Edellinen Sisällysluetteloon Seuraava

Tieteen askelia

Nagurt on sanonut: "Joka askeleella, minkä tiede astuu eteenpäin, perääntyy jumala askeleen taaksepäin." Tieteen historiassa tuo väite on monesti pitänyt paikkansa. Uskonto on myös usein yrittänyt estää tieteen askelia, siinä kuitenkaan lopulta onnistumatta.

Keskiajan maakeskeistä maailmankuvaa horjutti ensimmäisenä Nikolai Kopernikus 1500-luvun alussa. Yleisemmin esille aurinkokeskeinen maailmankuva nousi Galileo Galilein julkaisemassa kirjassa. Tästä selvästi Raamatun vastaisesta (mm. Joos. 10:12 "Aurinko, pysy paikallasi Gibeonissa!", siis aurinko liikkuu, ei maa) kirjastaan Galileo joutui inkvisitiotuomioistuimen eteen, jossa hänet tuomittiin loppuelämäkseen kotiarestiin ja julkaisukieltoon. Myöhemmin katolinen kirkkokin on myöntänyt maan kiertävän aurinkoa - Galileon kirja poistettiin kiellettyjen kirjojen listalta 1822.

Johannes Kepler huomasi planeettojen liikkuvan täsmällisiä ratoja ja kehitti näitä ratoja kuvaavat lait. Kepler ennusti hyvin tarkasti planeettojen sijaintia taivaalla, mikä osaltaan auttoi aurinkokeskisen maailmankuvan hyväksymistä. Isaac Newton taas oivalsi saman voiman joka maan pinnalla saa omenan putoamaan ohjaavan myös taivaankappaleiden kulkua. Monet muut ovat myöhemmin jatkaneet näiden suurten tiedemiesten työtä ja lopullisesti poistaneet maapallolta erikoisaseman maailmankaikkeudessa. Nykyään tiedämme että aurinko on vain yksi tavanomainen tähti linnuradassamme, joka puolestaan on vain yksi galaksi monien muiden joukossa.

1800-luvun alkupuolelle asti oli vallalla vitalismi, käsitys jonka mukaan elävissä olennoissa on jotain salaperäistä "elonvoimaa", jolla ne tekevät epäorgaanisista aineista orgaanisia. Vuonna 1828 saksalainen kemisti Friedrich Wöhler onnistui kuitenkin valmistamaan virtsa-ainetta synteettisesti koeputkessa. Virtsa-aine sai pian seuraajia ja nykyään valmistetaan teollisesti tuhansia erilaisia orgaanisia aineita. Tämä osoittaa ettei mitään "elonvoimaa" tarvita selittämään elävien olentojen toimintaa. Elävässä luonnossa tapahtuvat kemialliset reaktiot ovat kyllä huomattavasti epäorgaanisia reaktioita monimutkaisempia, mutta mitään periaatteellista eroa niillä ei ole, vaan molemmat noudattavat samoja kemian lakeja.

Charles Darwin esitti evoluutioteorian perusteet 1859 kirjassaan "Lajien Synty". Darwinia vastustettiin ankarasti erityisesti papiston taholta, sillä evoluutioteorian mukaan ihminen on vain yksi eläin muiden joukossa. Darwinin teoria oli aikanaan myös lukemattomien pilapiirrosten aiheena, mutta nykyään vain harvat fanaatikot kiistävät sen paikkansapitävyyden. Myöhemmin kristityt ovat selittäneet Raamatun luomiskertomuksen ja evoluutioteorian välisen ristiriidan - ei suinkaan myöntämällä Raamatun olevan virheellinen ja nykyihmiselle tarpeeton - vaan toteamalla luomiskertomuksen olevankin symbolinen kuvaus ihmisen ja Jumalan suhteesta.

Evoluutioteoria on saanut vahvistusta perinnöllisyystieteen kehittyessä. Tsekkiläinen munkki Gregor Mendel tutki 1800-luvun puolivälissä mm. herneiden ominaisuuksien periytymistä. Tärkein lopputulos oli, että periytyvät ominaisuudet koostuvat joukosta erillisiä "paketteja" joiden sisällöt eivät sekoitu keskenään. Nykyään kutsumme näitä "paketteja" geeneiksi. Vuonna 1953 kaksi nuorta miestä, Francis Crick ja James Watson, saivat Nobelin palkinnon eräästä nykyajan tieteen hienoimmasta saavutuksesta: he selvittivät DNA:n rakenteen ja osoittivat että juuri DNA on geenien rakennusmateriaalia. Näin elämän arvoituksista kenties kaikkein suurin sai luonnontieteellisen selityksen.

Nykyään siis tiedämme maapallon olevan eräs aurinkoa kiertävistä planeetoista, auringon olevan eräs keskikokoinen tähti linnunradan eräässä haarassa ja linnunratammekin olevan vain yksi galaksi lukemattomien muiden joukossa. Me tiedämme että elämä toimii samojen luonnonlakien mukaan kuin koko muukin maailmankaikkeus, eikä sen selittämiseen tarvita mitään "elonvoimaa". Darwin ja hänen seuraajansa ovat osoittaneet ihmisen olevan ainoastaan yksi eläinlaji muiden joukossa. Kaikkialla tieteen edetessä on selvinnyt ettei maailmaa selittämään tarvita minkäänlaisia jumalia tai henkiä. Viimeistään nyt ihmiskunnan olisi aika hylätä kuvitelmat yliluonnollisesta!

Jori Mäntysalo

Edellinen Sisällysluetteloon Seuraava