Evankelisluterilainen kirkko on päässyt Suomessa niin suureen valta-asemaan, että se ulottaa lonkeronsa joka puolelle. Sillä on myös suuret veroilla kerätyt omaisuudet, joten se voi valvoa ihmisten elämää kehdosta hautaan.
Itse tiedostin kirkon vaikutuksen vasta kansakoulussa, koska siihen aikaan ei ollut päiväkoteja, tarhoja tai esikoulua. Muistan hyvin ne hirveät uhkailut, joita uskovaiset opettajat latelivat: Jos ette tee juuri näin, niin helvettiin joudutte! Piti veisata ja rukoilla aamulla, päivällä ja illalla. Sitten olisi pitänyt käydä vielä sunnuntaina kirkossakin. Mutta minähän en käynyt kuin joulukirkossa, jonne uskovainen äitini vei koko perheen. En voinut kapinoida äitiäni vastaan, koska hän olisi heti ruvennut itkemään. Hän oli kovia elämässään kokenut suuren talon tytär, jonka hurskaat vanhemmat olivat laittaneet pennittömänä maailmalle.
Lutherin Vähäkatkismus piti opetella ulkoa, vaikkei siitä juuri mitään ymmärtänytkään. Mitä se on? No se on hullun hommaa. Ja jos et osannut, niin Tikanoja poltti proppunsa ja tuli jälki-istuntoa. Helvetin tulella ja karitsan verellä uhottiin niin paljon, että näin painajaisia yölläkin: veri valui tapetteja pitkin seinillä. Mutta uskontoa oli opiskeltava, vaikka olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä. Ja jo oppikouluaikana näin, millaisia kettuja uskovat ovat. Pettävät ihmisiä minkä ehtivät, ja sitten sunnuntaina menivät kirkkoon saamaan syntinsä anteeksi. Ja sitten taas huijaamaan. Eräskin tunnettu kuopiolainen uskovainen lupasi isälleni määräalan niittämisestä määräsumman. Mutta kun maksun aika tuli, hän vain totesi, että teit sen niin nopeasti, että maksankin sinulle vähemmän. Isäni oli kovasti pahoillaan, sillä hänelle suullinen sopimus oli yhtä pitävä kuin kirjallinenkin. Näin oli silloin ennen. Nythän ei kukaan enää tee suullisia sopimuksia, kaikki pitää olla paperilla.
On ihmeellisistä, että uskovaiset pompottelevat hallitusta ja eduskuntaakin mielensä mukaan. Tulevatkohan ne pian minuakin ympärileikkaamaan? Aseita minulla ei ole, mutta kirveitä on, joten kyllä siinä muutama ympärileikkaaja kellistyy ennen minua. Rituaaliteurastus on jo hyväksytty eduskunnassa ja seuraavana on sitten tietysti vuorossa ympärileikkaus. Voi helvetti!
Vielä armeijassakin kirkolla oli huomattava vaikutus, mutta ei enää sellainen kuin koulussa. Kirkon vaikutus peittyi yleisen kiroilun ja huutamisen alle. Oli sekin ihmeellistä; kaikki kommunikointi pelkkää huutamista ja kiroilua. Järkevät kouluttajat olivat poikkeuksia.
Yliopistossa ei tarvinnut palvoa jumalaa, riitti se, kun kunnioitti rehtori Edwin Linkomiestä. Oli suurenmoista, kun ei tarvinnut palvoa jumalaa, vaan saattoi harrastaa tieteitä. Oli valittavana mitä mielenkiintoisimpia aloja ja professoreja. Niinpä sitten kuljinkin kuuntelemassa vaikka minkä alan edustajia niin paljon, että se haittasi varsinaisia opiskelujani. Mutta mitään en kadu.
Opettajan työssä sain sitten kuulla, että jos eroan kirkosta, niin samalla saat sanoa hyvästit opettajantyöllesi. Vaimoni käski unohtamaan sellaiset ajatukset perheen turvallisuuden takia. Niinpä sitten kävikin niin, että ensin erosin vaimostani, sitten pääsin eläkkeelle ja uskalsin jo erota kirkostakin. Odottelin kyllä vähän aikaa pelolla tietoa, että myönnetty eläke on peruutettu kirkkoon kuulumattomuuden takia. Toivottavasti hihhulit eivät tulevaisuudessakaan saa sellaista valtaa Suomessa.
Edellinen Sisällysluetteloon Seuraava