Numeron 2/2005 sisällysluettelo | muut numerot | Vapaa-ajattelijain liitto


Vapaa Ajattelija 2/2005

jumalaton kulttuurilehti




Janne Vainio



Onko buddhalaisilla jumalaa?

Kysymys on joskus tuonut päänvaivaa paitsi uskontotieteilijöille, myös ateisteille. Buddhalaisuuden oppirakennelmissa on kiistattomia ateistisia piirteitä, mutta silti se on selkeästi yliluonnollisuusoletuksien (karma, jälleensyntyminen, havaitun todellisuuden rakentuminen kuvitelmien heijastumina) varaan rakentuva pelastusoppi, joka julistaa päätavoitteekseen kaiken elollisen vapautumisen sitä kahlitsevasta viheliäisestä elämän kiertokulusta.

Mysteeriksi jää, mikä on syntymien kierrosta poistuneiden olentojen status "olentoina"; ovatko palvonnan kohteina olevat buddhat olemassa subjektiivisina henkilöinä vai ovatko ne valaistumishalun virtuaalisia muotoja? Vastaukseksi löytyy lukuisia metafyysisesti monitulkintaisia luonnehdintoja, joitten mukaan buddhatila samastuu olemuksellisesti tyhjyyteen (shunyata). Tyhjyysopin (shunyavada) mukaan buddhamuotoihin turvautuminen on tietoista tyhjyyden palvontaa. Tiibetiläinen käsite yidam ("mielikuvajumaluus") viittaa palvonnan kohteen statukseen tyhjänä muotona, mutta tästä ei voida päätellä, että "mielen jumalia" pidettäisiin vähemmän todellisina kuin konkreettisia henkilöitä. Päinvastoin, kaikkien elävien olentojen olemassaolo ja koko mentaalinen ja materiaalinen todellisuus käsitetään perusolemukseltaan tyhjyydeksi, jonka takana ei ole ketään eikä mitään. Tavallisin buddhologinen vastaus kysymykseen, ovatko buddhat todella olemassa vai eivät, on että buddhat ovat todellisempia kuin muut olennot, koska ne ovat lakanneet kuvittelemasta omaa olemassaoloaan.

Yleisimmin käsitetään, että esimerkiksi Gautama buddha todella kuoli lopullisesti ja että se, mitä hänestä jäi jäljelle, olivat hänen opetuksensa ("opetuksien ruumis", dharmakaya) sekä hänen hahmonsa palvonnan kohteena. Kuitenkin esimerkiksi usko Amida buddhan valan pitävyyteen antaisi ymmärtää, että hänen uskotaan olevan Kristukseen verrattava kosminen pelastaja. Silloinkin, vaikkei buddhan oletettaisi olevan "olemassa oleva henkilö", valaistuneiden olentojen kautta leviävä universaali valaistumishalu (bodhicitta) katsotaan kuitenkin maailmankaikkeudessa tosiasiallisesti vaikuttavaksi pyhän hengen voimaksi, joka vetää siihen uskovia myötätuntoiseen johdatukseensa. Bodhicitta määritellään myötätuntoiseksi haluksi, joka herää Loputtoman Tyhjyyden palvonnasta.

Tuonpuoleista johdatusta, "korkeampaa voimaa" ei siis kiistetä, vaikka sen katsotaankin heräävän jo arkikokemuksen sisäisestä tyhjyydestä. Jos buddhalaisia oppeja halutaan luonnehtia ateistisiksi, käsite tulee rajata tarkoittamaan kaikkivaltiaan luojajumalan olemassaolon kieltämistä ja kaikkien yksilöityjen olioiden olemassaolon ehdotonta pysymättömyyttä. Myöskään pelastus (valaistuminen) ei ole peräisin korkeammalta olennolta, vaan bodhicitta yksin on tehnyt kaikista buddhista sitä mitä ne ovat.

Sellainen korkeammaksi johdatukseksi mielletty voima, jonka perimmäinen alkuperä ei ole missään korkeammassa olennossa, on silti korkeammaksi johdatukseksi mielletty voima, jonka oletetaan voivan johtaa armopelastukseen. Lisäksi bodhicittan johdatuksesta koituvan valaistumisen katsotaan merkitsevän tulemista korkeammaksi olennoksi huolimatta siitä, että korkeampien olentojen (buddhien) alkuperä ei ole jumalten tahdossa. Tällainen oppi on myös mahdollistanut "elävien buddhien" palvomisen korkeampina olentoina, joihin uskovilla on kristilliseen vapahtajasuhteeseen verrattavissa oleva mystinen guru yoga -yhteys.

Buddhalaisuuteen ei välttämättä voida sovittaa sellaista uskontokritiikkiä, jonka mukaan uskonto vetoaa lapsellisiin toiveisiin kuolemanjälkeisestä. Sen sijaan olisi mahdollista arvioida, että jälleensyntymisopissa vedotaankin pelkoon siitä, että mitä jos kaikki ei todella päätykään biologisten prosessien hajaantuessa. Mitään vapautettavaa ei ole, jos ei ole pelkoa eikä toivetta kuolemanjälkeisestä - jolloin koko opista jää jäljelle lähinnä zeniläinen elämänasenne.

Korealainen zenmestari Seung-sahn sunim selitti allekirjoittaneelle vastaanotollaan vuonna 1989, että cocacolan nimen lausuminen ajaa saman asian kuin buddhan (kaiketi ainakin jos sitä toistaa uskoen että pullo on tyhjä).




Numeron 2/2005 sisällysluettelo | muut numerot | Vapaa-ajattelijain liitto