jumalaton kulttuurilehti

Uskonto myyttisenä sorrettujen äänenä

Sacred Media -konferenssin ainoa akateemisen maailman ulkopuolelta kutsuttu alustaja oli kansalaisaktivisti, joka edusti alkuperäiskansojen ääntä - ääntä, jota materialistinen ja jumalaton maailmankapitalismi (niin meille kerrotaan) pyrkii jatkuvasti ja kaikin keinoin hiljentämään. Kristillisillä uhriksi tulemisen markkinoilla tämä oli mahdollisimman myyvä imago, josta kirjoitetut jutut menisivät kaupaksi. Chilessä sijaitsevan Bio-Bio -joen patoamishanketta vastustanut mapuche-intiaani Sara Imilmaqui Aguas oli toimittajien lempilapsi, joka oli lennätetty suurella rahalla paikan päälle tieteellisen diskurssin edellyttämäksi todistuskappaleeksi jumaluusoppineiden väitteelle, että uskonnottomuus johtaa jumalattomaan rahavaltaan.

Sara Imilmaqui Aguas puhui vaikuttavasti sellaisesta "eheästä" maailmankuvasta, jossa "ei ole jakoa uskontoon, työhön ja politiikkaan" ja jossa "kaikki on yhtä kokonaisuutta." Piiloviestinä voitaisiin nähdä, että tilaisuuden järjestäneet jumaluusoppineet halusivat kertoa meille, että kulttuurimme rappio johtuu sekulaariyhteiskunnan perinteestä, jossa etiikka ja politiikka tunnustetaan laajalti uskontoneutraaleiksi.

Intiaaninaisen puhe oli kuin suoraan kirjoituksettomasta kulttuurista, jossa ei tunneta eroa luonnon, tekniikan ja "henkien" välillä. "Meillä ei ole uskontoa, meillä on uskonnollisuus. Jos rakastan luontoa, niin rakastan uskonnollisuuttani. Rakastan ihmisolentoja osana luontoa. Henkiä on kaikessa missä elämme." Globalisaation keskeisin epäkohtakin tuli moneen kertaan toistettua, että kaikki muistaisivat sen ulkoa. "Pyhät paikat on maallistettu tässä kansakunnassa. Monikansalliset yhtiöt eivät ymmärrä, koska me puhumme eri kieliä. He puhuvat rahan kieltä ja me puhumme luonnon kieltä."

Modernin, pitkälle eriytyneen kulttuurin kontekstiin siirrettynä puheesta muodostui arveluttava vastakkainasettelu, jossa vaihtoehtoina olivat joko luonnon henkistäminen tai monikansallisten yhtiöiden "sieluton" rahavalta. Kuten tämänkin konferenssin monista muista asiantuntevista luennoista voitiin päätellä, nykyiset maailmanlaajuiset tuotteiden, aatteiden ja elämäntapojen markkinointikoneistot toimivat paljolti maagisten rituaalien tavoin juuri luontoa henkistävillä animistisilla mielikuvilla (aiheesta enemmän Robert Danninin haastattelussa, joka ilmestyy seuraavassa Vapaa Ajattelijassa).

Janne Vainio

Sacred Media -konferenssi: Median pyhitystä tieteen nimissä | Uskonto ja terrorismi | Uskonto myyttisenä sorrettujen äänenä | Uskonnollista biologismia

Uskonnollista biologismia

Sacred Media -konferenssia vaivasi uskonnon ja tieteen räikeä sekoittuminen. Kuvaava, joskin samalla epätyypillinen, esimerkki tästä oli Anne Foerstin esitelmä "Bodies in the Internet" 12.7. "Sacred Technology" -plenaarissa. Foerst lähti liikkeelle tyypillisistä "näkyvään kirkkoon" (kirkon institutionaalinen olomuoto) ja "näkymättömään kirkkoon" (ei-materialisoitunut idea ihanteellisesta uskonnollisesta yhteisöstä) liittyvistä mielikuvista (hierarkkisuus vs. hierarkiattomuus, jäykkyys vs. joustavuus, dogmaattisuus vs. epädogmaattisuus, poissulkevuus vs. sisällyttäminen, tekopyhyys vs. aitous jne.) argumentoiden niiden samanaikaisen ja dialektisesti täydentävän olemassaolon puolesta, abstrakteina malleina, jotka eivät sellaisenaan voi olla olemassa.

Esitelmän keskeinen pointti liittyi tavoitteeseen ottaa tämän täydentävän olemassaolon ideassa ja sen teknologisissa muodoissa huomioon ihmisen biologinen epätäydellisyys. Biologinen epätäydellisyys sinänsä on itsestään selvä asia, mutta juuri tätä itsestään selvyyttä Foerst käytti hyväkseen esittämällä täydellisyyden tavoittelun loukkauksena ja syntinä jumalan täydellisyyttä ja kaikkivoipaisuutta kohtaan, eikä kyse ollut tietyn diskurssin ominaisuuksien esittelystä, vaan Foerstin lähtökohtaisesta tavoitteellisuudesta. Todisteena Foerst viittasi myös Raamatun luomiskertomukseen, jossa eläimet luotuaan jumala näkee, että "niin oli hyvä", mutta ihmisen luotuaan ei!

"Uskonnollisella biologismillaan" Foerst esitti, että hyvin monet inhimilliset käytännöt voidaan selittää ihmisten kykyjen biologisella rajallisuudella, kuten esimerkiksi se, kuinka monta lähimmäistämme pystymme tunnistamaan tai kuinka meillä on biologinen tarve luoda yhteisöjä "samanmielisten" kanssa, luoda järjestystä sattumanvaraisuuteen. Foerstin ontologian peruskuviossa on siis olemassa vain jumala ja biologisesti rajalliset ihmiset, joiden jumalayhteyden saavuttaneessa yhteisössä vallitsee tasapaino, kun erilaisia mielipiteitä kunnioitetaan. Tämän kuvion mukaan esimerkiksi mitkään vihan tunteet siis eivät johdu rakenteellisista ym. sosiaalisista selityksistä.

Kuten arvata saattoi, johtopäätöksessään Foerst esitti, että vaikka World Wide Webillä on monia käteviä käyttöjä, sen maailmaan "näkymättömänä kirkkona" ja sekulaarisena valtakuntana on suhtauduttava hyvin epäilevästi, koska institutionaalinen kirkko on välttämätön. "Näkymättömästä kirkosta" voidaan korkeintaan ottaa ideoita institutionaalisen kirkon ominaisuuksiksi: meidän ei ole hylättävä omistautumista ja ruumiillisuutta. Foerstin mukaan sillä ei ole oikeastaan väliä, vaikka jotkut kirkon opetukset kuulostavat vanhanaikaisilta tai "hupsuilta", sillä tärkeämpää on se, että osallistuminen yhteiseen rituaaliin, kuten rukoiluun ja virsien laulamiseen, tuo uskon ja kokemuksen. Rituaalin tuottaa instituutio, ei vapaasti kelluvan yksilön tahto osallistua siihen, vaikka rituaalin kautta yksilö saakin kokemuksen omasta uskostaan ratkaisevana tekijänä.

Foerstin esitys jumalan valtakunnasta, jossa ihmiset "ovat sellaisia kuin ovat", muodostuu näin myös kritiikiksi elämäntapojen rakentamisen ja uskonnollisuuden sekoittamista kohtaan: "itse rakennettu" elämäntapa, kuten itseä miellyttävien elementtien yhdistäminen eri uskonnoista tai harrastuksista omaksi kokonaisuudekseen, ei ole todellista uskontoa, koska uskontoon kuuluu ajatus jonkinasteisesta tahdon luovuttamisesta tai uskon riippumattomuudesta yksilön tahdosta.

Vaikka Foerstin tavoitteena olikin institutionaalisen kirkon puolustus, hän esitti näin (vahingossa?) myös osuvan käsitteellisen huomautuksen. Jos yksilö voi "itse" rakentaa oman "uskontonsa", mihin jumalaa silloin tarvitaan?

Markus Termonen

Sacred Media -konferenssi: Median pyhitystä tieteen nimissä | Uskonto ja terrorismi | Uskonto myyttisenä sorrettujen äänenä | Uskonnollista biologismia