Kahdet vastaukset
Yhdeltä tyypiltä kysyttiin: miten on viime vuosi mennyt kumulatiivisesti. Tyyppi
vastasi että normaalisti: kesällä meni jalka poikki, syksyllä jätti tyttöystävä, duuni
meni keväällä, kesällä pakotettiin kursseille, syksyllä meni kämppä ja olo on pa.
Toiselta tyypiltä kysyttiin hetken päästä samoin: miten on viime vuosi mennyt
kumulatiivisesti. Tyyppi vastasi että normaalisti: kesällä saikulla sai aikaa ajatella,
syksyllä sai olla yksin, keväällä ei tarvinnut ratkoa muiden murheita, kesällä oli
synttärit hyvässä seurassa, syksy on ollut rakkauden aikaa ja olo on pa.
Kaksi tyyppiä, kaksi vastausta samaan kysymykseen. Ja heti samalla tarkennus, että
"tyypit" on sama henkilö: minä.
Ja molemmat vastaukset ovat jumalantosia. Kyllä minä tiedän. Vastaukset vain vähän
vaihtelevat, että miltä kantilta katsoo ja kenelle viitsii vastailla.
Ihminen on kokonaisuus, joka voi kokea ihan miten vain elämänsä. Ainakin meillä
"kristillisissä kehittyneissä maissa", joissa elämä ei ole pelkkää kuolemista nälkään,
sotiin tai tauteihin. Meille hyvinvointiyhteiskunnan elukoille on ominaista tehokas
ajankäyttö. Meillä saattaa jopa olla joskus aikaa pysähtyä ja tutkia omaa napaamme - ja
syvältä. Joku sanoi, että maha täynnä on hyvä filosofoida tai että syötyään on taas hyvä
nälkäisten kanssa keskustella.
Olipa viimeinen vuoteni sitten mennyt miten vain: hyvin tai huonosti tai hyvinhuonosti,
niin hengissä ollaan. Olen tavannut kahdessa syksyn tapahtumassa tuttuja ja tuntemattomia
sekä saanut ihmeellisiä ajatuksia päähäni. Ilmeisesti olen vielä descartesiaanisessa
mielessä olemassa.
Ranskanmallia I
Otsikon ranskanmallia viittaa tässä tapauksessa Humanismin päiviin, jotka piskuinen
sisar- ja veljesliittomme piti 24. kerran 22.-23.10.2005 Helsingissä Arbiksella. Oli
siellä liittomme puheenjohtajakin Robert Brotherus esitelmöimässä Karl Robert
Brotheruksesta (1880-49), joka oli nuorsuomalainen ja kansallisen kokoomuksen
perustaja. Ranskassa vuoden 1906 alusta oli valtio erotettu kirkosta ja siitä sai
suomalainen vapaa-ajattelu mallia. K.R., kuten esitelmöitsijä tuttavallisesti kutsui
sukulaistaan, kirjoitti 1910 teoksen Valtio ja valtionuskonto (toim. huom: tästä
laajempi artikkeli
toisaalla tässä lehdessä). Mieleen jäi, että tuolloin oli asetettava sanansa viisaasti,
jos aikoi edetä urallaan tai edistää vakaumuksen vapauksia.
Eipä tiennyt K.R., että kulkee kirkkoon Helsingin yliopiston rehtorina 21 vuotta
myöhemmin. Tietojen mukaan rehtori kuitenkin suoritti tutkimuksia pariin otteeseen
Pariisissa 1933 ja 1938, jolloin jäi rehtorin hommista. Ja ranskanmalli ei ole toteutunut
vieläkään maassamme.
Niin toinen jännä juttu Humanismin päivillä oli, kun emeritusproffa Heikki
Kirkinen esitelmöi identiteetin ongelmista globalisaatiossa ja tapahtumista viime
vuosisadan alussa Ranskassa. Esitelmän varmaan saa lukea muualta, mutta hupaisaa oli, kun
Kirkinen kertoi Sorbonnen kokemuksistaan vuodelta 1968. Tuolloin ylioppilaat valtasivat
yliopiston. Vain maltilliset professorit saivat pitää virkansa, kun valtio lopetti
miehityksen. Että se siitä toimimisen vapaudesta vakaumuksensa mukaan. Nyt Kirkinen voi
puhua, kun on eläkkeellä eikä virka ole vaarassa. Ranskanmalli tämäkin?
Ranskanmallia II
Otsikon ranskanmallia viittaa tässä tapauksessa Helsingin yliopiston
Vapaa-ajattelijayhdistys Prometheuksen 100-vuotisjuhlapaneeliin 29.10.2005 Domuksella.
Ennen paneelia liittomme puheenjohtaja piti esitelmän, joka oli lyhennelmä Humanistien
päivien esitelmästä. Ja kuultiinhan satavuotiaalle tulleet liiton ja Tampereen yhdistyksen
tervehdykset sekä mm. Suomen Ateistiyhdistyksen puheenvuoro Sundströmin Kimmon
esittämänä. Itse juhlapaneelissa olivat tieteen etiikkaa edustava filosofian professori
Heta Gylling, positiivista uskonnonvapautta korostava systemaattisen teologian
laitoksen dosentti Mika Vähäkangas ja uskontotieteen laitokselta Johanna Konttori. Ja puhtaasti ateismia edustanut Erkki Hartikainen. Keskustelu oli
mitä oli. Leipäpuutaan kaikki puolustivat ja tieteen vapautta. Gylling poistaisi kouluista
elämänkatsomustiedonkin tunnustuksellisen uskonnonopetuksen lisäksi. En hoksannut kysyä,
että tulisiko edes filosofiaa tilalle. Vähäkangas pitää et- ja uskonnonopetuksen tilaa
hyvänä. Hartikainen totesi ykskantaan, että ateistien oikeudet on poistettu, kun
uskovaiset ovat välikäsien kautta sabotoineet et:n. Hänen mielestään ateisteille pitäisi
olla oma opetus. Netistä voi lukea tarkemmin Hartikaisen näkemykset, vaikka etkirja
-hakusanan kautta.
Niin oli unohtua se ranskanmallikin, josta Konttori yritti puhua, mutta aika vähän
loppui kesken. Ranskassa on valtio erotettu kirkosta. Kouluissa ei ole uskonnonopetusta,
eikä teologiaa ole yhteiskunnan rahoittamissa yliopistoissa. Katolisella kirkolla on
kuitenkin käytännössä omia koulujaan ja yliopistoja. Koko ranskanmalli on vain sitä sun
tätä, paneelissa yritettiin edes käsitteitä selvittää. Ei selvinnyt. Kun aletaan
filosofoida "käsitesekaannuksin" tai muuten akateemisesti, niin siinä se elämä
vierähtääkin. Kirkko tietenkin Suomessa pärjää, niin kauan kuin sillä on maksavia jäseniä.
Ei tule kuvitella, että kirkko luopuisi pätkääkään jäsentensä oikeuksista.
Tunnustuksellinen uskonnonopetus on sille pyhä asia ja kun elämänkatsomustietoakin saa
opettaa vielä teologit, niin kirkko voi myhäillä, kun se saa hidastettua ihmisten
maallistumista. Mielenkiintoisia hajalauseita panelisteilta tuli sieltä täältä. Gylling:
uskonnoista tulisi opettaa kulttuurihistoriallinen osio. Konttori: uskontoja pitää
opettaa, että ymmärretään länsimaista sekulaaria kulttuuria ja muita uskontoja pitää
opettaa, että voidaan ymmärtää esim. muiden kulttuurien poliittisia päätöksiä.
Hartikainen: tärkeintä on rauha, sitten totuus, joka ylittää moraalin.
Jos yrittäisi vielä muistella, miten panelistit kuvasivat itseään. Hartikainen oli
selkeä ateisti, joka ei todista mitään eikä vastusta ihmisiä, jotka ovat uskovaisia.
Gylling sanoi olevansa vapaamielisen liberalismin kannattaja, jonka mielestä kukin saa
uskoa mihin vain, mutta että on ehkä hyvä, että kirkko on maltillinen, jotteivät
fundamentalistiset ääri-ilmiöt saa riehua vapaasti. Konttori totesi vain olevansa
tapakristitty kirkon jäsen. Vähäkangas oli tyytyväinen, että teologisissa tiedekunnissa ei
ole kirkon armoilla, vaan saa harjoittaa akateemista vapautta. Ja vielä jäi mieleen, että
kovasti Hartikaista yritettiin lokeroida "ateisti-uskovaksi". Eli samat vanhat laulut,
että lokeroimalla muita voi olla itse mitä vain. Onnea vaan minultakin satavuotiaalle,
hommia tuntuu riittävän yliopistomaailmassakin. Miltäköhän kuulostaisi ateistiyliopisto
tai ateistinen tiedekunta tai vapaa-ajattelun professori tai tohtori? Panisikohan joku
vastaan ja löytyisiköhän verorahat?
Ranskanmallia III
Otsikon ranskanmallia viittaa tässä tapauksessa mellakoihin, jotka ovat pari viikkoa
jatkuneet Ranskassa. Poliisi oli ajanut pari nuorta tolppaan ja huhu poliisin tappamasta
nuoresta levisi kulovalkean tavoin. Ja sitten on palanut paljon autoja slummialueilla
Pariisissa ja muualla. Muslimit tuomitsevat, kansalaisvapauksia rajoitetaan, syyllisiä
etsitään - ei syitä. Köyhät maahanmuuttajat ovat työttömiä ja turhautuneita. Epätoivoiset
ihmiset tekevät aina epätoivoisia tekoja. Ja suomalaisessa radiossa kysytään Pariisissa
asuvalta suomalaiselta, että pelottaako? Ja televisiossa tiukkana tunnettu sisäministeri
saa höyrytä täysillä väkivaltatoimien kanssa. Näin kristalliyön muistopäivänä ja Teuvon
päivänä on aikaa pohtia ranskanmalleja. Mitäköhän ranskanmallia pitäisi maahamme
soveltaa?
Mallikkaita kysymyksiä ja teuvonneuvo
Malleja on monia. Jokaisella omansa. Otsikoista ei voi päätellä sisältöjä. On pakko
tutustua ja ajatellakin välillä. Mallit voivat muuttua ja niitä voi pohtia koko ikänsä.
Elääkin pitäisi ehtiä toisten tai oman mallinsa mukaan, jos se on edes mahdollista. Mikä
on omaa? Pitääkö olla oma malli? Pitääkö alistua muiden malliin? Mikä malli on oikea?
Minkä mallin antaa muille? Huh-huh, onpa taas kaikki mallillaan. Lehtien kansissa sentään
on malleja, miehiäkin. Niin mikä on naisen tai miehen malli?
On kai lopuksi vain todettava, että ainakin minun elämäni on mallillaan tai
heikunkeikun. Jos on aikaa, niin pohtikaa vaikka ranskanmallia tai epäilkää kaikkia
malleja, siinä teille teuvonneuvo, kirjoittanut teutori.
|