Hyvää kesää (kesäkuu 2020)

Nyt kun koronaviruksen hallitsema kevät on vaihtunut normalisoituvan ajan kesäksi, on aika pohtia maailman menoa ja ilmiöitten vaihtumisia taas muustakin kuin koronavirukseen suhteutetusta näkökulmasta.

Kesän säät ovat ihmetyttäneet lämpimyydellään. Tosin eipä kai normaalilämpöistä kesää olekaan, sillä aina helleaaltojen sattuessa jaksaa ihmetyttää se, miten kauan hellettä voi riittää, ja sitten kun helleaaltoa ei ole, ihminen päivittelee sitä, että sitä ei ole.

Minua kasvimaan harrastajana mietityttää se, miksi sateitten täytyy aina olla niin satunnaisia. Olisi näppärää, jos maailma voisi olla jotenkin korkeamman voiman suunnittelema niin, että sateita tulisi aina tasaisin väliajoin, että kasvimaa saisi aina tarvitsemansa veden. Mutta kun ei. Jos lähtee muutaman päivänkin lomamatkalle, niin on murhe siitä, miten kasvimaa saisi vettä. On järjestettävä jokin tekninen kastelusysteemi tai sitten värvättävä joku ihminen tulemaan kastelemaan sitä. Ja sitten kun taas on sateinen kausi, niin sadetta voi tulla niin, että kasvit romahtavat sadeveden ja tuulen painamina maahan ja sato homehtuu mullan ja märän ruohikon joukkoon.

Ja mukavaa olisi, jos aurinkoakin paistaisi joka päivä ainakin jonkin verran, että kasveille riittäisi energiaa. Mutta niinhän ei tietenkään tapahdu, sillä vaikka joskus aurinko paahtaa niin että se kuivattaa maan aivan kovaksi, niin joskus taas kohdalle juuttuu itsepintainen pilvipeite, joka ei edes anna kasveille kasvuun ja hedelmien kypsymiseen tarvittavaa päivänpaistetta.

Kaiken tämän ilmiselvän satunnaisuuden keskellä on kummallista, miten jotkut jaksavat kuitenkin ajatella, että maailma on jonkin korkeamman voiman suunnittelema.

Luonnonkansojen harrastamat animistiset uskonnot ovat ehkä siinä mielessä realistisempia, että niissä ei ajatella maailman olevan yhden jumalolennon suunnittelema ja ohjaama, vaan ajatellaan, että on lukuisia eri henkiä ja haltijoita, vaikkapa sitten jumaliakin, jos niitä sellaisiksi halutaan sanoa, jotka sitten jokainen vaikuttavat omaan pieneen osaansa maailmasta. Jos vaikka sateet ovat nyt erityisen voimakkaita, niin voi sen ajatella johtuvan Ukko-jumalan tekemisistä. Mitä hän sitten tarkalleen silloin tekee, siitä on ainakin sellainen tulkinta suomalaisessa tarinaperinteessä, että kun taivaalla jyrisee, niin silloin on Ukko naimapuuhissa. Siitähän meille sitten tulee nykysuomeenkin sana ukonilma ja ukkonen.

Tuskinpa monijumalaisen uskonnon harjoittaminen sen järkevämpää on kuin yksijumalaisen. Jos minulla nyt on monijumalaisia uskontoja kohtaan jotain sympatiaa enemmän kuin yksijumalaisia kohtaan, se johtunee lähinnä siitä, että yksijumalaiset uskonnot käyttävät nykymaailmassa valta-asemaa, jonka murtaminen on joka tapauksessa tavoiteltavaa.

Toinen asia sitten on, että pidän kyllä nykymaailman suurinta ja eurooppalaisessa yhteiskunnassamme vaikutusvaltaisinta uskontoa kolmijumalaisena. Yksijumalaisia uskontoja ovat islam ja juutalaisuus, kristinusko sulautti yksijumalaisuuden idean monijumalaiseen kreikkalais-roomalaiseen perinteeseen ja jumalien hierarkiseen rakenteeseen, mistä tuloksena on omituinen kolmen jumalan hierarkia, jossa toinen jumala on pääjumalan poika ja kolmas jumala on jotenkin ilman kunnollista roolia olemassa vain siksi että kaksi ei riitä muodostamaan hierarkiaa.

Jokin tarve meillä ihmisillä on nähdä järjestystä ja aktiivisen toimijan tekemisiä siellä, missä oikeasti on vain satunnaisuutta. Siksi on tarvinnut keksiä jumalia säätämään säitä ja ilmoja. Mutta kyllä säitten vaihtelussa jotain logiikkaakin on. Siinä toimivat kuitenkin matemaattisesti mallinnettavissa olevat luonnonlait, joita pystytään johonkin rajaan asti laskemaan ennusteiksikin. Siksi minäkin tiedän, että ylihuomenna on viileänpuoleinen ja jonkin verran sateinen päivä.

Nyt kun olemme hyvin lämpimän kesäkuun lopuksi tulleet viileään jaksoon, jota tästä jatkuu niin pitkälle kuin ennusteet jotain kertovat, jotkut ovat varmaankin valmiit jo julistamaan kesän oikeastaan päättyneeksi, mutta tuskinpa se nyt niinkään menee. Tilastollisesti kesän lämpimin ajankohta on vasta heinäkuun lopulla, meillä Turun seudulla se on aivan heinäkuun loppupäivinä, kun muissa osissa Suomea se on jonkin verran aikaisemmin, joten kyllä tässä lämmin jakso ehtii vielä palata.

Joten kaipa tässä lukijoille voi vielä toivottaa hyvää kesää.

Mikko Mäkitalo, 30.6.2020

Jätä kommentti