Miksi uskontoja on olemassa? Oikea kysymys on kuitenkin, että miksi niitä on vieläkin olemassa? Mielestäni uskonto on evolutiivinen välttämättömyys tietyssä ihmiskunnan kehitysvaiheessa. Tietoisuuden ja älykkyyden synty sekä selitysten tarve oli syynä, miksi uskonnollisuus tuli niin yleiseksi. Tästä välivaiheesta tulisi päästä eroon tieteellisen tiedon lisääntyessä, yhteiskunnan ja ihmiskunnan henkinen kehitys vaatii uskontojen siirtämisen historian kirjoihin.
Nykyihmisen aikoinaan kehittyessä myös tietoisuus syntyi. Ymmärrys olemassaolosta ja ajattelu synnyttivät myös ihmettelyä ja pelkoa. Miksi salama iskee, miksi isä kuoli, miksi olemme täällä? Pelko synnytti väistämättä selityksiä, joita kielen ja kommunikaation kehittyessä voitiin kertoa muille. Paras ja vakuuttavin selittäjä kohosi uskonnolliseksi johtajaksi. Koska varsinaista tiedettä ei ollut, eikä oikeita selityksiä eri ilmiöille tiedetty, niin uskonnot, myytit, henget ja jumalat keksittiin selittämään kaikki tuntemattomat asiat. Seremonioilla pyrittiin vaikuttamaan jumaliin ja heidän tahtoonsa. Muodot ja rituaalit vaihtelevat kulttuurista toiseen, suullisessa perimätiedossa vanhoja selityksiä unohtuu ja uusia keksitään tarpeen mukaan. Vasta kirjoitustaidon keksiminen synnytti pysyvämpiä uskontoja, vaikka nekin ovat ajan myötä sekoittuneet ja muuttuneet.
Myös yhteisöllisyys on alusta lähtien ollut yhteisten uskomusten taustalla, heimon yhteinen oppi antaa henkistä turvaa. Tämä on ollut kaikissa kulttuureissa joka puolella maailmaa. Ei siksi, että samat jumalat vaikuttaisivat kaikkialla, vaan koska ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. Ihminen on rationalisoiva eläin, kaikelle pyritään löytämään selitys ja tuntemattomalle on aina annettava jokin rakenne. Uskon turvin voitiin oppia ja viisastua, kunnes tiede kehittyi niin paljon että uskonnosta voidaan luopua. Usko oli siirtymäkauden apu, ns. henkinen laiva uudelle ymmärryksen mantereelle.
Nykyään tiede on ratkaissut monet ongelmat ja asioille löytyy luonnollinen selitys. Uskonnoista tulisi päästä eroon lopullisesti, mutta luopuminen esi-isien muinaisista uskoista on monille vaikeaa. Yleinen epävarmuus ja halu olla samaa mieltä muiden kanssa rajoittaa kehitystä, jolloin jämähdetään helposti entiseen. Myös henkinen laiskuus vallitsee, ihmisiä ei kiinnosta, mikä on totta ja mikä ei. Usko on kivaa ja helppoa, mutta oikea tieto turvatonta ja joskus vaikeaa. Uskonnoille ei ole nykyään mitään järkeviä perusteita. Maailman ja elämän ymmärtäminen, hyvä käytös ja muista välittäminen eivät vaadi satuolentoja. Ei elämä helppoa ole, mutta toiminnan tulisi perustua tosiasioihin, jolloin voimme oikeasti rakentaa parempaa maailmaa kaikille.
Seuraava juttu: Uskomattomia ne papit