Yhdistyksen esittely
Hallitus:
Tiina Saavalainen, puheenjohtaja
Jari Kaplas, varapuheenjohtaja
Melina Maunula, sihteeri
Leila Pörsti, hautausmaavastaava
Emmi Lyytikäinen
Hallituksen ulkopuolisena taloudenhoitajana Ume Eerola.
Tietoa Kouvolan Vapaa-ajattelijoista
Ihmisten yhdenvertainen kohtelu on yksi keskeisistä sivistyneen yhteiskunnan tukipilareista. Kuitenkin yhdenvertaisuus uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta on Suomessa toteutunut huonosti. Valtion tulisi arvostaa kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta, myös uskonnottomia. Kirkko ja valtio tulisi erottaa toisistaan ja evankelis-luterilaisen kirkon julkisoikeudellisesta, valtionkirkollisesta asemasta tulisi luopua.
Haluamme nostaa esille valtionkirkkoon liittyviä ongelmia, kuten koulujen pakollinen uskonnon opetus ja elämänkatsomustiedon kielto kirkkoon liitetyille sekä tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen liittäminen koulujen ja päiväkotien toimintaan. Vapaa-ajattelijat toimivat uskonnottomien oikeuksien puolesta, uskonnon ja katsomuksen vapauden sekä yhdenvertaisuuden puolesta, syrjinnän poistamiseksi. Pidämme yllä kaunista pientä metsähautausmaata Kuusankoskella, Voijärventien reunassa.
Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme!
Historian havinaa
Kuusankosken Vapaa-ajattelijain Yhdistys r.y. (46295) perustettiin 7.4.1946 Eines-kahvilassa 18 hengen voimin. Perustamiskirja on päivätty kuitenkin vasta 28.4.1946. Yhdistys rekisteröitiin 28.7.1947. Yhdistyksen uusi nimi, Pohjois-Kymen Vapaa-ajattelijat ry, rekisteröitiin 18.2.1999. Pohjois-Kymen kuuden kunnan kuntaliitoksen takia yhdistys muutti taas nimensä. Nimi Kouvolan Vapaa-ajattelijat ry rekisteröitiin 8.3.2010.
Ajatus hautausmaasta syntyy
Yhdistyksen pitkäaikainen aktiivin Seppo Simpuran mukaan ajatus oman hautausmaan perustamisesta syntyi erään leskivaimon vastoinkäymisten takia. Tämä joutui hautaamaan miesvainajansa eräänä lumisena talvena seurakunnan hautausmaan äärimmäiseen kolkkaan. Kulkutietäkään sinne ei ollut aurattu, ja leski joutui aurauttamaan kulkutien omalla kustannuksellaan. Tästä oli pahastuttu; päätettiin perustaa oma hautausmaa.
Hautapaikkojen suhteellinen kalleuskin on voinut vaikuttaa perustamispäätökseen. Hautasijan hinta seurakuntaan kuulumattomalle oli nimittäin 500 prosenttia korkeampi kuin seurakuntalaiselle (Hautausmaat kunnallistettava. – VAJ 1946:5-6, 91)
Perustamislupa-anomus
Hautausmaan perustamislupa-anomuksen allekirjoittivat 30.1.1950 yhdistyksen puheenjohtaja, jalkineliikkeenharjoittaja Uuno Sinisalo sekä sihteeri Otto Torniainen ja se saapui OPM:lle 6.2.1950 (30.1.1950/6.2.1950 AD (230/54) 1950 OPM, SVA).
Tila
Hautausmaa perustettiin Maunukselan kylässä olevalle Lepola-nimiselle tilalle (286-409-1-151), joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Kuusankosken keskustasta. Tila on lohkottu Kuusankosken kunnan omistamasta Perätalo-tilasta (306-407-1-135) ja sen pinta-ala on tasan yksi hehtaari. (Kiinteistötunnuksissa numero 286 viittaa jo Kouvolan kaupunkiin, mutta 306 viittaa silloiseen Kuusankosken kuntaan.)
Kauppakirja
Kauppakirja allekirjoitettiin 14.11.1949. Kauppahinta oli 10.000 markkaa, ja maksu tapahtui heti kauppakirjan allekirjoitustilaisuudessa. Alueen hankintahinta rahoitettiin myymällä hautapaikkoja yhdistyksen jäsenille ja kaatamalla puita, jotka myytiin sahattaviksi. Ostajan tuli huolehtia siitä, että tila tulee hautausmaaksi, muussa tapauksessa alue palaisi kunnalle siitä maksetulla hinnalla. Ostajan tuli myös laillistuttaa saantonsa omalla kustannuksellaan. Tilalla ei ollut osuuksia yhteisiin maa- tai vesialueisiin. Kauppakirjan allekirjoittivat myyjän puolelta kunnan valtuuttamana viilaaja Lauri Lahtinen ja ostajan puolelta Uuno Sinisalo. Kaupan todisti julkinen kaupanvahvistaja Matti Kuusisto ja kutsuttuna todistajana oli Meeri Vuorentaus.
Hautausmaan valmistelu
Näin hanke oli saatu liikkeelle. Kuusankosken terveydenhoitolautakunta totesi 7.12.1949, ettei sillä ollut mitään muistutettavaa asiassa. Kymen lääninlääkäri Harald Enwald lausui 2.2.1950, että alue oli tarkastettu. Alue vietti vähän etelään ollen melkein kivetöntä hiekkakangasta, joten se oli ”varsin sopiva hautausmaaksi”. OPM:ssä nuorempi hallitussihteeri K. G. Rein pyysi 7.2.1950 asiassa lausuntoa lääninhallitukselta. Maaherra Arvo Manner ja v.t. lääninneuvos Eero Kurkiola vastasivat 8.2.1950, ettei asiassa ollut muistutettavaa.
Päätös
Myönteinen päätös annettiin 13.2.1950, ja anoja oikeutettiin perustamaan hautausmaa. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri R. H. Oittinen ja nuorempi hallitussihteeri K. G. Rein (Päätöskonseptit 1950).
Käyttöönotto
Tilan nimen mukaan hautausmaakin sai nimen Lepola. Hautausmaa otettiin käyttöön seuraavana vuonna eli 1951, kun ensimmäinen vainaja haudattiin 15.2.1951. Tila rekisteröitiin 1.2.1952. Lainhuuto on annettu 11.12.2006, jota seurasi 6.1.2009 kuntaliitoksesta johtunut selvennyslainhuuto.
Uurna- ja muistolehto
Vuonna 1999 hautausmaalle rakennettiin taiteilija Ilkka O. Lehtisen (taiteilijanimi Ilja West) suunnittelema uurna- ja muistolehto, jonne voidaan haudata tuhkauurnia ja sirotella vainajien tuhkaa. Alueen pohjoisreunassa on uurnahautoja. Alueella on puinen taulu, johon voidaan kiinnittää alueelle haudattujen vainajien metallisia nimikilpiä. Alueen keskellä on muistomerkkinä suurehko kivi, jonka kyljessä on metallinen kohokuva. Kohokuvassa on kuvattu vapaa-ajattelijain liekkimalja.
Alueen rakentaminen rahoitettiin mm. myymällä tilalta tukkipuita. Taiteilija tosin toteutti uurna- ja muistolehdon hyvin huokealla. Taiteilija Lehtinen oli saanut jonkin toisen työn toteutettavakseen samoihin aikoihin joltakin evankelis-luterilaiselta seurakunnalta. Tämä toimeksianto peruttiin seurakunnan toimesta, kun Lehtinen oli vastaanottanut ja toteuttanut uurna- ja muistolehdon Lepolaan.
Hautausmaan nykytila
Hautojen hoito tapahtuu pääosin omaisten toimesta. Hautausmaan yleishoito kuuluu yhdistykselle ja lisäksi yhdistyksen hoidossa on yksi hauta. Hoito tapahtuu vapaaehtoisvoimin. Uurnahautojen kaivamisesta huolehtii yhdistys.
Hautausmaata pohjois- ja itäsivulla rajaava istutettu kuusiaita on kasvanut suureksi. Eteläsivulla hautausmaata rajaa evankelis-luterilaisen seurakunnan kiviaita. Länsisivulla ei ole aitaa. Alue on mäntyvaltaista metsää, mutta joukossa on kuusia, koivujakin. Hautausmaan etelälaidassa on kaivo, josta saadaan kasteluvettä. Eteläreunan kiviaidassa on kulkuaukko seurakunnan hautausmaalle.
Hautapaikat
Hautapaikan, tarkemmin haudan hallintaoikeuden, voi ostaa etukäteen, ennen kuolemantapausta. Hallintaoikeusaikaa ei ole rajattu, vaan oikeudet on tähän saakka myyty toistaiseksi, niin pitkäksi aikaa kuin alue on hautausmaana. Tämä poikkeaa evankelis-luterilaisten seurakuntien käytännöstä, jossa hallintaoikeus myydään määräajaksi ja sitä uusittaessa on maksettava uusi maksu. Vanha hautapaikkakartta tuhoutui työkaluvajan tuhopoltossa, mutta Seppo Simpura kertoo laatineensa uuden kartan. Alueella on haudattuja vainajia yhteensä noin sata.
Tilan alasta arviolta vain 1/10 on toistaiseksi käytetty hautoja, käytäviä ja huoltorakennusta varten. Hautapaikkoja riittää siis kauas tulevaisuuteen. Hautauksia on nykyisin vähän, keskimäärin noin yksi vuodessa.
Hautausmaa ei ole kaupan
Kuusankosken evankelis-luterilainen seurakunta on ollut kiinnostunut ostamaan Lepolan tai osan siitä omiin tarpeisiinsa. Vapaa-ajattelijayhdistys on kuitenkin halunnut pitää oman hautausmaansa eikä kauppoja ole syntynyt.
Lisätietoja yhdistyksen historiasta: