Kieli muuttuu aikojen kuluessa. Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat puhutun ja kirjoitetun kielen kehitykseen. Niin kehittyy ja muuttuu myös suomen kieli.
Esko Koivusalo toimi Suomen kielitoimiston toimistopäällikkönä vuosina 1974-1990. Hän käsitteli monissa esitelmissään ja artikkeleissaan raikkaasti ajan ilmiöiden heijastumia kielessä. Kielen aika -kirjaan on koottu Esko Koivusalon artikkeleita lähinnä 1980-luvulta. Uskonnottoman kannalta mielenkiintoinen on kirjan alussa julkaistu kirjoitus suomen kirjakielen synnystä. Siitä voi sitten edetä kirjan muihin teksteihin.
Suomen kirjakielen syntyä kuvatessaan Koivusalo purkaa pois henkilömyyttejä, joita tämän kielen syntyyn on liitetty. Kirjakielen muotoasun kehitykseen ja uudissanojen syntyyn yksilöillä onkin ollut kiistaton osuus. Kirjakielen kohtaloihin ovat kuitenkin vaikuttaneet enemmän kulloisenkin hallitusvallan ratkaisut, eri yhteiskuntaryhmien intressit ja yhteiskunnan rakenteen muutokset. Eri aikoina ne ovat vaikuttaneet suuresti siihen, miten vapaasti ja mihin suuntaan kirjakieli kehittyy.
Suomen kirjakielen luojaksi on mainittu Mikael Agricola, joka toimi Turun piispana 1500-luvulla. Kirjakielemme läpimurron taustalla onkin luterilainen uskonpuhdistus. Esko koivusalo kirjoittaa, että usko ei Pohjolassa kuitenkaan puhdistunut sen vuoksi, että täkäläiset hengenmiehet olisivat sisäisestä vaatimuksestaan lähteneet sitä puhdistamaan. Tahdin ja suunnan määräsi Kustaa Vaasa, joka halusi luoda Ruotsiin keskitetyn kansallisen kuningasvallan. Ja kun sodankäynti maksaa ja kuninkaalla ei ollut riittävästi varoja, piti Kustaa Vaasan rahoittaa unionikuningas Kristian II:ta vastaan käymänsä sota Lyypekin hansakauppiaiden rahoilla.
Rahat velkojen maksuun Kustaa Vaasa sai verottamalla kirkkoa. Ja tämän veronkannon tehostamiseksi hän nimitti piispaksi niitä, jotka eivät hänen politiikkaansa vastustaneet. Kirkon omaisuus ei tullut kansan omaisuudeksi, vaikka luterilainen käsitys tuolloin tätä olisi tukenutkin.
Kun Mikael Agricola sai Kustaa Vaasalta piispanistuimen, hänestä tuli paitsi kirkon myös valtion uskollinen palvelija. Maallisen omaisuuden suomaa valtaa ei Agricolalla ollut, kirkon omaisuushan oli Kustaa Vaasan omaisuutta.
Agricola kehitti suomen kirjakielen, joka tuolloin palveli erinomaisesti kirkon tarpeita. Tämä kirjakieli soveltui pitkälle myös valtion tarpeisiin. Ruotsin suurvaltakauden alkuvuosikymmeninä suomalaiset saivat omakielisen Raamatun. Tämä tapahtui vuonna 1642.
Esko Koivusalo on kirjoittanut kielipakinoitaan useisiin lehtiin ja radio-ohjelmiin. Kielen aika -kirja pitää sisällään 32 kielenkäyttöön liittyvää kirjoitusta. Niissä on ohjeita pörssifingliskan suomentamisesta alkaen, ja päättyen kertomukseen siitä, "miksi lukkari oli valmis sotaan".
Koivusalo selittää lukkarin sotaisuuden, lukekaa se tästä kirjasta.
Kielen aika, ESKO KOIVUSALO, 1997 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielenkäytön oppaita -sarja
Seuraava juttu: Canterburyn pyhät kukkoilijat