Ystäväni ja koulutoverini Jumala (nimi muutettu) kävi kylässä. Hän käy meillä usein kylässä. Muistelemme menneitä aikoja ja murramme leipää ehtoomoukuilla alas huuhdottavaksi. Niin on ollut tapana jo vuosikymmenten ajan. Lapsena leikkiessämme Jumala usein sanoi toivovansa, että minustakin tulisi ateisti. Hän itse oli kotoisin jumalattomasta kodista. En ole pettänyt hänen toivettaan.
Jumalan kanssa muistelimme, kuinka suurilta veroilta olimme välttyneet kun emme ole koskaan kuuluneet kirkkoon.
Jumala laski, että jos hän kolmenkymmenen vuoden työrupeamansa aikana on tienannut pyöreät neljä ja puolimiljoonaa markkaa, niin yhden prosentin suuruisena kirkollisverona hän olisi jo tullut maksaneeksi odottamassa olevasta hautapaikastaan 45 000 markkaa. Jumala oli laskelmissaan varovainen ja laski varmuuden vuoksi tulonsa alakanttiin. Ja mikä seurakunta enää tyytyisi noin pieneen veroon.
Minä luotan Jumalan laskutaitoon. Uskon myös kun hän sanoo,
että tänä vuonna kirkko perii vaikka ulosottotoimin
hengettömiltä yhtiöiltä ja yhteisöiltä
erityisverona miljardin. Juuri tähän vedoten ystäväni
ja koulutoverini Jumala (nimi edelleen muutettu) toivoikin että
kansamme armahdettaisiin edes yhteisöverosta. Hänen
mielestään verot kuuluvat keisarille, mutta kirkko saisi tulla
toimeen vain omiltaan keräämillään jäsenmaksuilla.
Jumala oli surullinen sen vuoksi, että muun veronperinnän ohessa palkoista vietävä kirkollisvero on piilovero, jota monetkaan eivät huomaa maksavansa vaikka eivät kirkon palveluja tarvitse, mutta eivät ole tulleet siitä eronneeksikaan. Luther, tuo mainittava olutveikko ja rehentelevä panomies jo tiesi sen, että moraalilla ei ole mitään alkuperää. Siksi maallistuneita seurakuntien jäseniä voi huoletta verottaa, ja muitakin.
Jumala oli lehdistä lukenut, että Kilpailuvirasto on esittänyt yhteisäjen kirkollisveron lakkauttamista. Herra se on näemmä kirkkoruhtinaillakin, sanoi Jumala.
Hän oli erityisen tyytyväinen viraston vaatimukseen, että seurakuntien hautausmaiden hautapaikkojen hinnoittelu on muutettava vastaamaan kustannuksia. Kirkkoon kuulumattomien hintasyrjintä on lopetettava, oli Jumalan ehdoton kanta asiaan. Jumalan mielestä yhteisöjen kirkollisveron avaisi kirkkoon kuulumattomille nykyistä paremmat mahdollisuudet perustaa kilpailevia hautausmaita.
Jos tahtoisin kuulua kirkkoon, sanoi Jumala, niin ainakin kirkollisveroni minä suunnittelisin mahdollisimman pieniksi. Eroaisin marraskuun viimeiseen päivään mennessä seurakunnasta ja liittyisin taas tammikuun toisena päivänä. Hieman lisää vaivaahan siitä aiheutuisi kun kahdesti kuukauden kuluessa pitäisi astella virastoon, mutta ulkoilu on mukavaa. Hän korosti kuitenkin puhuvansa nyt asiasta vain teoreettisesti.
- Pitääpä tästä lähteä, sanoi Jumala, köyhän pitää ehtiä tekemään työtä kolmessa persoonamuodossa että saisi kirkottomatkin veronsa maksuun.