Tampereen vapaa-ajattelijat ry
"On tärkeää erottaa kirkko valtiosta, mutta aivan yhtä tärkeää on poistaa kristinuskon erityisasema mielistämme ja oppia näkemään se uskomuksena uskomusten, taikauskona taikauskojen joukossa."
"Kesäkuussa eräässä USAn liittovaltion muutoksenhakuasteisessa oikeudessa Kalifornian piiriissä tuomareitten paneli äänestivät 2-1, että jumalan maininta Amerikan kansallisessa valassa (Pledge of Allegiance) on maan perustuslakija vastaan."
"Ajatus siitä, että ihmisen tekoja ohjaavat järki, eivät halut. Tosin tästä asiasta moni humoristi saisi aikaan eriävän mielipiteen."Tampereen Vapaa-ajattelijoissa on viime viikkoina kovasti keskusteltu vanhan toimiston vuokralaisesta.
Viime viikolla aloin tuntea haimani yläpuolella, alueella jossa Omatunto tunnetusti sijaitsee, ankaria, tuskallisia pistoksia. Pistokset alkoivat kun kuulin, että meitä vapaa-ajattelijoita on jälleen kerran syytelty "hyökkäilemisestä uskontoja vastaan". Omatuntoni kuitenkin kolkuttelee lähinnä siksi, että olen kesäkuukausina laiminlyönyt tuon aina yhtä tärkeän uskontoja vastaan hyökkäilyn lähes täysin. - Olen löhöillyt ja laiskotellut, polskutellut järvissä, syönyt jäätelöä, käyskennellyt luonnossa ja hyräellyt Pyhän Fransiskus Assisilaisen säkeitä: "Terve, veljeni Aurinko, terve, sisareni Kuu!" - Todella anteeksiantamatonta hempeilyä kaltaiseltani agressiiviselta, vanhalta ateistiaktiivilta! - On siis ryhdistäydyttävä ja alettava mitä pikimmin laatia strategioita uusia, entistä tehokkaampia uskonnonvastaisia hyökkimiskampanjoita varten!
Leikki sikseen, vaikka totta vähintäänkin toinen puoli. Jotkut vapaa-ajattelijatkin ovat sitä mieltä, ettei meidän tulisi ottaa uskontoihin minkäänlaista kantaa, vaan keskittyä kansankirkkojemme julkisoikeudellisen erityisaseman poistamiseen, eli valtion ja kirkon eroon. Jäljellejäävä aika tulisi sitten käyttää uskonnottoman tapakulttuurin kehittämiseen, josta hienona esimerkkinä mainittakoon perhe Mäntysalojen kotona vietetyt iloiset kissannimiäiset.
-Meidän siis pitäisi kirjoitella valtion ja kirkon eroa vaativia adresseja sekä viettää kissannimiäisiä, mutta muuten hiiviskellä tässä yhteiskunnassa tyyliin "Huldan täytyy olla niinkuin ei Huldaa olisikaan", ettemme vaan vahingossakaan missään tapauksessa loukkaisi yhdenkään uskovaisen herkkiä tunteita.
-Kirkon erottaminen valtiosta on tärkeä tavoite, muttei toteuduttuaankaan takaa katsomusvapautta kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa eikä vanhainkodeissa. Yhdysvalloissa ei ole valtionkirkkoja, mutta uskonnottomien asema on silti huono. Kirkko on yhä kaikkialla luvattoman suuri mielipidevaikuttaja, jota monet uskonnottomatkin pelkäävät ja kunnioittavat miltei tiedostamattaan, vaikkei kirkolla enää olekaan valtaa fyysiseen kidutukseen kuten jalkapuihin tai roviollapolttamisiin.
Kirkko on käyttänyt Suomessakin rajatonta valtaa vuosisatojen ajan. Se on vuodattanut verta, kiduttanut ja kiusannut ja tuhonnut lukemattomien ihmisten elämän. Kirkon rikokset ihmisyyttä vastaan ovat aiheuttaneet suomalaisille niin sanotun kollektiivisen trauman. Traumaa ei voida parantaa, ellemme uskalla tiedostaa sen syitä. Tiedostamisen ja parantumisen esteenä on meissä kaikissa yhä vielä piilevä alitajuinen pelko ja nöyristely "hengellisen säädyn" edessä. Nykyaikaiset papit ilmaisevat usein huolestuneisuutensa okkultismin, tarot-ennustelun ynnä muun huuhaan lisääntyvän suosion johdosta. Uskallammeko me silti pyytää heiltä perusteltua vastausta siihen, miksi yksi taikausko olisi muita kummempi? Monet nuoret papit ovat myös olevinaan varsinaisia suvaitsevaisuusautomaatteja, ja kokevat edistävänsä ihmisten tasa-arvoa, ja sanovat Raamatun kertomusten olevan vertauskuvallisia ja aikaansa sidottuja. Symbolista tai ei, kuitenkin nainen on miehen kylkiluusta luotu apu-ihminen, jonka ei ole sallittu opettaa ja joka pitää kivittää kuoliaaksi ellei hän omaksu miehensä uskontoa. Kristinuskon tärkeät henkiolennot ja kummitukset aina arkkienkeleitä myöten ovat miespuolisia, ja kun jumala päätti tulla ihmiseksi, näki hän tarpeelliseksi syntyä neitsyestä. Niin saastaisia olemme me tavalliset naiset ja äidit. Tätä julmaa oppia opetetaan ja pakkosyötetään meille kaikkialla, eikä se voi olla vaikuttamatta ajatteluumme ja tunne-elämäämme.
Kun papit omahyväiseen tapaansa huomauttavat, että me laumasta eksyneet lampaat olemme vain pieni vähemmistö, uskallammeko muistuttaa heitä siitä, että useimmat kristityt on liitetty seurakunnan jäseniksi noin kolmen viikon ikäisinä heidän usein hyvinkin äänekkäistä protestoinneistaan piittaamatta? Uskallammeko muistuttaa pappia siitä, että monet "kristityt" ovat kirkon jäseniä lähinnä siksi, etteivät ole saaneet kirkosta eroamista aikaiseksi?
On tärkeää erottaa kirkko valtiosta, mutta aivan yhtä tärkeää on poistaa kristinuskon erityisasema mielistämme ja oppia näkemään se uskomuksena uskomusten, taikauskona taikauskojen joukossa.
Pakanasanomissa 4/2000 oli kirjoitus Samuli Pahalahdesta, jonka www-sivu koulun palvelimelta poistettiin Vapaa-ajattelijain liiton sivulle johtavan linkin vuoksi. Tämä tilanne ei ole paljon edennyt. Sivustoja saa taas tehdä, mutta tällä kertaa ne pitää etukäteen tarkastuttaa. Pahalahden osalta koulu on päättynyt, saa nähdä muuttuuko tilanne Ikävän Ateistin lähdettyä...
Hiukan tuoreempi tapaus on Mäntän lukiossa kerätty adressi, jossa vaadittiin uskonnottomille oppilaille paikkaa uskonnollisten aamunavausten ajaksi (ks. Pakanasanomat 1/2002). Rehtori oli vaatinut vastaiskuna uskonnonopetuksesta vapautetuilta todistuksen siitä, että oppilas ei kuulu uskontokuntiin. Tämä todistus oli vielä maksanut pari kymppiä. Pekka Elo kouluhallituksesta oli ottanut yhteyttä, ja kertonut että rehtori toimi yksiselitteisesti väärin. Oppilaat saanevat koulujen alettua rahansa takaisin.
Numerossa 2/2001 kerrottiin yrityksestä selvittää päiväkotien uskontokasvatusta kyselyllä. Kysely epäonnistui. Kuopiossa kuulemma vastaava kysely on tehty, mutta yhteenvetoa tuloksista ei vielä ole. Täällä Tampereellakaan emme luovuta, päiväkotien uskontokasvatuksesta on keskustelutilaisuus syyskuun 7. päivä.
Ateismi ja vapaa-ajattelijoiden toiminta yritetään toisinaan liittää puoluepolitiikkaan. Lähes aina tämä tarkoittaa kaikkien vapaa-ajattelijoiden pitämistä kommunisteina, joskus hyvin harvoin ateistit rinnastetaan äärioikeistoon (mukamas "evouskovina", vaikka evoluutioteoria on tosiasia, josta ei voi päätellä arvoja). Joskus tätä kuvaa levitetään tahallaan, ilmeisesti jotta muiden puolueiden kannattajat eivät vahingossakaan ajattelisi liittyvänsä meihin.
Perusväite on "Kaikki kommunistit ovat ateisteja, joten kaikki ateistit ovat kommunisteja." Virhe on logiikan pettäminen - vaikka kaikki korpit ovat mustia lintuja, eivät kaikki mustat linnut ole korppeja.
Vastaava ajatusvirhe on väitteessä "SKP kannattaa kirkon ja valtion eroa. Siis Vapaa-ajattelijain liitto on SKP:n kannattaja." Tällä logiikalla pitäisi Seksuaalinen tasa-arvoisuus ry:n olla vapaa-ajattelijajärjestö, koska Vapaa-ajattelijain liitto kannattaa homo- ja heteroliittojen täyttä tasa-arvoa. Myös Suomen latu ilmeisesti muuttuisi ateistien järjestöksi, jos ateistit kertoisivat kannattavansa hiihdon lisäämistä koululiikunnassa.
Onko kommunisti sitten aina ateisti? Tiukan määritelmän mukaan kommunistin maailmankatsomus on historiallinen ja dialektinen materialismi, ja tässä ei jumalauskolla ole tilaa. Pelkästään tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvaa talousjärjestelmää taas voi perustella Raamatullakin, vaikka sillä, että Apostolien teoissa kuvatun alkuseurakunnan omaisuus oli yhteistä, tai Jeesuksen sanoilla "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään." Käytännössäkin 1850-luvulla vaikutti Englannissa muutaman vuoden John Lodlow'n johtama ryhmä, joka ajoi kristillistä sosialismia. Sitäpaitsi kaikki uskonnot ovat keksittyjä, eikä mikään estä keksimästä sellaista, jonka dogmeihin kommunistinen talous kuuluu samoin kuin esimerkiksi islamiin kuuluu koron perimisen kielto.
Edelläolevasta ei tietysti seuraa, ettei Vapaa-ajattelijain liitto voisi olla kommunistien piilojärjestö. Se voi olla myös Vihreän liiton piilojärjestö, tai Ruotsalaisen kansanpuolueen. Lienee kuitenkin kohtuullista odottaa, että tällaiset väitteet myös perustellaan, ei että meidän pitäisi perustella miksi emme ole kommunisteja tai vihreitä tai muun puolueen kannattajia.
Edelläolevaa ei myöskään pidä tulkita niin, että kommunistit eivät olisi tervetulleita yhdistykseemme. Itse asiassa näppituntumani mukaan vapaa-ajattelijoihin kuuluu keskimääräistä enemmän vasemmistoa, sekä SKP:n että Vasemmistoliiton edustus on suhteellisen suuri. Myös vihreän liiton kannattajia luulen olevan keskimääräistä enemmän. Mitään tutkimusta tästä ei tietääkseni ole tehty.
Itse olen toiminut Tampereen Vapaa-ajattelijoissa neljä vuotta, enkä ole huomannut puoluepoliittista toimintaa suuntaan taikka toiseen. Kun kokemukseni on noinkin lyhyeltä ajalta, joutuvat historiasta kiinnostuneet selvittämään asiaa muualta.
Vapaa-ajattelija ei siis ole sitoutunut kommunismiin, mutta mihin hän sitten oikein on sitoutunut? Ajattelemaan vapaasti ilman auktoriteetteja, ja minä lasken auktoriteeteiksi myös yleisen mielipiteen ja vanhan tavan. Vapaa-ajattelija ei voi hylätä esimerkiksi kommunismia tai libertarismia vain sillä perusteella, että ne eivät ole muodissa. Vapaa-ajattelija on avoin perustelluille muutoksille, eikä voi hylätä nykyistä pohjoismaista mallia vain kannattaakseen mitä tahansa muutosta. Vapaa-ajattelija on sitoutunut ajattelemaan itse.
Kesäkuussa eräässä USAn liittovaltion muutoksenhakuasteisessa oikeudessa Kalifornian piirissä tuomareitten paneli äänestivät 2-1, että jumalan maininta Amerikan kansallisessa valassa (Pledge of Allegiance) on maan perustuslakija vastaan. Maininta antaa kristilliselle jumalalle etusijan tässä patrioottisessa valassa, vastoin sitä että USAn perustuslain ensimäinen lisäpykälä kieltää valtiollisen uskonnon perustamista.
Vala lausutaan: "I pledge allegiance to the flag of the United States of America and to the republic for which it stands, one nation, under God, indivisible, with liberty and justice for all."
Ennen vuotta 1954 sanat "under God" eivät olleet tässä valassa, eikä etes koko valaa ollut käytössä ennenkuin vuodesta 1896 alkaen. Eisenhowerin presidenttikaudella, näitten sanojen lisääntyminen oli Kylmän Sodan tulos, luultavasti jollaisena aseena ateistista Itää vastaan.
Nyt eräs urhoollinen kalifornialainen ateisti-isä, Michael Newbow, vei asian oikeuteen hänen 8-vuotiaan tytön puolesta. Valaa lausuttiin tytön kansakoulussa opettajan johtamana, mikä pakottaisi hänen lapsensa hyväksymään toisten uskonnolliset kannat. Päätuomari Alfred Goodwin kirjoitti päätöksessä että "under God" olisi sama kuin sanottaisi "under Vishnu", "under Zeus", tai "under no god". Kaikki näma olisivat perustuslainvastaisia.
Mutta siintäpä nousi suuri huuto ja jupakka kautta maan. Presidentti Bush ja kummatkin kongressin tai eduskunnan talot reagoivat tähän päätöksen melkeinkuin terroristien murhaiskuun. Oikeistoäärimäiset uskonnolliset ryhmät nousivat kauhistuksen sotajalalle. Isä Newbow sai tappouhkauksija, esimerkki joittenkin kristillisestä rakkaudesta. Missä on aformismi, "Love your enemy"?
Bush sanoi että tämä päätös on "naurettava", kokonaan pois tolaltaan maan perinteistä sekä historiasta. Hän myös vannoi että hallitus taistelee vastaan tätä päätöstä ylemmillä oikeusjärjestelmän asteilla. Bush mainitsi myös että tulevaisuudessa kun hän nimittää uusia liittovaltain tuomareita virkoihinsa, heidän täytyy kannattaa valan nykyistä kieltä--vaikka presidenttiehdokkaana v. 2000, hän väitti ettei hän vaatisi mitään erikoisehtoja näiltä tuomariehdokkailta.
Kongressi raivosi täydellä mitalla tämän lisäksi. Senaatti hyväksyi päätöslauselman mikä solvasi tätä tuomarien päätöstä, 99-0. Alahuoneen hysteriallisessa ilmapiirissä oli melkein sama tulos, 416 äänen voimalla. Ainoastaan kolme kansanedustajaa äänestivät: "No", ja vielä 11 äänestivät ainoastaan: "Läsnä". Niin ylivoimasta on uskontolaisten mielivalta että politiikot väriseevät pöksyissään.
Taasen konservatiivinen papisto sekä kirkkoväki vaahtosuisena haukkuvat onnettomien tuomareitten hirmutekoa. Kansankiihkoilija television lähetyssaarnaaja Jerry Falwell toimitsi tätä näin: "sattuu kauheammaksi liittovaltion oikeuden päätökseksi historiassa."
Mielipidetutkimukset ovat arvioineet että 14 prosenttia Yhtysvaltojen kansasta ei usko mihinkään yliolentoon--vaikka suuri enemmistö tästä ryhmästä pitävät suunsa kiini uskonnollisissa asioissa. Kansallinen päivälehti USA Today:n internet haaste on tähän saakka näyttänyt että 88 prosenttia vastaajista haluaisi pitää "under God" sanat valassa. Vain 8 prosenttia ajattelee toisten. (Oma netti ääneni tässä haasteessa tietenkin kannatti näitten sanojen poistamista.)
Mutta enemmistön mielipite ei niin vain saisi kumota perustuslakija, vaikka mikä lopullinen oikeuten päätös tulee olemaan tässä polittisessa ilmapiirissä. Perustuslain alkutekijät kolmattasataa vuotta sitten pelkäsivat enemmistön tyrannia. Tekijöitten väitös oli että poliittisilla ja uskonnollisilla vähemistöillä myös pitäisi olla ihmisoikeudet.
Albert Ellis, tunnettu amerikkalainen psykoloogi sekä ateisti, aikoinaan kirjoitti että uskonto on todella jonkunlaista mielisairautta. Tämä yleinen joukkohysteeria mikä riehuu parhaillaan jenkkilässä tässä jumalajupakassa on vahva todiste Ellis:in argumentille.
Ja sinne pyörremyrskyn silmään minunkin on kohta palattava täältä kauniista, hiljaisesta Suomen suvesta. Mutta siellähän minun paikkani todella on, Amerikan vapaa-ajattelija tovereitteni rinnalla. Tehtävämme on valtava, saataksemme terveen järjen toimimaan tässä sairaassa sekamelskassa.
Kristinoppi on aina korostanut tahtoa ja rationaalisuutta ja sivuuttanut ihmisen mielen syvimmät liikkeet, jotka nykyään tunnetaan piilotajuntana. Kristinopin voi hyvin määritellä tiedostavan mielen opiksi. Voiko ihminen olla vain rationaalinen vai tarvitseeko ihminen myös mielensä tunteet ja vietit ollakseen ehyt ihminen?
Psykologiassa ihmisen mieli voidaan jakaa kahteen osaan, tiedostavaan ja piilotajuntaan. Jaottelu on varsin karkea, mutta tähän tarkoitukseen aivan riittävä. Tietoisuus on mielen osa, jossa on kulloinkin tarkkailun alla olevat ajatukset ja se käy jatkuvaa vuoropuhelua ulkomaailman ja piilotajunnan kanssa. Piilotajunta on ihmismielen syvin osa, johon ihminen ei voi vaikuttaa kuin välillisesti, jos ollenkaan. Piilotajunnassa sijaitsevat ihmisen primitiiviset vietit, vaistot ja halut, kuten myös kokemukset, tunteet ja opitut asiat ja ajatukset.
Ennen piilotajunnan "uudelleen" keksimistä oli vallalla dualistinen käsitys ihmisen rakenteesta. Dualismin perusajatus on, että mieli on erillinen aivoista ja muodostuu tavallisen aineen sijasta toisesta erityislaatuisesta aineesta. Dualismi oli kristinopille huomattavasti armollisempi kuin nykyinen käsitys ihmismielestä, koska dualismi antoi tilan sielulle.
Ihmisen piilotajuisia mielenliikkeitä alettiin ymmärtää, kun filosofit Ludwig Feuerbach, Arthur Schopenhauer ja Friedrich Nietzsche 1800-luvulla uudelleen löysivät tunteen ja vietit. Tämä löytö kääntyi nopeasti kristinoppia vastaan. Laajempaan julkisuuteen piilotajunta tuli Sigmund Freudin toimesta. Nykyään piilotajunta on erittäin laajasti hyväksytty käsite.
Merkittävimmin piilotajunnan pois jäämiseen kristinopista ovat vaikuttaneet tahdon korostaminen, oppi kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta ja kristinopin täydellinen ymmärtämättömyys ihmisen mielenrakenteesta.
Tahtoa on korostettu kristinopin teologiassa aivan alusta asti. Jo Pyhä Augustinus on kirjassa "Jumalan valtakunta" muotoillut kristinopin keskeisen sisällön kahteen ajatukseen; himo ja häpeä tulivat maailmaan syntiinlankeemuksen jälkeen ja hyve edellyttää, että tahto vallitsee ruumista täysin. Himo ja häpeä ja muut ihmisen piilotajuiset mielenliikkeet on kristinopissa aina pyritty julistamaan synniksi. Voidaankin ajatella, että perisynti on kristillinen muoto piilotajunnasta. Kristinoppi on korostanut hyveen merkitystä ja pitänyt viettien ja himojen torjumista erittäin tärkeänä asiana. Kristinopissa korostetaan, että ihmiset tekevät syntiä, koska he ovat ylpeitä ja tottelemattomia eivätkä halua toimia jumalan tahdon mukaan. Kristinoppi edellyttää, että ihmisen täytyy koko ajan kontrolloida omaa toimintaansa, mutta piilotajunnan kontrollointi on ihmiselle mahdotonta. Siksi ihminen on kristinopin mukaan koko ajan syntinen.
Kristinopin keskeinen sanoma on oppi kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta; tämä on oppi, joka vie uskonnonharjoittamisen kauaksi ihmisen sisäisestä kokemuksesta. Uskonnon harjoittaminen repäistään pois ihmisen sisältä ihmisen ulkopuolelle, sanalla sanoen tuonpuoleiseen. Usko Kristukseen aiheuttaa sen, että uskosta muodostuu kiihkeä taistelu ihmistä itseään ja kaikkea ihmisissä olevia tiedostamattomista lähteistä tulevia näkyjä, innoituksia ja intuitioita vastaan. Usko Kristukseen torjuu myös kaikki myytit, tarinat ja unien maailmat epäkristillisinä ja jumalan vastaisina ja näin olettaa, että ihminen tulee toimeen vain tiedostavan mielensä kanssa. Näin kristinopista muodostuu oppi, jossa vain ymmärtämisellä ja tahtomisella on merkitystä. Jos joku ei uskonnon julistuksesta huolimatta usko, niin hän tarvitsee lisäopetusta, koska hän ei ole oikein ymmärtänyt sanomaa tai ansaitsee rangaistuksen, koska hän ei ole tahtonut ja on siis pahantahtoinen.
Kristinoppi ei alkuunkaan ymmärrä, miten ihmisen mieli on rakentunut. Otetaan tarkasteluun esimerkiksi vuorisaarnan kohta. Matt.5:29 "Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin." Tällöin huomataan, että kristinopilla ei ole mitään käsitystä ihmisen mielenrakenteesta. Nykyisen käsityksen mukaan kaikki ajatukset ja toiminta käynnistyvät tiedostamatta. Ajatus syntyy tiedostamatta ja tulee lopulta tietoisuuteen. Näin ajatellen ihminen ei voi mitään sisäiselle piilotajunnalle, se ohjaa ihmisen ajattelua ja on viettelemässä ihmistä, vaikka molemmat silmät revittäisiin pois päästä.
Usein kuulee väitettävän, että tieteellinen maailmankuva ei anna riittäviä rakennuselementtejä ehyen ihmiskuvan rakentamiseen. Mutta kun verrataan nykyaikaisen psykologian ihmiskuvaa kristilliseen ihmiskuvaan, ei voi kuin ihmetellä kristinopin alkeellista ja yksioikoista kuvaa ihmisestä ja ihmisen mielenrakenteesta. Voi vain kuvitella, miten kristinoppi on sivuuttamalla ihmisen mielen syvimmät kerrokset vaikuttanut kannattajiensa mentaaliin ja arvoihin ja miten se on vaikuttanut yhteiskunnan normeihin.
Usein psykologian ja filosofian perusmääritelmänä ihmisen eroavaisuuteen eläimistä mainitaan ihmisen vapaa tahto. Vapaus valita aika, paikka ja teko. Ajatus siitä, että ihmisen tekoja ohjaavat järki, eivät halut. Tosin tästä asiasta moni humoristi saisi aikaan eriävän mielipiteen... Ja esiin nousee kysymys siitä, syrjäyttävätkö nautintoaineet, esimerkiksi alkoholi, järjen antaen haluille määräysvallan.
Vapaa tahto ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen asia. Viisaammat usein kiistelevätkin siitä, onko ihmisen "vapaa tahto" todellakin niin vapaa, vai onko kyseessä vain mielikuva joka meille tulee, tekojen kuitenkin johtuessa jo sattuneista tapahtumista sekä haluistamme. Tämän ongelman lisäksi vapaa tahto luo kysymyksen moraalista ja vastuusta: Jos ja kun ihmisellä on vapaa tahto, on hän myös vain ja ainoastaan itse vastuussa teoistaan. (Tosin kristillinen perinne luo tähän takaportin vastuusta vapautumiseen, Saatanan eli hyvän Jumalan vastavoiman joka houkuttelee ihmistä tekemään järjen vastaisia tekoja; "Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo" [Paavalin kirje roomalaisille]).
Ateistille tämä vapaa tahto eli valinnan vapaus luo ongelman oikeasta määritelmästä hyvän ja pahan välillä; kun ei ole Jumalaa joka sanelee hyvän ja pahan eron, on henkilön itse perusteltava arvonsa ja norminsa.
Paitsi omat tekonsa, myös muiden ihmisten teot on "Jumalan meille antaman moraalin hylkäämien" itse tuomittava omien arvojensa mukaan. Tämä luo myös kysymyksen siitä, kuka on oikeutettu tuomitsemaan toisten teot, kenellä on se absoluuttinen normisto hyvän ja pahan määrittelemiseen?
Tampereen Vapaa-ajattelijoissa on viime viikkoina kovasti keskusteltu vanhan toimiston vuokralaisesta. Toimistohan vuokrattiin tiukan äänestyksen jälkeen aikuisviihdepalveluja tuottavalle yritykselle. Vuokralaisehdokkaita vastustaneiden perusargumenttihan oli perusajatus siitä, että kyseisen kaltainen toiminta on yleisen moraalin vastaista.
Tilanne olisi jo tällaisenaan hyvinkin monisäikeinen. Lisäpotkua tilanteeseen luo vuokralainen, yritys jonka omistajina/työntekijöinä on vain ja ainoastaan kolme naista. Vuokrauksen vastustajat perustelevat aikuisviihteen vastustamisen lähinnä ajatuksena siitä, että kyseinen toiminta on naista sekä sukupuolena että henkilönä alentavaa.
Eli paitsi että herää kysymys siitä onko meillä oikeus tuomita toisten ihmisten tekoja, nousee esille myös dilemma siitä, voiko ihminen itse toiminnallaan alentaa omaa (ja sukupuolensa) ihmisarvoa? Ja jos ja kun voi, onko meidän tehtävämme se tuomita? Eikö vapaa-ajattelun tulisi nimenomaan olla vapautta ajatella ja toimia omien arvojensa ja normiensa mukaan? Ja etenkin olla tuomitsematta muiden ihmisten arvoja ja normeja? Mikäli Vapaa-ajattelijat eivät sormella osoittaen tuomitse ja pilkkaa "päävastustajaansa", kristittyjä, kuinka näin voi sitten tehdä muiden ihmisten osalta? "Sinulla on aivan väärät arvot elämässäsi, sinä pilaat ihmisarvosi!". Onko vapaa-ajattelijoilla se suurempi totuus joka oikeuttaa tuomitsemaan toisen ihmisen arvot ja ihmisarvon?
Tässä vaiheessa moni varmasti hakee toiminnan kantavaa perusajatusta, tieteellisen maailmankatsomuksen noudattamista myös ihmisen arvojen ja normien määrittelyssä. Tieteellinen maailmankatsomus on "helppo" vetää mukaan argumentteja puolustamaan puhuttaessa aikuisviihteen tuomittavuudesta. Mutta mitä tieteellinen maailmankatsomus sitten on? Periaatteessa idea on yksinkertainen, hypoteesien eli olettamuksien unohtaminen ja turvautuminen vain ja ainoastaan todistettuun (ja loogisesti johdettavissa olevaan) tietoon.
Mutta tieteellisellä maailmankatsomuksella on se periaatteellinen ongelma, että pohjimmiltaan sekin on vain dogmi, usko siitä että se on oikeassa. Tätäkin suurempi ongelma on käytännön elämä ja ajattelu, jossa usein asiat määritellään tieteellisen maailmankatsomuksen mukaan ilman perusteita, ajatuksena "onhan sen pakko olla niin". Valitettavan usein se, mitä tänään niin kovasti vakuutamme olevan vain ja ainoastaan ainoa oikea totuus, paljastuukin huomenna vain olettamukseksi. Lähempi asian tarkastelu on tuonut esille uuden totuuden, uuden tieteellisen maailmankatsomuksen. Kuu on juustoa, maa on litteä, aurinko kiertää maata, kuussa ei ole vettä? Kyllähän nämä väitteet tänään tuntuvat lapsellisilta, mutta on syytä muistaa että ei ole montaa vuosikymmentä kun toisin asioista väittäneet poltettiin roviolla, yleisen mielipiteen sanoessa jotain muuta. Yleinen mielipide, "yleinen tieteellinen maailmankatsomus" oli toista mieltä näiden asiaan paremmin perehtyneiden henkilöiden tieteellisen maailmankatsomuksen suhteen.
Olisi ironisesti sanoen "jumalaista", jos voisin tämän lyhyen pohdinnan päättää saarnaan siitä mikä lopulta on oikein ja mikä väärin. Tätä vastausta odottaville en voi tarjota muuta kuin suuren pettymyksen. Ehkäpä oikea ja väärä eivät ole ainoat värit paletissa, harmaa on olemassa, puhumattakaan harmaasävyistä, jotka usein tuovat lisää ongelmia oikean ja väärän tuomitsemiseen. Ja mikä minä olen tuomitsemaan? Enhän minä ole toista ihmistä "parempi", usein tuntuu että itsessä on eniten tuomittavaa. "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven" (Joh 8:7 [ote maailman kenties parhaasta romaanista]).
Jani Hinkka
Vuokrauksen puolesta äänestänyt
PS. romaani = pitkähkö suorasanainen, kirjoitettu kertomus
Voih! Sarjakuvaa ei ole vielä skannattu. Webmaster pahoittelee.
Tehtävänä on aloittaa kuusikirjaimisesta sanasta ja edetä siitä toiseen kuusikirjaimiseen sanaan kuudella askeleella. Jokaisella askeleella sanasta vaihdetaan yksi kirjain ja kirjaimet järjestellään uudelleen. Tuloksena on siis seitsemän sanaa.
Muutos ensimmäisestä sanasta viimeiseen sanaan on toivomamme. Viisi välisanaa ovat
2. Vanhanaikainen tappoväline
3. Liharuoka uunissa
4. Sattuu jos saa tätä
5. Alue Etelä-Venäjällä
6. Esivaltaa vastaan