Valta omiin käsiin (elokuu 2021)

Olemme monen sukupolven ajan tottuneet näkemään maailmaa, jossa uskonnonvapaus ja sekulaarisuus vähitellen etenevät. Liikkeelle lähdettiin joskus 1700-luvulla tilanteesta, jossa jotakuinkin kaikkialla maailmassa oli jonkinlainen uskonnollinen järjestelmä vallassa. Länsi-Euroopan maissa, lähinnä Englannissa ja Ranskassa, silloin alettiin kehittää valistusajattelua, jonka mukaan ajatusmaailman ja tapojen ei tarvitsekaan olla ylhäältä annetun opin mukaista, vaan jokainen ihminen voi oman järkensä mukaan muodostaa maailmankuvansa.

Valistusajattelu levisi melko nopeasti useimpiin Länsi-Euroopan maihin ja myös Anglo-Amerikkaan. Sen jälkeen 1800-luvun ja 1900-luvun mittaan valistus ja siihen liittyvät periaatteet, kuten demokratia ja ihmisoikeudet, ovat levinneet ympäri maailman. Kehitys ei aina ole nopeaa eikä yksiselitteisen etenevää, mutta mikään ei osoita, että se olisi taantumaan kääntymässä.

Aina silloin tällöin esiintyy arvelua, että demokratian tulevaisuus on vaarassa. Vuoden 2001 WTC-terrori-iskujen ajateltiin oireilevan vastakkainasettelua, jossa koko demokraattisen läntisen maailman olemassaolo haastetaan. Sen jälkeen eräät kehityskulut, kuten Kiinan kasvu maailman johtavaksi talousmahdiksi, demokratiaa vieroksuvien autoritääristen johtajien valtaantulo monissa maissa (mm. Trump Yhdysvalloissa, Putin Venäjällä, Erdogan Turkissa, Orban Unkarissa, Bolsonaro Brasiliassa…) ja Isis-kalifaatin muodostaminen Lähi-idässä, ovat näyttäneet horjuttavan liberaalin läntisen maailman olemassaoloa tai ainakin sen globaalia hegemoniaa.

Ei mikään edellä mainituista kuitenkaan ole kehityksen kokonaiskuvaa kääntänyt. WTC-iskut eivät lopulta muuttaneet maailmaa niin perusteellisesti kuin miltä vähän aikaa näytti, ei tullut kolmatta maailmansotaa, vaan terroristiorganisaatio eliminoitiin. Kiina kasvaa suurvaltana vähän erilaisilla periaatteilla johdettuna kuin mihin länsimaissa olemme tottuneet, mutta eipä Kiina meidän elämäntapaamme näytä juuri millään tavalla vaikuttavan. Isis-kalifaattikin on jo kukistettu, ja edellä mainituista valtiojohtajista Trump on demokraattisilla vaaleilla syrjäytetty ja muistakin vastaavista varmaankin ainakin osa päätyy aikanaan tavalla tai toisella syrjään.

Käänne, joka nyt aivan viime aikoina on osoittanut länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen taka-askelta, on Afganistanin päätyminen Taleban-hallinnon valtaan. Takaisku ei ole mikään aivan pieni, kun lähes 40 miljoonan ihmisen väestö päätyy uskonnollisesti fanaattisen liikkeen valtaan. Voidaan aiheellisesti kysyä, olisiko Afganistan ollut parempi millä tahansa hinnalla pitää länsimaitten ylläpitämässä hallinnossa.

Päätöshän on Yhdysvaltain presidentin tekemä, muu länsimaailma ei ole käytännössä voinut oikein muuta kuin myötäillä Yhdysvaltojen päätöstä. Presidentti Biden on loogisesti hieman haparoinut selityksissään, kun hän toisaalta on selittänyt laittavansa vain edellisten presidenttien päätöksiä toimeen, mutta toisaalta perustellut, miten välttämättömäksi on käynyt lopettaa kallis ja entistä vaikeammaksi muuttuva operaatio.

Mielestäni Biden on kuitenkin ydinkohdassa täysin oikeassa. Jos Afganistanin hallintoa nyt on kaksi vuosikymmentä ylläpidetty länsimaailman voimin eikä paikallinen väestö lopultakaan ole valmista sitoutumaan siihen, ei oikein muuta voi kuin todeta, että ei onnistunut. Ratkaisevat virheet on tehty jo vuosia sitten, kun ei ole onnistuttu antamaan paikalliselle väestölle sitä ajatusta, että demokraattisen sekulaarin valtion ylläpitäminen olisi heidän asiansa. Sen jälkeen paikallinen väestö on entistä enemmän alkanut kokea länsimaitten ylläpitämän hallinnon miehityshallinnoksi, ja juuri se on antanut käyttövoimaa Taliban-liikkeelle. Niinpä Afganistanista vetäytyminen muodostui väistämättömäksi, ja sen tekemistä oli jo turhaankin pitkitetty.

Onko nyt sitten 20 vuotta työtä Afganistanin hallitsemiseksi vapaan, sekulaarin ja demokraattisen yhteiskunnan periaatteilla valunut hukkaan? En usko, että se kaikki menee täysin hukkaan. Kyllä tästä jää Afganistanin väestön muistiin kokemus, että ennen Taleban-hallintoa maassa oli parempi aika, ts. kahden Taleban-valtakauden välissä oli parempi aika, sillä Afganistanhan oli 1990-luvullakin Talebanin hallinnassa, johon se nyt siis palaa. Muisto siinä välissä olleesta 20 vuoden paremmasta jaksosta voi hyvinkin antaa jossain myöhemmässä vaiheessa pontta uudelle muutokselle, jolla Taleban syrjäytetään.

Mikään keino ei voi taata, että aina ja kaikkialla demokratia vain etenisi, taka-askeleita tulee väistämättä. Aina kansa ei ole valmis ottamaan päätösvaltaa omiin käsiinsä, vaikka sitä tarjottaisiin. Kokonaiskuvassa demokratia kuitenkin etenee.

Harjoitustehtävänä jokainen voi verrata sadan vuoden takaista maailmaa nykyiseen. Kuinka monta sellaista valtiota oli vuonna 1921, joita nykyään pidettäisiin kunnollisen demokratian muodossa hallittuina?

Mikko Mäkitalo

31.8.2021

 

Jätä kommentti