin väärin. Filosofian tulisi etsiä totuutta sekä tarvittaessa hylätä vanha ja väärä. Uskontoihin tällainen ei kuitenkaan kuulu ja varsinkin itämaisissa opeissa uutta kasataan päälle koko ajan ja vanhalle annetaan uutta tulkintaa. Kun perusta on väärin, niin kaikki myöhemmät tulkinnat ja opit ovat myös väärin. Tampereen filosofiatapahtumassa on myös ollut aiempina vuosina puhujina kristittyjä teologeja. Kyllä hekin ovat sivistyneitä ihmisiä ja pystyvät puhumaan kansalle tärkeistä asioista. Mutta jos asioita perustellaan pelkästään teologialla, niin silloin mennään metsään. Kyseessä tulisi olla filosofiatapahtuma, ei uskonto- eikä mystiikkatapahtuma.
Vankka tieteellinen teoria ja empiirinen tutkimuspohja tarvitaan, vain tälle perustalle voi rakentaa maailmanselityksiä. Käytännön asioihin ei saa sekoittaa metafysiikkaa, jolla ei ole sisältöä. "Muinainen viisaus" tarkoittaa liian usein tietämätöntä spekulointia ja sanahelinää. Vanha oppi ei tarkoita että se on oikein, se on ainoastaan vanha. Euroopassa syntynyttä valistusaikaa ja teollista vallankumousta ei muualla koskaan tullut, joten tieteellinen maailmankatsomus on hyvin "länsimaalainen" ja "itämainen" filosofia on säilynyt enemmän uskonnon kaltaisena. Itämaisen tradition kunnioitus sen itsensä takia on väärin, opilla pitäisi olla aina jokin järkevä pohja. Auktoriteettien ylenmääräinen kunnioitus ei myöskään kuulu nykypäivään. He voivat olla väärässä, kuten aikoinaan monet olivatkin ja se pitää uskaltaa myös tarvittaessa sanoa.
Tampere-talossa tänä vuonna paljon puhutussa hindumytologiassa aine, energia ym. muinaiset pohdinnat ovat tunnettuja ja usein mainittuja. Energian käsite ja aineen koostuminen pienemmistä palasista on ollut useiden eri filosofien ajatus, mutta ei muinaisilla filosofeilla ollut oikeasti pienintäkään käsitystä todellisesta maailmasta, sen synnystä tai rakenteesta. Vanhoja oppeja ei voi mitenkään verrata nykyiseen atomi- ja hiukkasfysiikkaan, vaikka samoja termejä käytetäänkin. Ihminen ja yleisinhimillinen käytös ei tosin ole muuttunut vuosituhansien mittaan, mutta tieteellisiä ja maailmanselityksellisiä johtopäätöksiä ei muinoin pystytty mitenkään tekemään. Nykyinen tiede on myös pitkän kehityskulun tulos, yrityksen ja erehdyksen kautta rakennettu, aivan omassa sarjassaan verrattuna muinaisiin maailmanselityksiin.
Opin pitää perustua tutkimukseen ja todellisuuteen, pelkät näköhavainnot ja oma ajattelu eivät riitä, myös teknisiä tutkimusvälineitä tarvitaan. Koko maailmaa on tutkittava ja tarkasteltava. Ihminen on eläin, osa luontoa, ruumiillinen olento jota on tarkasteltava osana ympäristöään. Biologia, lääketiede ja niiden tekniset tutkimuslaitteet ovat kehittyneet valtavasti, joten esim. psykologia on jo vankkaa, tutkittua tiedettä. Aivojen ja tunteiden toiminnasta tiedetään paljon. Filosofia on kuitenkin vielä liikaa tyhjää sananpyörittelyä ja usein täysin turhanpäiväistä, jolla ei ole hyötyä eikä edes iloa kenellekään. Tämä on tietenkin mielipidekysymys, mutta mielestäni hyvä romaani kertoo enemmän ihmisistä ja heidän toiminnastaan kuin sata vanhaa filosofian kirjaa.
Tampereen filosofiatapahtuma on pääosin loistava ja tärkeä tapahtuma, filosofialla on oma paikkansa ja sitä tarvitaan. Itsekin olen viihtynyt siellä vuosi toisensa jälkeen. Mutta puhujien hienot tittelit ja pitkä ura eivät auta, jos opit ja puheet ovat tyhjää täynnä. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, moniselitteinen ja vaikeaselkoinen selitys saattaa kuulostaa hyvältä, mutta se on todellisuudessa harhaanjohtavaa ja ajatuksia sekoittavaa. Useina vuosina mielenkiintoisimmat ja antoisimmat puhujat ovat usein olleet "ei ammattifilosofeja". Ihmisiä, jotka osaavat puhua tavalliselle ihmiselle oikeaa asiaa selkeästi ja ymmärrettävästi, jolloin heillä on jotain annettavaa kuulijoille.
Filosofit sanovat, että tiede ei voi selittää kaikkea. Näin on, mutta ei myöskään filosofia voi selittää kaikkea. Eivät luonnontieteet ja filosofia ole ristiriidassa keskenään, molempia tarvitaan. Buddhan oppien mukaan maailma on harhaa, mutta mielestäni jokaisella on oikeus harhattomaan elämänkatsomukseen. Sen voi saavuttaa vain totuuden avulla, vaikka totuus joskus sattuisi. Filosofi on totuudenrakastaja ja vain totuuden kautta voi löytää elämälleen merkityksen ja pitävän maailmankatsomuksellisen perustan.
Seuraava juttu: Eroakirkosta.fi