Vapaa Ajattelija 2 - 2007
63. vuosikerta
Pääsihteeriltä
"Miksi negatiivisuus - se, että vastustetaan - määrää maailmankuvan? Miksi asioita ja ilmiöitä ei voi lähestyä positiivisesti...". Lainaus on eräältä internetin keskustelupalstalta. Hyvin usein kysytään miksi vapaa-ajattelijat vain vastustavat jotain, ja miksi katsomus määritellään negaationa, ikäänkuin jonkin vastakohtana.
Taustalla on yleinen oletus siitä, että uskonto on jotain hyödyllistä, tarpeellista tai ainakin jotain joka kuuluu ihmiseen kuin kampiakseli autoon.
Kieliopillisesti negatiivinen termi on todellisuudessa kielteinen jos ja vain jos sen kieltämä asia on positiivinen. Esimerkiksi liiton toiminnanjohtaja on mm. 'tupakoimaton' ja 'kahviajuomaton'. Nämä ovat positiivinen ja yhdentekevä ominaisuus, koska negaation kohteet eli tupakka ja kahvi ovat terveydelle haitallinen ja yhdentekevä.
Moni näennäisen positiivinen termi kuvaa todellisuudessa jonkin puuttumista. 'Terveys' on sairauden puuttumista, 'puhtaus' taas tahrojen ja lian puuttumista. Näihin ateismia onkin hyvä verrata: 'ateismi' on jumalauskon puutetta kuten 'puhtaus' on tahrojen puutetta.
Kieliopillisesti positiivinen on myös 'kasvissyöjä'. Kuvaavampi käännös vegaanille olisi 'lihaasyömätön', sillä kasviksia syövät kaikki. Harvemmin kysytään "Miksi maailmankuvaasi määrää se mitä et syö, miksi et määrittele ruokavaliotasi positiivisin termein".
Ateismia on määritelty positiivisin termein mm. tieteellisen maailmankuvan kautta. Voimme toki sanoa ateistin uskovan "siihen mitä näkee" tai tarkemmin siihen mitä havaitsee suoraan tai epäsuorasti. Tästä ei synny eroa uskoviin. Uskovakin uskoo todelliseen maailmaan, puihin ja taloihin, kvarkkeihin ja kvasaareihin. Olennainen ero on nimenomaan siinä, mihin uskova uskoo mutta ateisti ei.
Aivan vastaavasti kasvissyöjä voisi kertoa syövänsä herneitä, porkkanaa, kauraa, omenaa... Todellinen ero syntyy siitä, mitä sekasyöjä syö mutta kasvissyöjä ei.
Voiko ateismi sitten olla identiteetin osa, määritellä jotenkin minulle itselleni mitä olen? Kyllä voi, täsmälleen samoin kuin kasvissyönti.
Ateismi määrittelee minua, koska se erottaa minut muista - kaikkien suomalaisten suhteen asettaa minut vähemmistöönkin. Lisäksi tietysti kysymys jumalan olemattomuudesta on minulle merkittävä, jolloin se voi nousta tärkeäksi identiteetin osaksi.
Ateismi on toki luonnollinen ja normaali olotila. Vauva syntyy ateistina, ja voi vasta myöhemmin omaksua uskon joihinkin jumaliin.
Myös kaksikätisyys on normaali olotila. Se on niin normaali, ettei kukaan koe kaksikätisyyttä itseään määritteleväksi asiaksi. Mutta jos yhteisö olisi täynnä yksikätisiä, olisi kaksikätisyys merkille pantava, erillisen maininnan ansaitseva omaisuus.
Jonain päivänä ateismi on yhtä yleistä kuin kaksikätisyys. Sen jälkeen me ateistit emme enää kutsu itseämme ateisteiksi. Siihen saakka me määrittelemme maailmankuvamme negatiivisesti.
Jori Mäntysalo