Kirkon kanta homoseksuaaliseen rakkauteen ja homoseksuaalien oikeuksiin on tullut viime vuosina varsin selväksi. Perusteet kannalleen kirkon edustajat sanovat ottavansa Raamatusta, ja toki sieltä löytyy viittauksia myös homoseksuaalisuuteen. Mielenkiintoista vain on, missä yhteydessä nämä kovin vähäiset mutta paljon käytetyt maininnat esiintyvät.
Ehkä siteeratuin Raamatun homoseksuaalisuutta käsittelevistä kohdista löytyy Uudesta Testamentista Paavalin kirjeestä roomalaisille (1. luku, 27. jae): "ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan". Tämä jae asiayhteydestään erotettuna - niin kuin sitä yleensä käytetään - antaa koko luvusta varsin omituisen kuvan. Luvun keskeinen sanoma on älkää tuomitko toisianne. Ja juuri tätä lukua sitten käytetään muiden tuomitsemiseen.
Nykyisin puhuttaessa homoseksuaalisista suhteista puhutaan rakkaudesta ja kiintymyksestä samaa sukupuolta olevien kesken. Raamattu ei tällaisia suhteita tunne. Myöhemmin kyseisessä Roomalaiskirjeen luvussa viitataan näihin "epäluonnollisiin" miehiin nimittämällä heitä ja muita synnintekijöitä "rakkaudettomiksi" ja "säälimättömiksi". Raamatun kaikkien homoviittausten kohdalla on kyse pelkästä aktista, miehen alistamisesta naisen asemaan, ei minkäänlaisesta suhteesta.
"Epäluonnollinen" on sana, jota on paljon käytetty puhuttaessa Raamatun suhteesta homoseksuaalisuuteen. Sen merkitys on kuitenkin huomattavasti muuttunut aikojen kuluessa. Paavalin aikana luonnollisella ei ollut paljoakaan tekemistä luonnon kanssa. "Luonnonmukaista" oli se, mikä oli silloisen yhteiskuntajärjestyksen mukaan sopivaa. Hänen mielestään luonnonmukaista oli mm. että naisilla on pitkät hiukset ja miehillä lyhyet.
Yhtä hataria ovat perusteet myös Raamatun muiden homoseksuaalisuusmainintojen kohdalla: "Homokielto" on kyllä kaivettavissa esiin, mutta asiayhteys kumoaa sen aina. Mielestäni on varsin kummallista tarkoitushakuisuutta kaivaa esiin omaa katsomusta tukevat ajatukset ja jättää kaikki niille vastakkaiset, paljon olennaisemmat asiat huomiotta. Minkä tahansa muun kirjallisen tuotteen kohdalla tällaista pidettäisiin huonona lukemisena, mutta Raamatun kohdalla se on arvokasta tulkintaa.