Vapaa Ajattelija 2 - 2007
63. vuosikerta
Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtaja Eino Huotari haastaa kaikki liiton jäsenjärjestöt juhlimaan liiton 70-vuotistaivalta tilaisuuksilla ja nauttimaan uskonnottomasta perinteestä.
Ateismi ja vapaa-ajattelu vakiintuivat Suomessa 1800-luvulta alkaen. Alussa toiminta oli tietysti piilevää ja hienovaraista, olihan maassamme silloin virallinen uskontopakko. Monet sivistyselämämme johtohenkilöt kritisoivat kuitenkin kirkkoa ja uskontoa julkaisuissaan ja toiminnassaan. Yhtenä ensimmäisistä oli Minna Canth, joka näytelmissään, kuten Työmiehen vaimossa ja Papin perheessä, arvosteli uskontoa ja vanhoillista papistoa.
Sosialismin mukana Suomeen tuli marxilainen ateismi. Forssan kokouksen julistuksessa sosialidemokraattinen työväenpuolue vaati valtion ja kirkon erottamista, tämä on ainoa kokouksen vaatimuksista, joita työväenpuolueet eivät ole vielä saaneet ajettua läpi. Valtakunnallista toimintaa oli pyrkinyt aloittamaan jo vuonna 1906 Ylioppilasyhdistys Prometheus, mutta valtiovalta esti pyrkimykset. 1900-luvun alussa julkaistiin kaksi osaa Prometheuksen kirjoitussarjaa, S. E. Kristianssonin vuosina 1909-1917 julkaisema lehti Vapaa Ajatus, sekä Alfred Bernhard Sarlinin nimimerkillä Asa Jalas kirjoittamat kirjat.
Vasta uskonnonvapauslain tultua voimaan vuoden 1923 alusta tuli laajemmin mahdolliseksi perustaa uskonnottomien järjestöjä. Ensimmäinen vapaa-ajattelijayhdistys järjestäytyi vuonna 1927 ja vanhin edelleen toimiva yhdistys perustettiin Kotkassa 1929.
Valtakunnallinen järjestäytyminen konkretisoitui lähinnä Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistyksen syksystä 1937 alkaen julkaiseman lehden - Ajatuksen Vapaus - levitessä muihinkin vapaa-ajattelijayhdistyksiin. Marraskuussa 1937 perustettiin sitten Tampereella Suomen siviilirekisteriyhdistysten Keskusliitto. Kun valtakunnallinen liitto oli perustettu, vuoden 1939 alusta lehti siirtyi virallisesti liiton julkaisemaksi. Liitonkin kotipaikka oli tässä vaiheessa Tampere, joten nykyinen Vapaa-ajattelijain liitto syntyi Tampereella.
Talvisodan lähestyessä asenteet jälleen kerran kiristyivät ja hallitusta vaadittiin lakkauttamaan epäilyttäviksi katsottuja järjestöjä. Vapaa-ajattelijain liiton jotkin paikallisyhdistykset joutuivat lakkauttamisten uhreiksi.
Keskusliittoa ei koskaan lakkautettu, mutta Tampereen yhdistyksen lakkauttaminen lähes lopetti toiminnan jo hieman ennen talvisotaa. Liiton kotipaikka siirrettiin Turkuun, ja tiettävästi varsinaista toimintaa liiton tasolla oli seuraavan kerran vasta keväällä 1942. Kunnolla toiminta jatkui vasta jatkosodan jälkeen 1945.
Nyt siis juhlistamme liiton 70. toimintavuotta. Varmasti kaikki silloin toiminnassa mukana olleet ovat jo poistuneet aktiivisesta järjestötoiminnasta, mutta kauan mukana olleiden kokemukset ja tiedot ovat vielä kullan arvoisia meille vähemmän aikaa mukana olleille. Toivottavasti kaikkien veteraanien tarinat saadaan koottua talteen ajoissa.
Tällaisen juhlavuoden vietossa on oikeastaan kaksi mahdollisuutta, voidaan katsoa menneeseen ja muistella menneitä suuruuden aikoja, useimmissa vanhoissa yhdistyksissä on ollut suuren innostuksen kausia ja sitten niitä suvantoaikoja, jolloin yhdistyksen toiminta on ollut vaarassa lakata kokonaan. Toisaalta juhlavuosi tarjoaa mahdollisuuden suunnata katse eteenpäin, seuraavaan vuosikymmeneen ja pyrkiä nostamaan yhdistysten aktiivisuutta entistä korkeammalle tasolle.
Liitto perusti viime vuonna juhlavuoden toimikunnan ja siinä olemme suunnitelleet juhlavuoden toimintaa. Tavoitteena ei ole se, että järjestäisimme tilaisuuksia pienelle piirille, vaan yritämme ylittää uutiskynnyksen ja järjestää tilaisuuksia, joihin tulevat mukaan muutkin, kuin jo aktiivisesti toimivat.
Juhlavuosi alkoi Minna Canth -seminaarilla Turussa. Hän sopii hyvin teemaksi, koska hän näytelmissään kritisoi pappeja ja kirkkoa ja puhui tasa-arvon puolesta. Hänen liputuspäivänsä 19.3. on tasa-arvon päivä. Hänhän on myös ainoa liputuspäivän saanut nainen Suomessa.
Juhlavuoden tapahtumia on tarkoitus hajauttaa eri puolille Suomea. Liiton kanssa yhtä vanha Kemin yhdistys viettää omia juhliaan elokuussa.
Tässä yhteydessä haastan kaikki jäsenyhdistykset kehittämään oman tilaisuuden tai tilaisuuden naapuriyhdistysten kanssa juhlavuoden merkeissä. Tavoitteena olisi sellainen tilaisuus, joka kiinnostaisi mahdollisimman paljon ihmisiä ja toisi niin vapaa-ajattelijoiden rivijäsenet kuin vielä yhdistyksiin kuulumattomatkin yhteen juhlimaan ja nauttimaan uskonnottomasta perinteestä.
Varsinainen pääjuhla pidetään marraskuussa ja siihen liittyen suurelle yleisölle suunnattu seminaari uskonnottomuudesta ja ateismista sekä uskonnottomasta kulttuuriperinteestä. Syksyn Vapaa Ajattelijassa on seminaarin tarkempaa ohjelmaa. Tehdään yhdessä tästä vuodesta yhteinen suuri juhla, josta on hyvä jatkaa yhdessä työtä tulevina vuosina.
Eino Huotari
varapuheenjohtaja
Vapaa-ajattelijain liitto
Vuosisatojen ajan ihmiset ovat nousseet erilaisia auktoriteetteja vastaan naurun keinoin. Heistä on kehitetty pilkkanäytelmiä, -runoja ja erilaisia vitsejä. Usein auktoriteetit on kukistettu naurun avulla, lauluja ja vitsejä on mahdoton kieltää.
Toisaalta ihmiset ovat myös oppineet nauramaan omille asenteilleen. Aikanaan Neuvostoliitossa matkaillessani sain kuulla parhaat neuvostovastaiset vitsit juuri siellä.
Suomessa on jäänyt yksi kaskuperinteen osa lähes täysin keräämättä ja tähän juhlavuoden toimikunta haluaa tehdä korjauksen. Ryhdymme keräämään tämän vuoden kuluessa kaskuja ja tarinoita sekä myös todellisien tapahtumien kuvauksia uskonnoista, kirkoista ja papeista sekä myös uskonnottomuudesta ja ateismista. Tavoitteena olisi saada kokoon mahdollisimman paljon perinnettä ja nykypäivän juttuja.
Juhlavuoden toimikunta on päättänyt myös palkita parhaat jutut hyvillä ateismia käsittelevillä kirjoilla.
Keruun tuotos kootaan omaksi kokoelmakseen, joka on tarkoitus julkaista vuoden 2008 liittokokouksessa.
Pyydämme toimittamaan juttuja ja kaskuja sähköpostilla joko kaarina11@suomi24.fi tai val@vapaa-ajattelijat.fi. Jos haluat toimittaa juttusi paperilla, sen voi postittaa liiton toimistoon osoitteeseen 4. linja 1, 00530 Helsinki.
Nauretaan kaikki yhdessä!
Eino Huotari