Vapaa-ajattelijoilla on hyvät ja tärkeät tavoitteet ja niiden eteen tulee tehdä paljon työtä, mutta työ pitäisi tehdä aina positiivisessa hengessä. Valitettavan usein olen kuitenkin huomannut, että myös ateisti voi olla varsin suvaitsematon, ahdasmielinen ja huonosti käyttäytyvä toisia näkökantoja ja ihmisiä kohtaan, vaikka samaan aikaan kristittyjä moititaan juuri samasta asiasta. Ihmisiä me kaikki olemme ja monilla on käytöksessään jokin sokea piste, jota ei välttämättä huomaa itsessä vaikka arvostelee sitä muissa. Tällainen käytös ei onneksi ole yleistä, mutta huono ensivaikutelma järjestöstä tai ikävät muistot yksittäisistä ihmisistä jäävät muille helposti mieleen. Tämä vaikeuttaa vapaa-ajattelijoiden tavoitteiden ajamista, koska myönteinen julkisuuskuva on meille tärkeä.
Todellisuudessa tällaiset häirikköhenkilöt ovat pieni vähemmistö, mutta he saavat innostuksessaan ja aktiivisuudessaan valitettavan usein äänensä kuuluviin kokouksissa, internetissä, sähköpostikeskusteluissa ja monissa julkisissa tapahtumissa. Fanaattisuus on aina huono asia kohdistuu se sitten mihin tavoitteeseen hyvänsä. Suomessa on monia lahkoja, joihin fanaattiset kristityt voivat liittyä, koska luterilainen kirkko on heidän tiukkaan maailmankatsomukseensa nähden liian suvaitseva ja he lähtevät sieltä. Uskonnottomien ongelmana on se, että Suomessa Vapaa-ajattelijain liitto on ainoa merkittävä ja perinteinen uskonnottomien järjestö, jolla on toimintaa eri puolilla maata. Tällöin toimintaan tulee valitettavasti mukaan tämän fanaattisen ateismin edustajia ja he pilaavat helposti kaikkien mainetta.
Mistä tällainen huono käytös on lähtöisin ja miksi sitä ylläpidetään? Tunnen henkilöitä, joilla on ollut menneisyydessä ikäviä muistoja kristityistä ja sillä on ollut pysyvä vaikutus mielipiteisiin. Jotkut haluavat vain purkaa pahaa oloaan uskovaisiin. Käytös voi olla myös vanhemmilta tai kavereilta opittua ja samanhenkisessä seurassa ei ole tajuttu lainkaan miten törkeältä käytös ulospäin näyttää. Joillakin yksittäisillä henkilöillä on valitettavasti henkisiä ongelmia, joita puretaan väärällä tavalla myös julkisuudessa.
Tosiasia on, että uskonnottomilta ja uskovaisilta vaaditaan aivan samanlaisia käytöstapoja, muulla tavalla ajattelevien suvaitsemista ja avarakatseisuutta. Varsinkin julkisuudessa esiintyminen vaatii oikeat tavat ja asenteet, jos käytös on huono, niin hyväkin tavoite peittyy sen alle. Keskusteluissa kannattaa olla varovainen, pilkkaa tulee aina välttää ja tilannetajua pitää olla, ahdasmielinen änkyröinti ei auta asiamme ajamista.
Joillakin uskonnottomilla on myös oma puhdasoppisuuden vaatimuksensa. Ei riitä, että ei kuulu kirkkoon eikä usko jumaliin, vaan pitäisi myös kannattaa tietyntyyppistä ateismia ja sen tulkintaa. Olen useasti ihmetellyt, miksi jotkut hermostuvat pienistä mielipide- ja tulkintaeroista, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä, aivan kuin kyseessä olisi sisäinen lahkojako. Kaikilla pitäisi olla suhteellisuudentajua toimintaan, uskonnottomuus ja sen hyväksi toimiminen on todellisuudessa varsin selkeää ja yksinkertaista. Ja joillekin on vielä nykyäänkin tärkeää vapaa-ajattelun puhdas aatteellisuus, kaupallisuus on kuulemma paha asia ja sitä ei saisi päästää toimintaan missään muodossa. Kokemukseni mukaan tällä tavalla ajattelevat henkilöt ovat lähinnä vanhoja vasemmistolaisia, nuorella moniarvoisella vapaa-ajattelijasukupolvella ei ole toiminnassa tällaisia rajoituksia. Emme tietenkään ole liikeyritys, mutta toimintaa voidaan tehostaa hyväksi koettujen menetelmien avulla.
Vapaa-ajattelijoiden historiallinen tausta ja ulkomaisten järjestöjen toiminta on joillekin tärkeää: mistä kansainvälinen vapaa-ajattelijaliike on saanut alkunsa ja kenen toimesta verrattuna johonkin toiseen yhdisykseen? Jos joidenkin järjestöjen johtohenkilöt ovat kirjoittaneet joskus vääräoppisesti tai heillä on ollut väärä näkemys jostain asiasta, niin se sitten oikeuttaa hylkäämään kaiken muunkin, mitä he ovat elämässään tehneet. Jos hyvä ehdotus tai teko hylätään vain siksi, että väärä henkilö on ehdottanut sitä, niin silloin ollaan jo liian pitkällä, samoja tavoitteitahan meidän pitäisi ajaa. Näillä asioilla ei pitäisi todellisuudessa olla mitään merkitystä toimintamme kannalta. Ainakin minä toimin Tampereella tämän päivän maailmassa eivätkä toisten muinaiset tekemiset ja sanomiset vaikuta siihen mitenkään.
Useimmilla juhlapyhillä on todellisuudessa pakanallinen tausta, vaikka myöhemmin ne on muutettu kirkollisiksi juhliksi. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät juhli mitään kirkollista juhlapyhää, koska se on kuulemma uskonnon harjoittamista. Jotkut tuntemani henkilöt eivät koskaan toivota hyvää joulua, vaan pelkästään hyvää uutta vuotta ja samalla pitää kirjoittaa yleisönosastolle joulunvastaisia kirjoituksia. En todellakaan ymmärrä miksi pitäisi jättää juhlimatta, jos kristityt ovat lisänneet omia piirteitään tai omineet tapahtuman itselleen, miten se muka minun elämääni vaikuttaisi? Kaikki juhlat ja tapahtumat voi viettää halutessaan uskonnottomasti ja olisihan se todella tylsää ja ikävää viettää elämänsä ilman mitään juhlia hyvien ystävien ja perheen seurassa. Uskonnotonta tapakulttuuria voidaan viettää ja levittää asiallisesti sekä nauttia omasta elämästä ilman, että jatkuvasti arvostellaan muita.
Moni saattaa ihmetellä, että miksi kirjoitin tästä aiheesta Pakanasanomiin? Häiriköt ovat todellisuudessa pieni vähemmistö, vaikka sitäkin äänekkäämpi, yksittäisiä henkilöitä jotka valitettavasti näkyvät ja kuuluvat. Heidän olemassaolostaan ja käytöksestään tiedetään Vapaa-ajattelijoissa, mutta he eivät mitenkään kuvaa koko järjestöä, ehdottomasti suurin osa ateisteista on aivan tavallisia hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Huonoa mainosta on tullut vuosien mittaan puolin ja toisin, mutta yksittäisten henkilöiden takia ei koko asiaa tai järjestöä kannata leimata. Pystyyhän suurin osa vapaa-ajattelijoista erottamaan fanaattisen lahkolaiskristityn ja tavallisen tapakristityn toisistaan. Ei fanaattisista henkilöistä kannata välittää, heidän kanssaan väittely on turhaa eivätkä ne yleensä muutu millään tavalla, koska eivät näe toiminnassaan mitään väärää. Lisäksi, mitä heille voisi tehdä? Yhdistyksestä ihmisiä on todella vaikea erottaa, ja vaikka se onnistuisikin, he voivat jatkaa toimintaansa aivan samalla tavalla myös järjestön ulkopuolelta.
Onnekseni olen huomannut, että tilanteessa on ollut parantumista. Uuden sukupolven jäsenemme suhtautuvat asioihin järkevästi ja osaavat esiintyä julkisuudessa. Vasta kun osaa keskustella asiallisesti ja perustella oman katsantokantansa toisten mielipidettä kunnioittaen, kelpaa esiintymään julkisesti tai kirjoittamaan mielipiteitään eri medioihin. Kirkkojen asemaa ja uskontojen valheellisuutta ei tule milloinkaan hyväksyä, mutta kuinka esittää asian toisella tavalla ajatteleville? Mieti miten haluaisit sinua kohdeltavan eri tilanteissa.
Seuraava juttu: Pilakuva