Reilu päiväkoti

Suomen perustuslaissa on kaikille Suomessa asuville säädetty perusoikeudet. Niistä ensimmäisenä on yhdenvertaisuus, oikeus syrjimättömyyteen (6§): ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen perusteella. Myös lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä

Myös uskonnon ja omantunnon vapaus on perusoikeus, johon sisältyy oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus olla osallistumatta omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. (11§)

Erityisesti julkisen vallan velvollisuus on edistettävä näiden perusoikeuksien toteutumista käytännössä. Näin ollen kunnallisten ja muidenkin päiväkotien on ehdottomasti kunnioitettava näitä perusoikeuksia.

Uskonnon, omantunnon ja ajatuksen vapaudesta on säädetty myös Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa, kuten esim. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, YK:n Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa sekä YK:n Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa.

Varhaiskasvatuslain mukaan päivähoidon tavoitteena on tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä. Päivähoidon tulee tukea lapsen eettistä kasvua. Katsomuskasvatuksessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai muun huoltajan vakaumusta.

Kunnilla on velvollisuus järjestää päivähoitoa sellaista tarvitseville lapsille . Jos lapselle on annettu paikka päiväkodissa, häntä on hoidettava päiväkodin aukioloaikoina. Perhettä ei voi vaatia hoitamaan lasta itse esimerkiksi silloin kuin muut ovat uskonnollisesti sitouttavassa tilaisuudessa eivätkä huoltajat halua lapsensa osallistuvan uskonnolliseen tilaisuuteen.

Valtioneuvosto on antanut periaatepäätöksen varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista, joiden mukaan ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta on lasten vanhemmilla. Yhteiskunnan tehtävä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Päätöksen mukaan perustuslain perusoikeussäännöksistä varhaiskasvatuksen toteuttamisessa keskeisiä ovat mm. oikeus yhdenvertaisuuteen ja uskonnonvapauteen.

Stakes on laatinut valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Niiden mukaan lapsen oikeuksia konkretisoiviin varhaiskasvatuksen keskeisiin periaatteisiin kuuluu mm. lapsen oikeus omaan uskontoon tai katsomukseen. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään. Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä. Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Kasvatuskumppanuudessa on kysymys paitsi vanhempien ja henkilöstön asennoitumisesta yhteiseen kasvatustehtävään myös sen konkreettisesta organisoinnista ja sopimisesta molemmille osapuolille sopivalla tavalla. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössä vanhempien kanssa ja suunnitelman toteutumista arvioidaan säännöllisesti. Tavoitteena on lapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon ottaminen toiminnan järjestämisessä.

Jokaisella kunnalla on oltava oma kuntakohtainen varhaiskasvatussuunnitelmansa, jossa otetaan kaikki em. säännökset huomioon.

Esimerkiksi Helsingin varhaiskasvatussuunnitelmassa todetaan seuraavaa: Varhaiskasvatuksessa lapsi tutustuu vanhempien kanssa sovitulla tavalla uskonnollisiin kysymyksiin. Lapsia ohjataan toisen vakaumuksen ja kulttuurin kunnioittamiseen. Monikulttuurisessa Helsingissä, jossa on monia uskontoja, elämänkatsomuksia, tapoja ja tottumuksia, pääpaino on eettisessä kasvatuksessa. Yhdessä kiteytetty näkemys lapsen varhaiskasvatuksen pääpiirteistä kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Päiväkodeissa järjestettävää esiopetusta koskevat samat päivähoitolain säännökset, ja lisäksi siihen sovelletaan perusopetuslakia. Perusopetuslain mukaan esiopetuksen yleisistä tavoitteista päättää valtioneuvosto. Se on antanut esiopetuksen tavoitteista ja tuntijaosta asetuksen, jossa on säädetty seuraavaa:

Opetuksella ja kasvatuksella edistetään ihmisoikeuksien ja toisten ihmisten kunnioittamista sekä tuetaan oppilaiden kasvua terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi. Opetus ja kasvatus tukevat oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen sekä toimintaan, joka edistää aatteiden ja uskontojen ja välistä kunnioittamista ja luottamusta (2§).

Opetushallitus päättää tarkemmin opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä sekä kodin ja koulun yhteistyön keskeisistä periaatteista opetussuunnitelman perusteissa. Opetushallitus on antanut sitovan määräyksen esiopetuksen opetussuunnitelman perusteista, jonka mukaan esiopetukseen sisältyy uskontokasvatusta ja sille vaihtoehtoista elämänkatsomustietokasvatusta huoltajan valinnan mukaan. Esiopetusikäisten kohdalla uskonnon ja omantunnon vapautta käyttää huoltaja. Uskontokuntiin kuulumattomien lasten vähäisestä määrästä tai muusta hyväksyttävästä syystä kunta voi päättää, ettei elämänkatsomustietokasvatusta järjestetä.

Kaikkia lapsia on kohdeltava yhdenvertaisesti – kukaan ei saa tuntea oloaan epämukavaksi tai syrjityksi sen vuoksi, että heidän perheensä katsomus poikkeaa enemmistön tai päiväkodin henkilökunnan vakaumuksesta.

Päiväkodeissa ei järjestetä uskonnon harjoittamista tai muuta uskontoon sitouttavaa toimintaa. Uskonnollista ohjelmaa olisivat esimerkiksi pikkukirkot, kirkkokäynnit, hartaudet, ruoka- ja muut rukoukset, virsien laulaminen, jumalan tai muun uskonnollisen hahmon palvonta jne. uskonnon harjoittamista.

Jos uskonnollista toimintaa kuitenkin on, kenenkään ole pakko osallistua sellaiseen, ei myöskään kyseisen kirkon jäsenten. ei edes kirkkoon kuuluvien. Uskonnollisten tilaisuuksien ajaksi on järjestettävä rinnakkaista, kaikille sopivaa neutraalia toimintaa siten, että ketään ei syrjitä.

Päiväkodin yhteisissä juhlissa saattaa olla uskonnollista sisältöä. Suomessa vallitsevan tulkinnan mukaan yhden virren, kuten Suvivirren, laulaminen ei ole uskonnon harjoittamista. Juhlia voisi arvioida kokonaisuutena, niiden tunnelman perusteella. Joulujuhlissa on usein ohjelmaa, jossa on uskonnosta peräisin olevia hahmoja kuten enkeleitä ja seimiä, ja on vaikea sanoa, onko ohjelmanumero uskonnollinen vai kulttuurinmukaisesti jouluaiheinen ilman että sitä esitetään totena. Yksittäistapausissa rajanveto voi olla vaikeaa, mutta yleisesti ottaen juhlien pitäisi olla hengeltään ja tunnelmaltaan sellaisia, että kaikki voivat niihin osallistua ja kaikki tuntevat olonsa niissä mukavaksi, vakaumuksesta riippumatta. Suomalaiseen jouluperinteeseen kuuluu paljon muuta kuin uskonnollisesti tulkittavaa perinnettä……

Päiväkodin toimintaa suunniteltaessa tulisi miettiä menettelytapoja, joilla kaikki lapset, eri uskontokuntiin kuuluvat ja uskonnottomat, saataisiin tuntemaan itsensä yhtä arvokkaiksi. Jos uskonnottomia lapsia on vain vähän, saattaa henkilöstöstä tuntua kohtuuttomalta, että heitä varten pitäisi tehdä työläitä järjestelyitä rinnakkaisesta ohjelmasta. Tällaisia säädösten mukaisia järjestelyitä edellyttävät vanhemmat saatetaan kokea hankalina. Henkilöstön pitää kuitenkin muistettava, että kyse on perheiden lasten perusoikeuksista.  Huoltajia ei saa vaatia pitämään lasta kotona silloin kuin muut ovat esim. retkellä kirkkotilaisuudessa.

Päiväkodin on hyvä ymmärtää, että uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen ei kuulu sen lakisääteisiin tehtäviin. Varhaiskasvatuksen perusteiden mukaan kasvatuksen tulee olla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Aiemmin järjestetyt uskonnolliset tilaisuudet voi jättää pois, ja ne tulee jättää pois, jos kahden rinnakkaisen ohjelman toteuttaminen tuntuu liian työläältä. Uskonnottomien ja toisuskoisten kotien lapsia voi tutustuttaa valtauskonnosta peräisin oleviin tapoihin, mutta se on tehtävä tunnustuksettomasti ja sitouttamattomasti. Uskontojen oppeja ja uskonnollisia hahmoja ei opeteta todellisina. Lapsille voi puhua joulupukista ja tontuista, jumalista, enkeleistä ja Jeesuksesta, kunhan puhe on arkista.

Jos uskonnollista toimintaa kuitenkin järjestetään, yhdenkään lapsen pidä antaa tuntea itseään huonommaksi, ikävällä tavalla erilaiseksi kuin enemmistö. Päiväkodin henkilökunta ei myöskään saisi painostaa lapsia ja perheitä olemaan samanlaisia kuin muut, sillä se on syrjintää ja rikkoo perheen perusoikeuksia. Päiväkoti ei saa suostutella lapsia mukaan uskonnollisiin tilaisuuksiin eikä vedota vanhempiin rinnakkaistilaisuuksien järjestämisvaivan välttämiseksi. Vanhemmille ei pidä aiheuttaa huonoa omaatuntoa siitä, että heidän lapsensa ei osallistu valtakirkon uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Päiväkotien tulee tiedostaa, että uskonnottomien perheiden lasten oikeus uskonnottomaan kasvatukseen on lakisääteinen oikeus. Lakien kunnioituksen on oltava päiväkotien koko henkilöstön toiminnassa itsestäänselvyys.