Edellinen Sisällysluetteloon Seuraava

Musapalsta - Vesikeuhkon jumalakuva

Pakanasanomien musapalstalla on tarkoitus analysoida enemmän tai vähemmän pakanallisia äänitteitä ja musiikillisia tapahtumia. Palstan pitäjän omista tulkinnoista voi ja on suotavaa tarvittaessa käydä keskustelua.

Englantilainen rock/folk/proge-yhtye Jethro Tull (joka muuten sai nimensä eräältä kuuluisalta hevosenkengittäjältä) on yksi niistä yhtyeistä, jotka kirkko julisti hetkeksi pannaan kostealla 70-luvulla. Syynä tähän toimenpiteeseen oli vuonna 1971 julkaistu pitkäsoitto "Aqualung", jolla Jethro Tullin johtohahmo, hulluksi huilunsoittajaksikin mainittu Ian Anderson kyseenalaisti kirkon vallankäyttöä ja asemaa yhteiskunnassa. Anderson ei todennäköisesti ole ateisti, mutta hänen jumalakuvansa on äärettömän kompleksinen.

Rockin eittämätön klassikko "Aqualung" jakaantuu teemallisesti kahteen osaan, "Aqualungiin" sekä "My Godiin". Ensiksi mainitussa Anderson kertoo räkätippa nenässä kulkevasta kulkurista, joka muistuttaa hyvin paljon lyyrikkoa itseään. Tämä kokonaisuus ansaitsisi sekin tulla laajasti analysoiduksi, mutta keskitymme kuitenkin tällä kertaa yhtä kiehtovaan ja monitahoiseen "My Godiin".

Toisen osion aloitus on hätkähdyttävän raju. "My God" -sävellys iskee suoraan englantilaisen kirkon suoneen: "People what have you done, locked Him in His golden cage. Made Him bend to your religion. (Mitä olettekaan tehneet, lukinneet Jumalan kultaiseen häkkiin. Ja tehneet hänestä uskontonne.)" "The bloody church of England in chains of history. (Englannin verinen kirkko historian kahleissa.)"

Oppien sekamelskaa

Ihmisten innokas uskonnon valjastaminen omiin tarpeisiin pakottaa Andersonin puimaan epäkohtaa myös seuraavassa sävellyksessä "Hymn 43", joka on lievästi sanottuna erilainen virsi:

"If Jesus saves, well, He³d better save Himself from the glory seekers who use His name in death...His cross was rather bloody, He could hardly roll His stone. (Jos Jeesus pelastaa, pelastakoon itsensä vallantavoittelijoilta, jotka käyttävät hänen nimeään tappamiseen...Jeesuksen risti oli hyvin verinen, ja hän tuskin sai pyöritettyä kiven hautansa edestä.)"

Kirkon oppien aiheuttama sekamelska ja epäloogisuus aiheuttaa Andersonissa turhautumista. Hän kuvailee "Slipstreamissa" allegorisesti sanoutuvansa irti koko systeemistä: "And you press on God³s waiter your last dime as he hands you the bill. And you spin in the slipstream, timeless, unreasoning, paddle right out of the mess. (Annat Jumalan tarjoilijalle viimeisen lanttisi, kun hän ojentaa sinulle laskun. Ja pyörit pyörteessä ajattomasti, päämäärättä, ja melot ulos koko sotkusta.)"

Junamaista hengittelyä

Seuraavaksi Ian Anderson vertaa Jumalaa junankuljettajaan, joka vain kiihdyttää junan kulkua, naureskellen ja tarkkaillen, kuinka matkustajille käy. Kielikuva "Locomotive Breathissa" on äärettömän herkullinen:

"Old Charlie stole the handle and the train won³t stop going, no way to slow down. (Vanha Charlie (Jumala) varasti jarrukahvan, ja juna jatkaa kulkuaan pysähtymättä.)"

Andersonin jumalakuva selkiytyy levyn päättävässä sävellyksessä "Wind Up". Hän keskustelee kahden kesken Jumalan kanssa ja saa mieltään rauhoittavan vastauksen:

"So I asked this God a question and by way of firm reply, He said 'I'm not the kind you have to wind up on Sundays'. (Siispä heitin tälle Jumalalle kysymyksen, ja hän vastasi tiukkaan sävyyn: 'Minun takiani ei tarvitse vaivautua pelkäämään joka sunnuntai'.)"

"Aqualung" on hallittu kokonaisuus, josta löytyy aspekteja moneen muunkin laiseen syvälliseen perehtymiseen. Se on sekä musiikillisesti että lyriikaltaan erittäin sovelias lisä jokaisen ennakkoluulotonta vapaata ajattelua kannattavan yksilön äänitehyllyyn.

Juha Seitz

Edellinen Sisällysluetteloon Seuraava