Suuri ihmetykseni aihe on, miksi vieläkin on paljon henkilöitä, jotka eivät lainkaan usko kirkkojen opetuksiin ja silti he kuuluvat kirkkoihin. Selkeät perustelut, että kaikki elämään liittyvät asiat voidaan tehdä ilman uskontoa ja kirkollisverokin säästyy parempaan käyttöön, eivät riitä siihen, että he eroaisivat kirkosta. Tavallisimpia syitä tähän ovat tavallisen ihmisen välinpitämättömyys asiasta, mahdollisen muutoksen vaikeus ja pelko muiden reaktiosta.
Tavallinen suomalainen ei paljoakaan ajattele maailmankuvaansa, uskontoja eikä
niiden to-dellisuutta. Kuulutaan kirkkoon, koska siihen on joskus liitetty ja
elämän juhliin kutsutaan pappi, koska niin on ennenkin tehty ja
muutkin tutut tekevät. Kun yksi ajatustapa ja toimintamalli on joskus syntynyt,
niin sen muuttaminen on vaikeaa ja uuden aloittaminen vaatii jonkun syyn. Entisestä
luopujat ovat jonkinlaisia etsijöitä ja ajattelijoita. Ei tavallinen
kansalainen muuta elämäänsä tai ajatteluaan, koska se voisi
vaatia heiltä henkisesti ja sosiaalisesti liikaa.
Monet ovat myös epävarmoja suhteestaan uskontoihin. Maailma on muuttunut paljon parissa vuosikymmenessä ja nykyään uutta henkistä kotia etsivät voivat valita hyvin monista erilaisista uskomuksista. Nykymaailma on myös kovempi, sosiaalisesti kylmempi ja epävar-mempi kuin aiemmin, joten muutoksen et-sijöistä vain tietyntyyppiset ihmiset valitsevat uskonnottoman tien, koska se vaatii rohkeutta ottaa vastuuta omasta elämästään eikä tur-vautumista erilaisiin jumaliin tai taikauskoihin.
Monet eivät myöskään ymmärrä, että kirkosta eroaminen ei oikeasti vaikuta heidän jokapäiväiseen elämäänsä millään tavalla. Kirkkoon kuuluvista monet ovat todellisuudessa täysin uskonnottomia, mutta syystä tai toisesta ovat edelleen kirkon jäseniä. Todellisuudessa eroamisen jälkeen elämä jatkuisi aivan kuten ennenkin, mutta ilman turhia sidoksia seu-rakuntaan ja kirkollisveron maksamisestakin säästyisi.
Vaikka uskonnottomuus ja kirkkoon kuulu-mattomuus on mielestäni ajattelevan ihmisen luonnollinen olotila, niin tässä maailmassa monille se pitää valitettavasti opettaa erikseen uskontojen tulvassa ja siltikään monet eivät syystä tai toisesta eroa kirkosta. Kun yhteiskunta maallistuu edelleen, kirkon jäsenmäärä laskee ja sen vaikutusvalta vähenee, niin toivottavasti yhä useampi uskaltaa ottaa sen ratkaisevan askeleen ja eroaa kirkosta.
Seuraava juttu: Runo