Millainenko olen?
Ihan tavallinen.
Kotiäiti, jolla on vakaa usko parempaan maailmaan.
Maailmaan, jossa ei olisi sotia
Eikä ristiriitoja Ihmisten välillä.
Eikä mitään ylempiä instansseja,
Jotka sanelisivat kuinka ihmisen pitäisi olla.
Eikä varsinkaan mitään iankaikkisen vanhoja kirkkoja,
Jotka hakevat selityksensä jostain olemattomasta kirjasta
- 2000 vuotta vanhasta best selleristä.
Haluaisin vain olla ajatuksineni
Ja moraalikäsitysteni mukaan:
Tehdä hyvää muille ihmisille
Ja hyväksyä jokainen ihan tavallisena omana itsenään,
Ilman mitään naamioita.
Pitää omat, joskus muiden mielestä hieman korkealentoiset ideologiani,
Koska uskon, että itse olen itseni paras moralisoija.
Vaadin itseltäni niin paljon enemmän kuin
Raamattuun tukeutujat.
Elämäni on paljon rankempaa kuin uskovaisten,
Koska en voi pyytää anteeksi joltain Jumalalta tekemääni vääryyttä -
Minun täytyy anoa anteeksiantoa ihan oikeilta ihmisilta!
Parisuhteessani elän toista kunnioittaen,
Ymmärtäen, että mies on mies ja nainen on nainen
Ja jos he joskus henkisesti kohtaavat - se on elämän riemuvoitto.
Toiselta ei voi vaatia mitään - voi vaatia ainoastaan itseltään.
Mutta teemme ajoittain kuitenkin niin paljon hyvää toisillemme,
Ettei erillään eläminen kuitenkaan ole varteenotettava vaihtoehto.
Rakastan elämää.
Varsinkin sen vaikeuksia ja vastoinkäymisiä.
Opin uutta joka päivä, enkä voi tuudittautua arkipäiväiseen.
Minulla on näet haave, että pystyn yhden ihmisen tärkeimmistä
Ihmissuhteista - suhteen aviopuolisoon - pitämään kasassa
Kaikista eroavaisuuksista ja vaikeuksista huolimatta
Suhde lapsiin on jatkuvassa muutostilassa ja
Siksi ehkä vaikeampi haaste elämässä.
Mutta olen päättänyt selvitä siitäkin,
Uskoen ja luottaen, että lapseni minua seuraillen
Oppivat elämästä ne tärkeimmät prioriteetit.
Kuinka muita ihmisia pitää kohdella ja kuinka
Asennoitua kaikkeen uuteen mielenkiinnolla.
Siis tällainen olen - tavallinen - mutta kuitenkin hyvin ainutlaatuinen.
Minä - vapaa-ajattelija
Seuraava juttu: Uskonnoton joulu