Sattuma ja kaaos, kirjaesittely

Toimistomme kirjahyllyyn on ilmestynyt satunnaisuuden ja ennustettavuuden suhdetta pohtiva kirja nimeltään Sattuma ja kaaos. Kirja on melko mielenkiintoinen, kiitettävän lyhyt ja kielellisesti hyvä. Valitettavasti sinänsä mielenkiintoiset luvut eivät muodosta kovin yhtenäistä kokonaisuutta.

Vaikka emme tiedä nopanheiton tulosta, niin tiedämme kuudensadan heiton tuottavan käytännössä varmasti 70-130 kappaletta kutakin numeroa. Tällä tavalla sattumasta päästään käsitteeseen tilastollinen varmuus. Laskulaitkin voidaan esittää todennäköisyyksillä, joskus ei voi sanoa "Jos A niin B", vaan "Jos A on tosi 60% todennäköisyydellä".

Ilmakehässä ei ole mitään mystistä. Tuulen suunta, lämpötila, kosteus ja muut tiedot tänään määräävät säätilan huomenna. Sääennustukset menevät silti joskus pieleen. Se ei ole meteorologien vika, vaan ilmakehä on kaoottinen järjestelmä.

Kaaos tarkoittaa yksinkertaisesti herkkää riippuvuutta alkutilasta. Sään ennustaminen kuukauden päähän edellyttäisi ilmakehän nykytilan tuntemista atomien tarkkuudella ja käsittämättömän tarkkaa laskentaa. Siksi siis lämpötila kuukauden kuluttua on meidän kannaltamme satunnainen, vaikka periaatteessa se on laskettavissa, ja käytännössäkin tiedämme sille tietyn vuodenajasta riippuvan vaihteluvälin.

Kirja yhdistää kaaoksen myös inhimilliseen maailmaan, esimerkkinä on talous. Mikäli talous on kaoottinen järjestelmä, on talouspolitiikka tuomittu epäonnistumaan, ja lamat ja nousukaudet seuraavat toisiaan kuin myrskyt ja tyvenet vaikka tietäisimmekin taloudessa vaikuttavat lait.

Kirja esittelee myös kvanttimekaniikkaa. Nykyisen tiedon mukaan maailma mikrotasolla on todella aidosti satunnainen, esimerkiksi uraaniydin hajoaa tai sitten ei hajoa täysin ennustamattomasti. Filosofisesti tämä on tärkeää, koska se estää täydellisen determinismin. Toisaalta kvanttimaailman satunnaisuuskaan ei selitä esimerkiksi ihmisen tietoisuutta tai vapaata tahtoa.

Kirjassa on varsin paljon kiinnostavia ajatuksia. Esimerkiksi kirjassa osoitetaan, että jopa kaukaisin elektroni maailmankaikkeuden reunalla vaikuttaa ihmisten kohtaloihin maan päällä! Kirja kertoo myös, miksi kuumasta ja kylmästä vedestä saadaan haaleaa vettä, mutta ei toisinpäin. Vielä kirja kertoo mitä tietokoneella voidaan laskea, miten informaatio oikeastaan määritellään ja miksi seksi ja geenien sekoittuminen auttaa elämän selviytymistä maailmankaikkeudessa.

Kirjoitusasu on kepeää, osin humorististakin: "Oletetaan, että on olemassa jatkuvaa informaatiota tuottava lähde (esimerkiksi puhuva poliitikko tai puhelimessa oleva anoppi, sillä informaatiolla ei tarvitse olla merkityksellistä sisältöä)." Kirja kertoo asian ohessa myös tiedemiehistä, jotka asiaa ovat tutkineet. Kirjassa ei kaunistella, Gödel oli kirjoittajan mukaan "pieni, kellertävä, laihtunut ja piti korvissaan puuvillatukkoja" ja myös itsensä tappaneista tiedemiehistä kerrotaan. Pääasiaksi tällaiset huomautukset eivät kirjassa nouse, kuten ei pidäkään.

Lukemisen arvoinen kirja.

Jori Mäntysalo

Seuraava juttu: Uskonnot ovat virtuaalitodellisuutta