Voittamaton – Invictus

Vietimme tässä juuri vastikään Sol invictuksen päivää, ikivanhaa roomalaista pakanajuhlaa, jonka kristityt sittemmin katsoivat sopivaksi päiväksi viettää herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa. Sol invictus tarkoittaa, kuten kaikki nyt tietävätkin, voittamatonta aurinkoa. Aurinko-jumala oli ammoinen syyrialainen jumala, josta Rooman keisari Aurelianus teki Rooman valtionuskonnon vuonna 274. Tämänkin kaikki aikaansa seuraavat tietysti tiesivät. No, minä nyt en ainakaan. Onneksi wiki tiesi.

Aikoinaan jumalaksi kelpasivat kaikki vähänkin mysteerinomaiset asiat tai objektit, kuten taivaankappaleet. Aurinko tietysti suurimpana, kun se nyt vain on se suurin ja kaunein kuten Cassius Clay. Tai oli aikoinaan sen aikaisessa tietämyksessä. Ja niinpä luomiskertomuksen kirjoittajat hekin asettivat auringon tärkeään rooliin kaikessa. Aurinko onkin kyllä varsin jumalaksi soveltuva, koska se nyt on se elämän ensimmäinen ja tärkein edellytys. Mikään muu parametri tai elämän edellytyksen alkuaine ei toimisi ilman auringon luomaa energiaa, valoa ja lämpöä. Kaikki mikä täällä maapallolla on elollista ja liikkuvaa, ja Yki joka tätä kirjoittaa, on olemassa vain ja pelkästään auringon vuoksi. Tietysti on maan magneettikenttä, sattumoisin sopivasti maan pyörimistä tasapainottamaan maasta aikoinaan jonkun ison kappaleen törmäyksen irrottama möykky, jota nyt nimitämme kuuksi, ja tämä maapallommekin vielä sattuu olemaan sopivalla etäisyydellä auringosta, jotka nämä kaikki ovat perusedellytyksiä tälle tuntemallemme elämänmuodolle.

Ei siis ihme, että jotkut kulttuurit, jotka aikoinaan olivat paljon edellä vaikka niistä alkukantaisista metsän eläjistä, jotka tätä Niemeä eli Suomen aluetta aikoinaan asustivat, ottivat auringon jumalakseen. Jos olisin kaksi – kolme tuhatta vuotta sitten elänyt, olisin ollut varmaankin Sol-uskovainen. Tai ehkä olisin siltikin ollut skeptikko ja ateisti, ainakin salaa. Siis jos olisin perimässäni saanut ne ominaisuudet, mitkä minut uskonnottomaksi nytkin aivan ilmeisesti ovat muovanneet.

Mutta kun se aurinkokaan ei ole voittamaton, vaikka ehdoton valtias onkin aurinkokunnassamme. Aurinko on tähdeksi pientä keskiluokkaa. Itse asiassa näkymätön hitunen vaikka VV Cephei A:n tai VY Canis Majorin rinnalla. Näitä valtaisia hyperjättiläistähtiä on pelkästään omassa galaksissamme miljoonia. Ja Galakseja on miljardeja. Kassiopeian tähdistössä on näkyvissä Rho Cassiopeiae, jonkakirkkaus on 550 000 kertaa auringon verran. Se siis näkyy maahan hyvin, vaikka se on 8 000 – 10 000 valovuoden päässä. On siis ainakin ollut. Sehän on voinut räjähtää supernovaksi jo tuhansia vuosia ennen herramme Jeesuksen Kristuksen syntymää.

Invictus on juhlallinen epiteetti. Voittamaton. Vaikka voittamatonta ei ole olemassakaan. Sitä eivät vain maailman kaikkina aikoina hallinneet itsevaltaiset, narsistiset ja luonnehäiriöiset johtajat ole ymmärtäneet. Nämä ovat katsoneet heidän yksin ratkaisevan erilaiset ongelmat. Näille demokratia on turha hidaste. Maailmassamme on näitä tällaisia itsensä korvaamattomaksi kuvittelevia johtajia nytkin. Yksi näistä on USA:n vaalit hävinnyt presidentti, joka nyt juuri on yrittänyt painostaa Georgian osavaltion ylintä vaaliviranomaista, Raffenspergeriä, muuttamaan osavaltion vaalitulosta hänen edukseen. Eli pitäisi löytää se yksi ääni. Hän pitää Georgian vaaliviranomaisten toimia rikollisina, elleivät he tee kuten hän määrää. Hän ei näe mitään väärää siinä, että hän, istuva presidentti, painostaa tunnin puhelulla vaaliviranomaisia muuttamaan vaalituloksen. Hänhän on voittamaton. Hän edustaa ihmislajia nimeltä Homo Invictus Trump.

Tähän loppuun tällään vielä ainakin minusta sopivasti youtubesta kuultavan neo-folk -bändi Sol Invictuksen biisin nimeltä The World Schrugged.

-Yki Räikkälä