Kotoista kristinuskoa eivät monet huomaa niin järjettömäksi, kuin vaikkapa itämaisia jälleensyntymisoppeja. Ajatus Jumalasta joka on samalla kertaa luoja, lainsäätäjä, tuomari ja huolehtii vielä armahduksestakin, on jo sinällään järjetön, sillä pitäisihän kaikkivaltiaan pystyä tekemään lakeja, joita ihminen voisi noudattaa eikä tarvittaisi armahdusta. Tässä kirjoituksessa olen kuitenkin pyrkinyt ottamaan esiin pienempiä epäloogisuuksia kristinuskon perustotuuksista.
Kristittyyn kotiin syntyneiden ei luulisi olevan vaikeaa uskoa Jumalaan,
päin vastoin vaatii tahdonvoimaa olla uskomatta siihen, mitä koko
lapsuuden ajan taotaan päähän. Jos itse tulisin uskoon,
saattaisi osa kavereistani kaikota, mutta mitään vakavaa siitä
ei seuraisi. Suomalaisessa yhteiskunnassa saisin silti töitä,
löytäisin samanhenkisiä ystäviä ja mahdollisesti
puolison; olisipa uskoani vahvistamassa verovaroin palkattu pappikin.
Joissakin arabimaissa taas kristinuskoon kääntyminen merkitsee
ainakin koko suvun hylkäämäksi tulemista, huonolla onnella
voi lähteä vaikka henki. Kuitenkin kaikkia odottaa sama rangaistus
tai palkinto sen mukaan, uskooko Jeesukseen vai ei. Tämä ei
tunnu kovin oikeudenmukaiselta, koska selvästi uskoon
kääntymiselle on aivan erilainen mahdollisuus eri ihmisillä.
Kristityillä ei tunnu olevan edes selkeää kantaa siihen, ketkä taivaaseen pääsevät. Toisten mukaan vain Jeesukseen uskovat pelastuvat. Tällöin siis jokainen, joka ei ole koskaan kuullutkaan Jeesuksesta, tuomitaan automaattisesti helvettiin. Toiset taas kertovat, että myös hurskaat pakanat voivat pelastua. Mielenkiintoinen tilanne on, jos ajatellaan alkuasukasta, joka elää kylässään "hurskaasti", kun paikalle saapuu lähetyssaarnaaja, jonka puheisiin Jeesuksesta alkuasukas vastaa "huuhaata!". Jos alkuasukas nytkin pääsee taivaaseen, ei tätä paljon puhuttua Jeesusta tarvitakaan. Jos taas alkuasukas nyt päätyy Helvettiin, koskapa hylkäsi Vapahtajan, näemme että lähetyssaarnaaja on toiminnallaan aiheuttanut ikuisen rangaistuksen alkuasukkaalle.
Kristittyjen mukaan kenenkään pelastuminen tai tuomio ei riipu muista ihmisistä, joten ystävät voivat joutua Helvettiin, vaikka itse pääsee taivaaseen. Ajatellaanpa tavallista suomalaista Virtasta. Virtasella on vaimo ja kaksi lasta, ja hän rakastaa perhettään suuresti. Uskovaisia Virtaset eivät ole, eivät tosin isompia syntejäkään harjoita. Sitten Virtanen alkaa käydä telttakokouksissa, ja antaa viimein eräänä iltana elämänsä Jeesukselle. Myöhemmin samana iltana Virtanen on kotonaan, kun sadistinen massamurhaaja murtautuu taloon, raiskaa Virtasen vaimon ja tappaa koko perheen. Murhaaja saadaan kiinni ja tuomitaan. Vankilassa murhamies lukee Raamattua ja tulee uskoon. Näin siis murhaajan kuoltua tulos on, että Virtanen on taivaassa perheensä murhaajan kanssa samaan aikaan kun vaimo ja lapset kärsivät ikuista rangaistusta helvetissä. Onkohan Virtanen onnellinen harppua soitellessaan?
Myös kristinuskon pyhä ja erehtymätön kirja, Raamattu,
ihmetyttää. Miksi Raamatusta löytyy selviä ristiriitoja,
esimerkiksi Hes. 18:20: "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä
isä kanna pojan syntivelkaa. " vs. 2. Moos 20: 5 "Aina kolmanteen ja
neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä
pahoista teoista."? Miksi kristinuskon perusajatukset pitää
etsiä Raamatusta satunnaisista paikoista. Esimerkiksi Vanhassa
Testamentissa annetaan kymmenen käskyä, kielto syödä
verta, ja kielto kylvää samaan peltoon kahdenlaista siementä.
UT:n puolella taas sanotaan toisaalta Matt. 5:18 "Totisesti: laista
ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään
piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat" ja toisaalta taas Apostolien
teoissa kehotetaan ainoastaan välttämään verta ja
epäjumalille uhrattua lihaa. Nykyiset kristityt pitävät
kymmentä käskyä tärkeänä moraaliohjeena,
mutta kuitenkin verimakkaraa saa syödä vapaasti, eikä
kauran ja rehuherneen kylvämistä samaan peltoon ole kritisoitu
kirkon taholta. Jos Raamatusta pitää hakea "oikeat" moraaliohjeet
omaa järkeä käyttäen, miksi ei käyttäisi
järkeään suoraan?
Jori Mäntysalo
Kuvitus: Juha Seitz