Vapaa-ajattelijoiden yksi keskeinen tavoite on edistää ja levittää tieteellistä maailmankuvaa. Mutta mikä on tieteellinen maailmankuva ja miten se poikkeaa ns. kristillisestä maailmankuvasta?
Tiede pyrkii löytämään todennäköisiä ja havaintojen kanssa yhteensopivia teorioita ja esittämään hyvin perusteltuja kuvauksia todellisuudesta. Tieteellisessä tiedossa on tietty erityspiirre: se koskee aina yksittäisiä asioita ja ilmiöitä, joista on olemassa useita kilpailevia "tieteellisesti hyväksyttyjä" mielipiteitä. Siksi on pakko todeta, että ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä, kokonaista ja stabiilia maailmankuvaa, josta voitaisiin sanoa: "tässä on tieteellinen maailmankuva" tai "tämä on totuus".
Tieteellinen maailmankuva ja kristillinen maailmankuva ovat monessa asiassa täysin vastakkaiset. Keskeisimmät erot voidaan typistää kahteen sanaan: totuus ja auktoriteetti. Voidaan todeta, että tieteellisessä maailmankuvassa ei ole totuutta tai auktoriteetteja ja taas kristillinen maailmankuva ei tulisi toimeen ilman näitä. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännön tasolla?
Kristillisessä maailmankuvassa lähdetään siitä ajatuksesta, että totuus on ylhäältä annettu ja se on ilmoitettu Raamatun muodossa. Totuutta ei saa kyseenalaistaa, koska se on jumalallista alkuperää ja luonteeltaan ikuista. Tällainen ajattelu on täysin vieras tieteellisessä maailmankuvassa, jonka liikkeellä pitävä voima on kulloistenkin "totuuksien" kyseenalaistaminen ja niiden täydentäminen tai vääräksi osoittaminen. Ikuisen totuuden vaatimus johtaa kristillisessä maailmankuvassa siihen, että uusi tieto pitää sovittaa Raamatun sanaan, koska se ei saa olla ristiriidassa Raamatun kanssa. Tieteellinen maailmankuva, joka ei kunnioita auktoriteetteja, muuttaa tarvittaessa tieteen käsitystä todellisuudesta niin paljon, että se on sopusoinnussa uusien havaintojen kanssa. Tieteen tapa korostaa havaintoja tärkeimpänä tiedon hankkimisvälineenä on kristillisessä maailmankuvassa täysin vieras käsitys.
Auktoriteetin ilmoitukseen perustuva kristinusko vaatii seuraajaltaan kuuliaisuutta, tottelevaisuutta ja uskoa. Jos ei omaa edellä mainittuja ominaisuuksia, on vaikea olla kovinkaan vahvasti sitoutunut kristilliseen maailmankuvaan. Kuuliaisuus ja tottelevaisuus kuulostavat nykyihmisen korvissa sangen pahoilta ja autoritaarisilta, mutta kristillisessä todellisuudessa ne ovat aivan keskeisintä sisältöä. Autoritaarisuuteen perustuva järjestelmä romahtaa kuin korttitalo, jos ihmiset rupeavat epäilemään ja kyseenalaistamaan, niin kuin tieteellisessä maailmankuvassa on tapana.
Tieteellisessä maailmankuvassa joutuu hyväksymään sen tosiasian,
että kaikesta ei ole saatavissa selitystä ja saatavilla oleva selityskin
on mitä todennäköisimmin puutteellista. Epävarmuus ja sen
sietäminen on yksi keskeisiä tieteellisen maailmankuvan perusteita.
Tieteellinen "totuus" ei koskaan valmistu, koska tieto muuttuu ja
sitä saadaan koko ajan lisää.
Kristillisessä maailmankuvassa ei ole vastaavaa ongelmaa, koska tiukan
paikan tullen voi vedota kuluneeseen lauseeseen "tutkimattomat ovat
Herran tiet".
Tilanne Suomessa on varsin hullunkurinen, koska valtaosa suomalaisista kuuluu valtion kirkkoon, mutta omaa tieteellisen maailmankuvan. Voin väittää näin, koska suomalaisten koulutustaso on varsin korkea ja tuskin kovinkaan moni jakaa edellä kuvatun kristillisen totuuskäsityksen. Tieteellinen maailmankuva ei ole sopiva autoritaarisille ihmisille, jotka tarvitsevat varmoja totuuksia elämänsä tueksi. He ovatkin vähemmistönä tämän päivän Suomessa.
Tieteellinen maailmankuva tulee tulevaisuudessa vahvistamaan entisestään asemiaan ja kristillinen maailmankuva tulee häviämään, niin kuin on käynyt kaikille yliluonnollisuuteen ja mystiikkaan perustuville maailmankuville.
Seuraava juttu: Vapaa-ajattelijoissa tapahtunutta