Koulutuksen lainsäädännön kokonaisuudistus pitää sisällään ehdotuksen perusopetusasetukseksi. Ehdotuksen mukaan "päivän työ aloitetaan päivänavauksella". Ilmaisu merkitsee sitä, että kaikkien oppilaiden on osallistuttava päivänavaukseen, vaikka se olisi uskonnollinen. Lukioasetusluonnoksessa päivänavauksesta ei ole mainintaa.

Nykyisen peruskouluasetuksen 22 §:n 2 momentin ja lukioasetuksen 21 §:n 2 momentin mukaan uskonnonopetuksesta vapautetut oppilaat on vapautettu myös päivänavauksista. Vapautus perustuu hallitusmuodon 9 §:ään kirjattuun uskonnonvapauteen.

Monissa kouluissa päivänavaukset ovat usein uskonnollisia. Siksi uskonnottomilla ja muilla yleisestä uskonnonopetuksesta vapautetuilla (mm. toiseen uskontoon kuuluvat) olisi nykyiseen tapaan oltava oikeus myös tulevaisuudessa saada vapautus uskonnollisista päivänavauksista. Päivänavauksen uskonnollisuutta korostaa nykyisen asetuksen erillinen maininta, että päivänavaukseen voi kuulua virsilaulua. Lisäksi asetuksessa mainitaan, että "päivänavausten tulee myönteisellä tavalla liittyä koulussa annettavaan uskonnolliseen ja eettiseen kasvatukseen". Päivänavaus on siten uskonnollinen tilaisuus.

Ehdotettu perusopetusasetus merkitsisi toteutuessaan selvää heikennystä uskonnottomien kotien ja oppilaiden oikeuksiin. Vapaa-ajattelijain liitto antoi 18.5.1996 opetusministeriölle lausunnon muun muassa ehdotetusta päivänavauksen pakollisuudesta. Liitto vastusti pakollisuutta ja vaati, että uuteen asetukseen on saatava maininta siitä, että uskonnonopetuksesta vapautetut on vapautettava myös päivänavauksesta. Asetusehdotushan ei pidä sisällään mitään uudistusta päivänavauksen sisältöön.

Opetusministeriö kokosi lainsäädäntöehdotuksesta annetuista lausunnoista yhteenvedon. On erikoista, että ministeriö on jättänyt yhteenvedosta kokonaan pois vapaa-ajattelijoiden kriittisen kannan päivänavauksen pakollisuuteen. Kyseessä on niin olennainen vapauden rajoitus, että yhteenvedossa olisi pitänyt mainita, että ainakin Vapaa-ajattelijain liitto korostaa uskonnonvapauden periaatetta tässä yhteydessä.

Parhaillaan lehdistössä käytävässä päivänavauskeskustelussa onkin lähes kokonaan jäänyt huomioimatta, että Suomessa on uskonnon- ja vakaumuksenvapaus. Tämä on taattu perustuslaissa eli hallitusmuodon 9 §:n 1 momentissa: "Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus." 2 momentissa mainitaan vielä erikseen, että "kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen". Asetuksella ei siten voida velvoittaa päivänavaukseen osallistumiseen perustuslain vastaisesti.

Uskonnonopettajaliitto kannattaa päivänavauksen pakollisuutta. Se perustelee pakollisuutta muun muassa sillä, että päivänavaus korostaisi koulun yhteisöllisyyttä. Uskonnon opettajat eivät ymmärrä, että nimenomaan uskonto on tekijä, joka rikkoo koulun yhteisöllisyyttä. Nykyisin yhä useampi ei tunnusta Suomen valtauskontoa tai on kokonaan uskonnoton. Helsingissä koululaisista noin viidennes ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Uskonnon opettajat vetoavat myös kulttuuriin. Sekin on ajastaan jälkeen jäänyt perustelu, sillä Suomi ei ole yhtenäiskulttuuri, jossa tunnustettaisiin vain yhtä katsomusta, eikä uskonto ole kaikkien kulttuuria.

Uskonnon opettajat ovat huolissaan siitä, että nykyisin asetus mahdollistaa sen, että päivänavauksen ajaksi osa koulun oppilaista voi poistua luokkahuoneesta. Ei ole koululaisten vika, että he kokevat olevansa erilaisia tai heitä pidetään erilaisina. Vika on siinä, että kouluun on tuotu sellaista opetusainesta, joka erottaa koululaisia ja rikkoo yhteisöllisyyttä. Uskonnon opettajat siis haukkuvat väärää puuta. Jos uskonnon opetus ja uskonnolliset päivänavaukset poistettaisiin Suomen koululaitoksesta, koululaisia ei jaettaisi eri ryhmiin eikä kenenkään tarvitsisi pitää itseään erilaisena. Toisaalta kaikkihan me olemme erilaisia. Mutta erilaisuuden ei tarvitsisi korostua erillisinä opetusryhminä.

Nykyisessä asetuksessa mainituista päivänavauksen teemoista oppilaan elämään, kouluun ja yhteiskuntaan liittyvät ajankohtaiset asiat koskettavat jokaista koululaista ja ovat merkittäviä hänen persoonallisen kehittymisensä kannalta. Sitä on tietysti myös uskonto, mutta uskonto hajottaa kouluyhteisöä sen vuoksi, että uskontoja on niin monia, ja periaatteessa jokaisella voi olla oma opetusryhmänsä.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä päivänavauksissa pitäisi korostaa koulun eettistä kasvatusta. Sekään ei tosin nykyisellään korosta koulun yhteisöllisyyttä, sillä koulussa ei ole saavutettu yhteisymmärrystä kaikille annettavasta yhteisestä eettisestä opetuksesta. Se olisi toivottavaa, mutta niin kauan kuin koulussa on tunnustuksellista uskonnon opetusta, yhteinen eettinen oppiaine ja kasvatus ei ole realistista.

Sen sijaan, että suomalaisten koululaisten ja kouluyhteisön työntekijöiden uskonnonvapautta rajoitettaisiin pakollisella päivänavauksella, lainlaatijoiden pitäisi kantaa huolta siitä, että uskonnonvapausperiaatteen mukainen osallistumattomuusoikeus toteutuisi käytännössä. Toteutettaessa uskonnollinen päivänavaus keskusradion kautta uskontokuntiin kuulumattomien negatiivinen uskonnonvapaus on vaikea toteuttaa.

Opettajalla ja muilla koulun työntekijöillä on muiden suomalaisten tavoin uskonnonvapaus ja siten oikeus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen, mitä päivänavauksissa luettavat rukoukset ja lauletut virret ovat. Uskontokuntiin kuulumattoman kouluhenkilöstön oikeudet olla osallistumatta päivänavauksiin on hallitusmuodon uskonnonvapaussäädöksen lisäksi turvattava joko asetuksessa tai laissa.

Ymmärtääksemme lukiot voisivat itse päättää, järjestävätkö ne päivänavauksia vai eivät. Jos päivänavauksia järjestetään, lukioasetuksessa olisi oltava nykyisen lukioasetuksen kaltainen säädös osallistumattomuusoikeudesta. Lukioiden omilla päätöksillä ei voida pakottaa uskonnonharjoitukseen hallitusmuodossa taatun uskonnonvapauden vastaisesti.

Juha Kukkonen, Robert Brotherus