|
Suomen evankelisluterilaisissa seurakunnissa marraskuussa järjestetyissä
kirkkovaaleissa haluttiin saada erityisesti nuoret mukaan seurakuntatyöhön ja samalla
estää heidän jatkuva joukkopakonsa kirkosta. Vaaleissa valittiin seurakuntien
luottamuselimet neljäksi vuodeksi eteenpäin.
Sopivasti juuri kirkkovaalien alla Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora julkaisi
tuoreimman nuorisobarometrinsa, jossa oli kartoitettu 15 - 29 -vuotiaiden suomalaisnuorten
uskonnollisuutta. Ajankohta ei ollut sattuma, sillä Nuorassa oli jo hyvissä ajoin päätetty
lähteä mukaan seurakuntien vaalityöhön. Maaliskuussa TNS-Gallupin tekemässä kyselyssä oli
kysytty muun muassa nuorten tietämystä tulevista seurakuntavaaleista ja halukkuutta
osallistua niihin.
Nuorisobarometri julkaistiin 5. lokakuuta opetusministeriössä Helsingissä pidetyssä
seminaarissa, jonka päätarkoituksena oli aktivoida nuoria mukaan kirkon toimintaan ja
saada heidät äänestämään marraskuun seurakuntavaaleissa. Seminaari oli lähtölaukaus
kaikkiin Suomen hiippakuntiin ulottuneelle Kuuluuko nuorten ääni kirkossa?
-seminaarikiertueelle, jota oli järjestämässä Nuoran lisäksi kristillinen nuorisojärjestö
Nuorten Keskus ry, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry ja Nuorisotutkimusverkosto sekä
Kirkon tutkimuskeskus ja evankelisluterilaiset hiippakunnat.
Eikä tässä vielä kaikki. Opetusministeriö tuotti seminaareissa käsiteltävistä aiheista
perusteellisen opetuspaketin, jota oli määrä käsitellä peruskoulujen ja lukioiden
uskontotunneilla. Opetusministeriössä ilmeisesti ajateltiin, että seminaarit tarjosivat
koulunuorisolle oivallisen tilaisuuden perehtyä seurakuntien toimintaan ja saada heidät
ehkä tulevaisuudessa jopa vaaliuurnille. Kirkkovaaleissa äänioikeutettuja olivat
18-vuotiaat evankelisluterilaisten seurakuntien jäsenet.
Vaalit eivät kiinnosta
Evankelisluterilaisen kirkon ongelmana on ollut se, että vaikuttaminen seurakunnissa ei
näytä kiinnostavan edes varttuneempaa jäsenistöä. Äänestysprosentti viimeksi vuonna 2002
toimitetuissa vaaleissa jäi 14,3 prosenttiin ja pääkaupunkiseudulla samoin kuin muissakin
suuremmissa kaupungeissa se oli vain muutaman prosentin.
Nuorisobarometrin kyselyssä vain alle viidennes nuorista edes tiesi seurakuntavaalien
olemassaolosta. Tosin 26 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti äänestävänsä tulevissa
vaaleissa, mitä tulosta kyselyn tekijätkin pitivät liioiteltuna. Ilmeisesti se, että asiaa
ylipäätään kyselyssä tiedusteltiin, sai monet vastaamaan myöntävästi, vaikka eivät
todellisessa tilanteessa olisi vaaliuurnille lähteneetkään.
Ylipäätään 15 - 29 -vuotiaiden nuorten osallistuminen kirkollisiin toimintoihin oli
vähäistä. Jos häitä, hautajaisia ja ristiäisiä ei otettu lukuun, 72 prosenttia vastaajista
ei osallistunut minkäänlaiseen kirkolliseen toimintaan. Tulos on mielenkiintoinen, kun
tiedetään, että valtaosa evankelisluterilaisen kirkon jäseniksi kirjatuista nuorista käy
rippikoulun.
Nuoret ja uskonnollisuus
Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta on teettänyt vuodesta 1994 säännöllisin väliajoin
tutkimuksia nuorten asenteista ja odotuksista. Tämän vuoden Nuorisobarometrin pääteemaksi
oli valittu nuoret ja uskonnollisuus, yhtenä perusteluna juuri marraskuussa järjestettävät
seurakuntavaalit, joissa "erityishuomiota onkin kiinnitetty nuorten toiminnan
aktivoitumiseen".
- Esimerkkinä tästä on Nuorten Keskuksen NAVI-ryhmän seurakuntavaalikampanja
yhteistyössä useiden toimijoiden, muun muassa Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan
kanssa, barometrin tekijät perustelevat.
Tutkimus tehtiin maaliskuussa ja siinä haasteltiin 1 800 suomenkielistä ja 100
ruotsinkielistä 15 - 29 -vuotiasta nuorta. Seurakuntavaaleihin ja kirkollisiin
toimintoihin osallistumisen lisäksi haastateltavilta kyseltiin muun muassa nuorten
käsityksiä kirkon kyvystä huolehtia ihmisten hengellisistä ja sosiaalisista tarpeista,
koulujen uskonnollisista juhlista, jumalasta ja omasta uskonnollisuudestaan
ylipäätään.
Esa Ylikosken mukaan kysymyksenasetteluihin
liittyi monia tutkimuseettisiä ongelmia, jotka osin vääristivät tuloksia. Esimerkiksi
kysymykseen "Antaako kirkko Suomessa päteviä vastauksia ihmisten hengellisiin ongelmiin ja
tarpeisiin", valtaosa - 79 prosenttia - vastasi myöntävästi. Tästä tutkimuksen tekijät
päättelivät, että nuorten mielikuva evankelisluterilaisesta kirkosta on ylipäätään
myönteinen, vaikka he eivät kirkossa käyneetkään.
Kuitenkin kun nuorilta kysyttiin, mitä he pitävät kirkon tärkeimpänä tehtävänä, listan
kärkeen nousivat tässäkin kuten monissa tutkimuksissa aiemmin kirkon tarjoamat
seremoniapalvelut, erityisesti häät ja hautajaiset, ja jumalanpalvelukset ja muut
uskonnolliset toiminnot olivat listan häntäpäässä.
Kysymykseen "pitäisikö koulujen juhlista poistaa uskontoon viittaavat asiat" 83
prosenttia oli sitä mieltä, että ei. Tulos ei liene yllätys, olihan valtaosa kyselyyn
vastanneista itse kirkon jäseniä. Vahvimmin uskonnon koulun juhlissa halusivatkin
tutkimuksen mukaan säilyttää evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat. Muiden
kirkkokuntien, yllättäen myös ortodoksisen, jäsenistä selvästi suurempi osa halusi poistaa
uskonnon koulun juhlista. Itse kirkosta eronneista lähes puolet oli tätä mieltä.
Nuorista 42 prosenttia piti itseään jotenkin uskonnollisena, mutta jumalaan, niin kuin
evankelisluterilainen kirkko opettaa, uskoi vain 23 prosenttia vastaajista. Pyhään
henkeen, Jeesukseen ja enkeleihin uskoi vähän yli puolet vastaajista - tosin aika moni
uskoi myös selvänäkemiseen, astrologiaan, ufoihin, aaveisiin ja demoneihin.
Valtaosa nuorista - 70 prosenttia - oli kuitenkin sitä mieltä, että maailman synty
voidaan selittää tieteellisesti.
Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan teettämä Nuorisobarometri 2006 Uskon asia
on luettavissa opetusministeriön verkkosivuilla osoitteessa
www.minedu.fi. Uskontoon liittyvien kysymysten ohella
barometrissä selvitettiin myös nuorten asenteita työhön, käsityksiä syrjäytymisen syistä,
eri asioiden moraalista hyväksyttävyyttä, epävarmuuden ja turvattomuuden aiheuttajia,
luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin sekä tyytyväisyyttä elämään.
Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta on opetusministeriön yhteydessä toimiva
nuorisotyön ja nuorisopolitiikan asiantuntijaelin, jonka päätehtävänä on huolehtia siitä,
että maassa toteutetaan sovittuja nuorisopoliittisia kehitysohjelmia ja että maan hallitus
pysyy ajan tasalla nuorisoasioissa.
|