Kysymys on joskus tuonut päänvaivaa paitsi uskontotieteilijöille, myös ateisteille.
Buddhalaisuuden oppirakennelmissa on kiistattomia ateistisia piirteitä, mutta silti se on
selkeästi yliluonnollisuusoletuksien (karma, jälleensyntyminen, havaitun todellisuuden
rakentuminen kuvitelmien heijastumina) varaan rakentuva pelastusoppi, joka julistaa
päätavoitteekseen kaiken elollisen vapautumisen sitä kahlitsevasta viheliäisestä elämän
kiertokulusta.
Mysteeriksi jää, mikä on syntymien kierrosta poistuneiden olentojen status "olentoina";
ovatko palvonnan kohteina olevat buddhat olemassa subjektiivisina henkilöinä vai ovatko ne
valaistumishalun virtuaalisia muotoja? Vastaukseksi löytyy lukuisia metafyysisesti
monitulkintaisia luonnehdintoja, joitten mukaan buddhatila samastuu olemuksellisesti
tyhjyyteen (shunyata). Tyhjyysopin (shunyavada) mukaan buddhamuotoihin
turvautuminen on tietoista tyhjyyden palvontaa. Tiibetiläinen käsite yidam
("mielikuvajumaluus") viittaa palvonnan kohteen statukseen tyhjänä muotona, mutta tästä ei
voida päätellä, että "mielen jumalia" pidettäisiin vähemmän todellisina kuin konkreettisia
henkilöitä. Päinvastoin, kaikkien elävien olentojen olemassaolo ja koko mentaalinen ja
materiaalinen todellisuus käsitetään perusolemukseltaan tyhjyydeksi, jonka takana ei ole
ketään eikä mitään. Tavallisin buddhologinen vastaus kysymykseen, ovatko buddhat todella
olemassa vai eivät, on että buddhat ovat todellisempia kuin muut olennot, koska ne ovat
lakanneet kuvittelemasta omaa olemassaoloaan.
Yleisimmin käsitetään, että esimerkiksi Gautama buddha todella kuoli
lopullisesti ja että se, mitä hänestä jäi jäljelle, olivat hänen opetuksensa ("opetuksien
ruumis", dharmakaya) sekä hänen hahmonsa palvonnan kohteena. Kuitenkin esimerkiksi
usko Amida buddhan valan pitävyyteen antaisi ymmärtää, että hänen uskotaan olevan
Kristukseen verrattava kosminen
pelastaja. Silloinkin, vaikkei buddhan
oletettaisi olevan "olemassa oleva henkilö", valaistuneiden olentojen kautta leviävä
universaali valaistumishalu (bodhicitta) katsotaan kuitenkin maailmankaikkeudessa
tosiasiallisesti vaikuttavaksi pyhän hengen voimaksi, joka vetää siihen uskovia
myötätuntoiseen johdatukseensa. Bodhicitta määritellään myötätuntoiseksi haluksi,
joka herää Loputtoman Tyhjyyden palvonnasta.
Tuonpuoleista johdatusta, "korkeampaa voimaa" ei siis kiistetä, vaikka sen katsotaankin
heräävän jo arkikokemuksen sisäisestä tyhjyydestä. Jos buddhalaisia oppeja halutaan
luonnehtia ateistisiksi, käsite tulee rajata tarkoittamaan kaikkivaltiaan luojajumalan
olemassaolon kieltämistä ja kaikkien yksilöityjen olioiden olemassaolon ehdotonta
pysymättömyyttä. Myöskään pelastus (valaistuminen) ei ole peräisin korkeammalta olennolta,
vaan bodhicitta yksin on tehnyt kaikista buddhista sitä mitä ne ovat.
Sellainen korkeammaksi johdatukseksi mielletty voima, jonka perimmäinen alkuperä ei ole
missään korkeammassa olennossa, on silti korkeammaksi johdatukseksi mielletty voima, jonka
oletetaan voivan johtaa armopelastukseen. Lisäksi bodhicittan johdatuksesta
koituvan valaistumisen katsotaan merkitsevän tulemista korkeammaksi olennoksi
huolimatta siitä, että korkeampien olentojen (buddhien) alkuperä ei ole jumalten tahdossa.
Tällainen oppi on myös mahdollistanut "elävien buddhien" palvomisen korkeampina olentoina,
joihin uskovilla on kristilliseen vapahtajasuhteeseen verrattavissa oleva mystinen guru
yoga -yhteys.
Buddhalaisuuteen ei välttämättä voida sovittaa sellaista uskontokritiikkiä, jonka
mukaan uskonto vetoaa lapsellisiin toiveisiin kuolemanjälkeisestä. Sen sijaan olisi
mahdollista arvioida, että jälleensyntymisopissa vedotaankin pelkoon siitä, että
mitä jos kaikki ei todella päätykään biologisten prosessien hajaantuessa. Mitään
vapautettavaa ei ole, jos ei ole pelkoa eikä toivetta kuolemanjälkeisestä - jolloin koko
opista jää jäljelle lähinnä zeniläinen elämänasenne.
Korealainen zenmestari Seung-sahn sunim selitti allekirjoittaneelle
vastaanotollaan vuonna 1989, että cocacolan nimen lausuminen ajaa saman asian kuin buddhan
(kaiketi ainakin jos sitä toistaa uskoen että pullo on tyhjä).
|