Kävin eilen poikieni kanssa luistelemassa. Paikalla meitä odotti pieni mukava yllätys, kun luistelukentälle oli järjestetty laskiaistapahtuma. Emme olleet siitä etukäteen tietoisia, vaan olimme vain menossa luistelemaan samaan tapaan kuin meillä on tapana talvisin suunnilleen viikoittain käydä. Päivästä tulikin sitten ihan mielenkiintoinen ja hauska piristys, kun saimme tavallisten luistelupuuhiemme lisäksi nauttia musiikista, luistelukilpailuista, kaakaotarjoilusta ja taitoluisteluesityksistä.
Meillä ei ole tapana paljoakaan viettää yleisiä juhlapäiviä. Joulua nyt sentään vietämme sen verran, että koristamme asunnon joulukuusella ja muutamilla kynttilöillä ja jouluvaloilla ja pääsemme antamaan joitakin joululahjoja, mutta muuten yleiset juhlapäivät lipuvat aika paljon ohitsemme ilman ihmeempiä järjestelyjä tai osallistumisia. Eilinen sattumalta kohdallemme osunut laskiaistapahtumaan osallistuminen kuitenkin toi mieleen, että on siinä tiettyä ideaakin, että on olemassa yhteisiä juhlapäiviä. Ei siellä valtavaa kansanjoukkoa paikalla ollut – eipä toisaalta kevätauringon jo vähän pehmittämä jää suurempaa luistelijamäärää olisi kestänytkään – mutta jonkinlaisen kansanjuhlan tuntua kuitenkin.
Laskiainen on juhlapäivä, joka historialtaan liittyy selvästi uskontoon, mutta jonka viettäminen on jokseenkin täydellisesti jo irronnut uskonnosta. Laskiaisen päivämäärähän määrittyy pääsiäisen mukaan. Laskiaisen kuuluu kristillisen perinteen mukaan olla 40 päivää ennen pääsiäistä, eli 40 päivää kestävän paastoajan alussa. Tämän perustelu tulee jostain Raamatun tarinasta, jota en tarkemmin muista enkä nyt viitsi tarkistaakaan, mutta oleellista on, että kun pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuodesta toiseen muutaman viikon ajanjaksolla, niin samoin vaihtelee laskiaisen päivämäärä, sijoittuen helmikuulle tai maaliskuun alkupuolelle.
Laskiaisen vieton tavat ovat nykyään kaikkea muuta kuin uskonnollisia. Paastoa Suomessa ei käytännössä kukaan vietä missään muodossa, ja jokseenkin unohtunut on sekin, että alkuperäinen laskiainen on laskiaistiistai, sehän sijoittuu juuri 40 päivää ennen pääsiäistä, nykyään etusijalle laskiaisen vietossa on tullut laskiaissunnuntai. Tiistaina kun olisi vaikeaa järjestää kansanjuhlia, koska suurin osa ihmisistä on tiistaisin töissä tai koulussa.
Meillä täällä Pohjois-Euroopassa laskiainen sijoittuu aikaan, jolloin yleensä kevättalvi on vaiheessa, jossa talviset huvit ja liikunnat ovat parhaimmillaan. Maastossa on lunta ja luistelukentillä jäätä, joten mäenlaskut ja luistelut onnistuvat, ja toisaalta vuosi on kääntymässä sen verran kevääseen, että päivänvaloa riittää. Niinpä laskiaisesta on käytännössä tullut mäenlaskun ja talvisen liikunnan juhla.
Vuodet eivät ole veljiä keskenään. Laskiainen on päivämääränsä vaihtelemisen takia joskus enemmän keskellä talvea, joskus keväämmällä, mutta ehkä enemmän laskiaiseen lopulta kuitenkin vaikuttaa, että säätilat vaihtelevat satunnaisesti, eikä ainakaan täällä Lounais-Suomessa laskiaisen sää aina ole kovin talvinen. “Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen, ja kaunis niin kuin hanki helmikuisten aamujen” sanoo suosittu laulu, mutta meillä lounaisrannikolla tämänkin helmikuun hanget ovat kyllä olleet enimmäkseen loskanharmaita.
Tuli siinä eilenkin auringonpaisteen pehmittämällä jäällä luistellessa mieleen, että laskiaisen ajankohtaa voisi vähän säätää ja vakioida jonkin verran aikaisemmaksi. Voitaisiin vaikkapa säätää, että laskiaissunnuntai olisi ensimmäinen sellainen sunnuntai, joka on lähempänä kevätpäiväntasausta kuin talvipäivänseisausta. Näin siis, jos halutaan, että laskiaisen päivämäärällä on jokin muodollisesti looginen määräytymisperuste. Näin määriteltynä laskiainen sijoittuisi aina helmikuun alkuun, suunnilleen ajankohtaan, joka nykyisillä määrittelyillä on aikaisin mahdollinen laskiaisen aika. Silloin meillä lounaisrannikollakin olisi mahdollisimman suurella todennäköisyydellä vielä talvinen sää.
Pääsiäisenkin ajankohtaa voitaisiin kyllä harkita uusiksi. Ei ole mikään välttämättömyys, että pääsiäinen sijoittuu juuri täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin, vaikka Raamatun tarinoista sellainen ajankohta onkin johdettavissa. Ennen kaikkea korostaisin, kuten jo aiempien vuosien pääsiäistä käsittelevissä blogikirjoituksissani, että ei kaikkien tarvitse viettää pääsiäistä eikä kevääseen sijoittuvien vapaapäivien tarvitse olla kaikille samaan aikaan. Minusta voitaisiin, ja kannattaisikin, siirtyä sellaiseen järjestelmään, että jokaisella on oikeus pitää pääsiäistä vastaava kevätloma itse valitsemanaan ajankohtana. Siitä olisi hyötyä etenkin siten, että pohjoisen hiihtokeskusten kevätsesonki pitenisi ja tasaantuisi, kun ihmiset pitäisivät lomiaan keväällä eri viikkoina, ja maanteillä ruuhkat vähenisivät. Jos joku sitten haluaisi pitää oman kevätlomansa juuri perinteisen pääsiäisen mukaiseen aikaan, sen saisi tietenkin tehdä, mutta ei kaikkien tarvitse lomailla samaan aikaan.
Eikä tietenkään laskiaisenkaan olisi aivan pakko kaikkialla olla samaan aikaan. On ymmärrettävää, että suurin osa Suomesta voi olla tyytyväistä nykyiseen laskiaisen määritelmään, olihan heillä varmaankin tänä vuonnakin silloin lumiset rinteet ja kestävät luistelujäät. Meillä lounaisrannikolla vain olisi hyvä olla sille toinen ajankohta.
Pitäisikö sitten aikaisemmaksi siirretyllä laskiaisella olla jokin aivan muu nimikin? Talventaittajainen? Keväänkoittajainen? Jäähyäinen? Jäätäjäinen? Luistiainen? Keskitalven karnevaali?
Mikko Mäkitalo
28.2.2022