|
Olen nyt lukenut kolme kertaa läpi Erkki Hartikaisen artikkelin
"Havaitsija ja todellisuus - Pyhän
Einsteinin ilmoitukset" Vapaa Ajattelija -lehdessä 2005/02. Yhä edelleen olen
yllättynyt siitä, että Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja voi tuottaa näin
vihamielisen kirjoituksen luonnontieteitä, luonnontieteellistä metodia ja tieteellistä
maailmankuvaa vastaan.
E = mc² ei ole "likimääräinen kaava". Päinvastoin se on niin tarkka, että tällä
hetkellä kahdesta kilogramman määritelmän uudistamiseen tähtäävästä ehdotuksesta toinen
suorastaan perustuu massan ja energian vastaavuudelle tämän kaavan kautta. Tällä hetkellä
metrin määritelmä jo juontuu suppeasta suhteellisuusteoriasta. Kolmanneksi, kaavasta E =
mc² ei seuraa, että materiaa ei ole olemassa, vaan että materia ja energia voivat
muuttua toisikseen tietyissä olosuhteissa.
Hartikaisen väite, jonka mukaan ydinenergia "ei perustu kaavaan E = mc² vaan
hiukkasten välisten sidosten energiaan" on sisäisesti ristiriitainen. Ydinhiukkaset
protoni ja neutroni painavat erikseen punnittuna enemmän kuin ollessaan sitoutuneena
atomiytimeen. Atomiytimen massa on siis pienempi kuin sen osasten massa erikseen. Kun
tähän massaerotukseen sovelletaan kaavaa E = mc², saadaan selville atomiytimen
kokonaissidosenergia. Tästä sidosenergiasta eli massavajeesta on peräisin niin fissiossa
kuin fuusiossakin vapautuva energia. Raudan vedenjakajan aseman alkuaineiden joukossa
Hartikainen sentään kykenee selittämään oikein.
Epätarkkuusperiaatteesta johtuva tyhjiössä tapahtuva virtuaalisten hiukkas -
antihiukkasparien spontaani synty ja tuhoutuminen on seuraava Hartikaisen hyökkäyksen
kohde. Esittäessään väitteen, että tämä olisi puhtaasti hypoteettinen asia, hän ei
ilmeisesti ole lainkaan tietoinen Casimir-ilmiöstä. Siinä kahden lähellä tosiaan olevan
peilin välillä voidaan havaita heikko vetovoima, jonka synnyttävät spontaanit
virtuaalihiukkaset (ks. esim.
physicsweb.org/articles/world/15/9/6).
Ei-spontaani parinmuodostus ja annihilaatio ovat myös hyvin havaittuja tapahtumia
hiukkaskiihdyttimissä tehdyissä kokeissa. Näissä kokeissa on siis muutettu materiaa
puhtaaksi energiaksi kaavan E = mc² mukaisesti ja mitattu tulosta.
Einstein ei ole koskaan väittänyt, että hiukkasen massa kasvaisi hiukkasen nopeuden
funktiona. Liikemassan käsite on hyvin harhaanjohtava ja johtuu pelkästään klassisen
liikemäärän käsitteen sotkemisesta suhteellisuusteoriaan. Liikemassaa käytetään
vanhemmissa suhteellisuusteoriaa käsittelevissä oppimateriaaleissa, mutta monissa
uudemmissa siitä on - onneksi - luovuttu. Painovoima ei myöskään ole millään tavalla
"fyysikkojen vainon kohteena". Mitä vainoamista on toteamuksessa, että painovoima johtuu
aika-avaruuden käyristymisestä? Kehoitan Hartikaista julkaisemaan gravitaatioteoriansa,
jos hänellä kerran on parempi malli gravitaatiolle kuin yleinen suhteellisuusteoria.
Ajan kulusta kerrottakoon, että ellei satelliittipaikannukseen käytettävässä
GPS-järjestelmässä tehtäisi suppeasta suhteellisuusteoriasta johtuvaa korjausta
(satelliitin kello käy hitaammin maasta katsottua, koska satelliitin nopeus on suuri) ja
yleisestä suhteellisuusteoriasta johtuvaa korjausta (satelliitin kello käy nopeammin,
koska siihen vaikuttaa pienempi gravitaatio kuin Maassa olevaan kelloon), niin järjestelmä
ei toimisi. Tämäkin teoria on siis miljoonilla GPS-käyttötunneilla testattu.
Alkuräjähdyksenkin Hartikainen ottaa hampaisiinsa. Jos hänellä on esittää parempi
teoria, joka selittää kosmisen mikroaaltotaustasäteilyn, alkuaineiden isotooppijakauman ja
galaksien punasiirtymät yhtä hyvin tai paremmin kuin alkuräjähdysteoria, niin miksi
ihmeessä Hartikainen panttaa tätä maailmaa mullistavaa teoriaansa eikä julkaise sitä
asianmukaisessa vertaisarvioidussa tiedelehdessä?
"Jos jokin väite tuntuu normaalijärjellä käsittämättömältä, ei ole mitään syytä
ainakaan toistaiseksi ajatella, että siinä mitään järkeä onkaan", Hartikainen julistaa
lihavoidulla kirjasinlajilla. Näin hän esimerkiksi toteaa kvarkit ja gluonit - tai
tarkemmin sanottuna hänen niistä muodostamansa olkiukot - yhteensopimattomiksi omien
mielenliikkeidensä kanssa, ja niin koko hiukkasteorian standardimalli saa mennä.
Ymmärtäisin tällaisen mielipiteen henkilöltä, joka uskoo, että Jumala on luonut ihmisen,
antanut ihmiselle järjen, ja luonut maailmasta ihmisjärjellä käsitettävän. Ateistin suusta
tällainen antroposentrinen teesi ei ole ymmärrettävissä.
Hartikaisen sepitelmää seuraavassa Janne Vainion
artikkelissa
puututaan hyvin kvanttimekaniikan väärinkäyttöön postmodernin huuhaan perusteluna. Vainio
näyttää osaavan erottaa fysikaalisen teorian ja sitä muka-soveltaen luodun hömpän
toisistaan. Hartikainen materialistisen maailmankuvan puolustamisen kiihkossaan sen sijaan
heittää vesilintua fysiikalla, ainoalla työkalullamme tämän materiaalisen maailman
tutkimiseksi. Kun vastakkain on toimiva ja kokein varmistettu fysiikan teoria ja
Hartikaisen mielipide, niin jälkimmäinen voittaa hänen tekstissään sata-nolla.
Hartikaisen kirjoituksen viimeinen kappale kuuluu: "Todellisuus on olemassa
havaitsijasta riippumatta, ja myös todellisuuden olioiden perusominaisuudet ovat olemassa
havaitsijasta riippumatta". Lisättäköön kuitenkin, että myös todellisuudesta luotuja
luonnontieteellisiä teorioita voidaan pitää todennäköisesti oikeina, jos niiden ennusteet
pitävät yhtä todellisuudesta tehtyjen havaintojen kanssa - aivan riippumatta siitä,
miellyttääkö tämä kaikkia vai ei.
Ossi Raivio
filosofian maisteri
teoreettinen fysiikka
|