|
Uskonnottomien vakaumuksen kunnioittaminen ja kirkkoon kuulumattomuuden huomioon
ottaminen myös sairaaloissa ja kriisiavussa kaipaa maassamme vielä kehittämistä.
Uskonnottomat ovat suurin katsomuksellinen vähemmistöryhmittymä. Evankelisluterilaiseen
kirkkoon ja muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia on yli 14 prosenttia. Ja
tuoreen nuorisobarometrin mukaan peräti 57 prosenttia 15 - 29-vuotiaista ilmoittaa
olevansa ei-uskonnollisia tai ateisteja (Vapaa Ajattelija
5/2006).
Uskonnottoman vakaumuksen kunnioittaminen julkisen palvelun laitoksissa, kuten
päivähoidossa, kouluissa, vanhainkodeissa ja sairaaloissa, on maassamme pitkään ollut
huonolla tolalla. Palvelutuotannon oletusarvoisena lähtökohtana on ollut kirkkoon
kuuluminen ja siitä on ikään kuin automaattisesti koitunut seuraamuksia, kuten
evankelisluterilaisen kirkon hartausseremonioihin ohjaamista ja ainakin kouluissa jopa
velvoittamista.
Sairaalassa tämä ilmenee muun muassa saattohoidossa ja kriisiavussa sairaalapappien
toimintana. Sairaaloissa on myös psykologien ja sosiaalityöntekijöiden palveluja, mutta
sairaaloita ylläpitävät kuntainliitot saattavat säästää niiden mitoituksessa muun muassa
vedoten sairaalapappien harjoittamaan palvelutarjontaan. Kaikki eivät kuitenkaan kaipaa
pappia petinsä viereen.
Lisälehti seurakuntien oppaaseen
Kirkko julkaisi jo viime vuosituhannen puolella sairaaloille oppaan Vakaumuksen
kunnioittaminen, jossa ei kuitenkaan puhuta mitään uskonnottomien ja ateistien
huomioon ottamisesta.
Kirkon sairaalasielunhoidon keskuksen julkaisema opas on tarkoitettu myös
terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen, jossa sitä on myös käytetty vielä tänäkin
vuonna. Opas ei ole siis tarkoitettu pelkästään sairaalapappien ohjenuoraksi pysymään
poissa uskonnottomien vuoteen vierestä.
Pro-Seremonioiden toiminnanjohtaja Anneli Aurejärvi-Karjalainen törmäsi
kyseiseen kirkon vihkoseen käydessään pitämässä luentoja kuoleman kohtaamisen
ammattiryhmille, kuten sairaaloiden ja hautaustoimistojen työntekijöille. Hän ryhtyi
tuumasta toimeen ja laati opasvihkosta täydentämään lisälehden, joka on laadittu samaan
taulukkomuotoon kuin mitä oppaassakin on käytetty.
Tiedossa ei kuitenkaan ole, ovatko seurakunnat liittäneet kyseisen lisälehden oman
oppaansa jakeluun.
Uusia ohjeita tarvitaan
Uskonnottomien vakaumuksen huomioon ottavien ohjeiden julkaiseminen kuuluu Suomen
terveydenhuoltojärjestelmälle, josta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Sen tulisikin
kiireesti julkaista ohjeistus ja opas katsomuksellisten näkemysten ja vakaumusten
kunnioittamisesta niin, että se ei ole sidoksissa yksittäiseen uskontoon.
Sairaaloiden lisäksi uskonnottomien vakaumuksen kunnioittamista on syytä tarkastella
myös maamme kriisipalvelujärjestelmän kehittämisen yhteydessä. Tämä koskee niin
yksilöllistä kriisiapua kuin suuronnettomuuksien yhteydessä loukkaantuneille ja uhrien
omaisille annettavaa kriisiapua.
Kriisiapuun ja myös yksinäisten ihmisten saattohoitovaiheen avuksi tarvitaan ja
käytetään myös vapaaehtoisia, joille eräät järjestöt ja kunnat järjestävät koulutusta.
Olisi tärkeää, että tällaista vapaaehtoistyötä tekevien joukossa olisi myös uskonnottomia
ihmisiä.
|