Uskonto ja terrorismi
Sacred Media -konferenssin avauspaneelin tarkoituksena
oli keskustella uskonnon ja terrorismin välisestä suhteesta, mutta
keskustelun kulku oli enimmäkseen tämän puheenaiheen
poisselittelyä. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan kerrottiin jo
seuraavan päivän sanomalehdissä muistuttaneen paneelin otsikkoon
viitaten, että "pitää muistaa, että uskonnottomatkin kykenevät
tappamaan isoja joukkoja ihmisiä." Jälleen kerran ongelman todettiin
olevan toisaalla kuin uskonnoissa.
Tuomioja esitti ympäripyöreän lausunnon, jonka mukaan mikään
uskonto sinällään ei ole terroristinen. "Kyse on fanatismista, joka
voi ilmetä missä tahansa uskonnossa." Eikö siis totalitaarisia
ideologioita olekaan olemassa?
"Fanatismi ei liity mihinkään tiettyyn uskontoon tai ideologiaan,
vaan mihin tahansa ideologiaan - myös demokratian ideologiaan."
Toimittaja Leena Reikko ei myöskään halunnut selittää
lähi-idän konfliktiherkkyyttä uskonnolla. "Eläminen pyhässä maassa
on pannut miettimään, miksi se on niin pyhä. Ihmisten kärsimyksiä ei
koskaan voi verrata; ei voi sanoa, että juutalaiset tai arabit
olisivat kärsineet enemmän tai vähemmän. Kysymys ei ole uskonnosta,
vaan maasta ja miehityksestä."
Reikolta jäi kuitenkin huomiotta se, mitä Robert Dannin myöhemmin
antamassaan haastattelussa kutsui "uhriksi tulemisen markkinoiksi"
ja joka länsimaissa pohjautuu kristilliseen uhriaseman sädekehään.
Sekä juutalaisilla että arabeilla on uskonnollispohjaisesti
muodostunut poliittinen intressi saavuttaa valtamediassa tällainen
uskottava etuoikeutetun uhrin asema voidakseen oikeuttaa sellaisia
poliittisia tekoja, joiden oikeuttaminen sekulaarieettisillä
ehdoilla olisi mahdotonta. Kristillisen uskon dominoivaa vaikutusta
poliittisen terrorin hyväksymisen maailmanlaajuisiin ehtoihin ei
voida sivuuttaa.
Uskontotieteen professori Juha Pentikäinen muistutti, että
"terrorismi on uusi sana massamediassa ja yhteiskuntatutkimuksessa."
Terrorismi keksittiin 1960-70-luvulla ja sanan käyttöön vaikuttivat
uudet poliittiset liikkeet ja mm. Münchenin pommit vuonna 1972.
"Islamissa terrorismi assosioituu jihadiin, jolla on käsitteenä
muitakin merkityksiä."
"Encyclopaedia Britannicassa ei vielä ole hakusanaa
terrorismi, vaan vain terrori. Uusi ismi on keksitty, kuten voimme
puhua buddhismista, pakanismista tai shamanismista." Pentikäinen
huomautti, että syystä tai toisesta kristinuskoa ja islamia ei
mainita ismeinä. Ne eivät ilmeisesti ole toiseuksia omissa
valtakulttuureissaan, joiden ehdoilla niiden välinen
maailmanlaajuinen mediasota rakennetaan.
Viestintäetiikan professori Robert White puhui väkivallan
kulttuurista, jossa media pelkistää molempien puolien pelon
vihaksi. Hän oli huolissaan Irakin miehityksen vaikutuksesta
länsimaiseen kansalaisyhteiskuntaan, jossa luodaan poliisin ja
sotakoneiston kulttuuria.
Ylen toimittaja Mikko Valtasaaren mukaan syyskuun 11.
päivän tapahtuma oli "kosminen" myytin syntyvaihe, jonka kautta
uudenlainen kertomus maailman tilasta tuli merkittäväksi.
Rauhantutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tarja Väyrynen
asettikin kysymyksen, miksi sanat uskonto ja terrorismi tuntuvat
niin hyvin sopivan toisiinsa. Hän totesi, että modernisuudella on
ongelmia tulla toimeen näiden molempien kanssa.
"Modernisuutta valtaa turvallisuuden pakkomielle. Terrorismi
edustaa turvattomuutta, kuolemaa, jotakin jota emme voi
kontrolloida. Uskonto edustaa vahvoja ja irrationaalisia
tunnetiloja, jotakin mitä ei voi kontrolloida. Visuaalinen media
toimii sellaisten kuvien kautta, jotka ovat omalla tavallaan
tyhjiä - avoimia loputtomille tulkinnoille. Tämä saa edellä
mainitun yhtymäkohdan vahvistumaan."
Iranilaisen näköinen tumma mieshenkilö yleisön joukosta
kyseenalaisti lähtöoletuksen, että on olemassa terrorismia ja että
sitä vastaan pitää taistella. "Mikä on terrorismia? Se pitäisi
määritellä ennen kuin terrorismista voidaan puhua."
Erkki Tuomioja vastasi, että kysymys on siitä, kenellä on oikeus
väkivaltaan. Se, jonka oikeutta väkivaltaan pidetään jotenkin
hyväksyttävänä, voi muiden puolesta määritellä myös sen, mitä me
kulloinkin pidämme terrorismina. Vanhahko harmaaparta yleisön
joukosta huusikin väliin, että meillä on ylipääsemätön ongelma.
"Kuka määrittelee, mikä on terrorismia?"
Jumaluusopin ja tietokoneohjelmoinnin professori Anna
Foerst huomautti, että ihminen ei ole muuttunut pitkään aikaan
ja että mutuaalisella interaktiolla voidaan ohjelmoida ihmiskuntaan
ymmärrystä. Vastausta kysymykseen jonkun etuoikeudesta määritellä
terrorismi ei vain tuntunut jumaluusopillisesti ohjelmoidusta
ymmärryksestä löytyvän.
Tarja Väyrynen epäili, voimmeko me ylipäätään määritellä
terrorismia. Nuorehko mieshenkilö yleisön joukosta jatkoi, että jo
lähtökohtaisesti sellaisen etuoikeutetun määritelmän voi sanella
muille tosiasiassa vain ase kädessä. Valtiot ovat
terroristijoukkoja, jotka ovat menestyneet muita paremmin, ja näin
ollen valtioiden väkivalta on joka tapauksessa paljon todellisempi
ongelma ylivoimaisesti useammalle ihmiselle kuin mitkään
terroristeiksi leimattujen tahojen iskut. Hän ennusti modernille
länsimaiselle yhteiskunnalle nopeaa konkurssia juuri tämän logiikan
sisäisen umpikujan vuoksi. "Länsimainen yhteiskunta elää
terrorismin määritelmästä, mutta meillä ei voi olla varaa panostaa
yhä enemmän ja enemmän poliiseihin ja armeijoihin."
Robert Dannin ei paneelin puheenjohtajana ollut lainkaan yhtä
optimistinen. Kun ei ole varaa aseistuksen lisäämiseen, järjestelmä
ratkaisee asian teknologisesti panostaen ennaltaehkäisevään
täsmävalvontaan, joka keventää kustannuksia.
Turvallisuusjärjestelmien siirtyminen internetiin on osa tätä
valvontakustannusten keventämisen prosessia.
Yleisön joukosta siteerattiin Vaclav Havelia, joka joskus
oli sanonut, ettei ole huolissaan vahvasta ystävästään (Saksa),
jolla on hyvä elämä, vaan itäisestä köyhästä naapurista, joka ehkä
pian nälkiintyy ja joka ehkä ennen sitä ampuu ympäriinsä. Dannin
totesi yhteenvetonaan, että meidän täytyy vähintään ajatella
uudelleen, millä ehdoilla me puhumme näistä asioista. Juha
Pentikäisen mukaan terrorismin syiden ymmärtäminen edellyttää, että
opitaan kuuntelemaan myös terroristeja itseään.
Erkki Tuomioja puhui loppupuheenvuorossaan länsimaisen
yhteiskunnan demokraattisista arvoista ja laillisuusperiaatteesta,
joka estää väkivallan mielivaltaisen käytön ja tarjosi tätä
suuntaviivaksi sille, miten terrorismi voitaisiin määritellä. Mutta
mitä teemme silloin, jos Tuomiojan määritelmän mukaisen terrorismin
keskeisimmäksi toteuttajaksi muodostuu sellainen voimakas
valtiomahti, jolla on käytännössä valta määritellä vastustajansa
terroristeiksi?
Tässä perimmäisessä kysymyksessä ilmeisesti uskonto astuu yhä
muodossa tai toisessa kuvaan, koska uskontoa on historiallisesti
tarvittu selittämään asioita, joita ei voida järjellä selittää. Ja
kenties juuri tässä pisteessä terrorismi ja uskonto tulevat aina
vääjäämättä kietoutumaan toisiinsa silloin, kun ne tulevat
määritellyiksi suhteessa valtaan ja sen haastamiseen.
Janne Vainio
Sacred Media -konferenssi: Median pyhitystä
tieteen nimissä | Uskonto ja terrorismi |
Uskonto myyttisenä sorrettujen
äänenä | Uskonnollista
biologismia
|