Kannanottoja

VAPAA-AJATTELIJAIN LIITON LAUSUNTO USKONNONVAPAUSKOMITEAN HAUTAUSTOIMIJAOSTON ESITYKSESTÄ HAUTAUSTOIMILAIKSI

Vapaa-ajattelijain liitto antaa uskonnonvapauskomitealle lausunnon komitean hautaustoimijaoston ehdotuksesta hautaustoimilaiksi. Liitto tukee jaoston tavoitteita, joiden mukaan lailla on tarkoitus selkiyttää ja yhtenäistää hautaustointa koskevaa lainsäädäntöä sekä edistää uskonnon ja omantunnon vapauden toteutumista hautaustoimessa. Näitä Vapaa-ajattelijain liitto on vaatinut pitkään. Sen sijaan liiton mielestä jaoston ehdotukset eivät pääosin ole sopusoinnussa tavoitteiden kanssa. Siksi liitto on tyytymätön useaan jaoston ehdotukseen. Liitto panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että jaosto viittaa tekstissään perustuslain 6 §:ään, jonka yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan julkisen vallan tulee kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia. Jaosto ei vain ole ehdotuksissaan huomioinut tätä periaatetta riittävästi. Lisäksi jaoston ehdotus on ylisääntelyä. Liitto luovuttaa komitealle lausuntonsa liitteenä oman ehdotuksensa hautaustoimilaiksi.

1. Yleistä

Vapaa-ajattelijain liitto paheksuu sitä, että jaoston ehdotuksessa väitetään perusteetta, että yhteisöveroa käytettäisiin evankelisluterilaisen kirkon hautaustoimen kuluihin. Tämä on kirkon ja joidenkin valtionhallinnon virkamiesten väite, joka ei kuitenkaan perustu mihinkään säädökseen. Päinvastoin, liitto on saanut valtiovarainministeriön vero-osastolta lausunnon, jonka mukaan kirkon saamaa yhteisövero-osuutta ei ole korvamerkitty. Ministeriön mukaan vero on siten vapaasti kirkon käytettävissä muiden kirkollisverojen tapaan. Sitä paitsi verovarojen käyttö hautojen ylläpitoon on kielletty. Hautojen ylläpito ja hoito pitäisi kustantaa hautainhoitorahastojen varoilla. Rahastojen varat kertyvät hautapaikkojen haltijoilta kerättävistä maksuista.

1.1 Jaoston perustaminen ja sen työskentely

Ensi kerran kuultuaan komitean hautaustoimijaoston perustamisesta Vapaa-ajattelijain liitto esitti komitealle toivomuksen, että liiton edustaja otettaisiin jaoston työhön mukaan. Liitto perusteli vaatimusta sillä, että se on perustellusti arvostellut Suomen hautaustoimilainsäädäntöä. Liitto on tyytymätön siihen, että se jätettiin jaoston työskentelystä sivuun, mutta sen sijaan evankelisluterilainen kirkko oli laajasti edustettuna jaostossa. Jaoston toisena jäsenenä oli teologi Juha Seppo ja ulkopuolisena asiantuntijana Matti Halttunen kirkkohallituksesta. Sen lisäksi jaosto kuuli asiantuntijana kirkkohallituksen Markku Kiikkaa. Liittoa, joka on arvostellut hautaustoimen eriarvoisuutta, sen sijaan ei edes kuultu. Vuonna 1997 valmistuneessa valtion ja kirkon taloudellisia suhteita käsitelleen toimikunnan mietinnössä kirkko ilmaisi selvästi, että se on tyytyväinen hautaustoimen nykytilaan, joten on yllättävää, että uudistusta pohdittaessa kuullaan vallitsevaa tilannetta kannattavaa mutta ei kuulla nykytilassa korjattavaa näkevää edustajaa. Tästä on aiheutunut se, että jaostolta on jäänyt huomaamatta monta hautaustoimeen liittyvää seikkaa, joilla on merkitystä hautaustoimen järjestelyissä. Tämän vuoksi jaoston esityksistä saa käsityksen, että niillä pyritään ennen kaikkea turvaamaan se, että luterilaisen kirkon valta-asema hautaustoimessa säilyisi ja itse asiassa vahvistuisi entisestään.

1.2 Muiden maiden käytäntö hautaustoimessa

Muiden maiden käytäntöä selvittäessään jaosto on riittämättömästi pitäytynyt vain Ruotsin, Norjan ja Tanskan hautaustoimen kuvauksessa. Vapaa-ajattelijain liitossa tehtiin 1990-luvun alussa selvitys Euroopan hautaustoimesta. Hautaustoimi on pääsääntöisesti kuntien vastuulla. Kuntien rinnalla myös uskontokunnat ylläpitävät hautausmaita omille jäsenilleen. Vertailtaessa Suomen käytäntöä muihin maihin liiton mielestä jaoston vertailun olisi pitänyt olla laajemmin eurooppalaista käytäntöä selvittävä. Pohjoismaat ovat valtiokirkkoperinteellään muusta Euroopasta poikkeava, joten Pohjoismaiden keskinäinen vertailu ei anna mitään uusia aineksia hautaustoimen uudelleenjärjestelyyn. Liitämme liiton selvityksestä kirjoitetun lehtiartikkelin lausuntoomme.

Haluamme lisäksi jälleen kerran korjata virheen, joka on pujahtanut jaoston esitykseen. Olemme useasti moittineet valtion työryhmiä, toimikuntia ja komiteoita siitä, että ne hautaustointa koskevissa esityksissään väittävät, että jotkut, muun muassa vapaa-ajattelijat, vaatisivat evankelisluterilaisten seurakuntien hautausmaiden siirtämistä kunnille. Sitä liitto ei esitä, ja se käy selvästi ilmi esimerkiksi uskonnonvapauskomitean työn alkuvaiheessa annetusta liiton tavoitteiden esittelystä, joka on toimitettu komitealle. Liiton kanta käy ilmi myös niistä lukuisista kirjelmistä ja muistioista, joita liitto on 1990-luvulla toimittanut opetusministeriöön ja valtioneuvostoon. Sen sijaan liitto esittää, että tulevaisuudessa perustettavia hautausmaita perustaisivat kunnat, ja seurakunnat ylläpitäisivät omia hautausmaitaan haluamallaan tavalla ja tarjoaisivat niiden palveluja ennen kaikkea omille jäsenilleen. Mitään suuria taloudellisia seuraamuksia ei siten olisi, sillä ei olisi omaisuuksien suurta siirtoakaan, päinvastoin kuin jaosto kirjoittaa.

1.3 Nykytilan arviointi

Suomen lainsäädännössä ei ole säädöstä, joka määrittelisi ev.lut. kirkon yleisten hautausmaiden pitäjäksi. Sen sijaan uskonnonvapauslaista voidaan tällainen johtopäätös vetää, sillä seurakuntien on tarjottava hautapaikka myös muille kuin seurakunnan jäsenille, jos muuta hautasijaa ei ole saatavissa. Lainsäädännön mukaan vastuu hautaustoimesta ei kuulu kirkolle. Suurin puute nykylainsäädännössä onkin, ettei vastuuta ole osoitettu kenellekään.

Nykytilan arvioinnissa jaosto jättää mainitsematta sen, että valtio on 90-luvun puolessa välissä avustanut vain maahanmuuttajamuslimeille tarkoitettua hautausmaata noin miljoonalla markalla, mutta muiden maahanmuuttajaryhmien hautausmaiden perustamiseen ei ole osoitettu ollenkaan varoja, vaikka sellaisen käyttöä on esitetty valtiolle. Jaosto jättää myös mainitsematta, että suomalaiset uskonnottomien järjestöt ovat pyytäneet valtiolta avustusta hautausmaiden perustamiseen ja ylläpitämiseen, mutta avustusta ei ole annettu.

Komitean yhteisseminaarissa 14.11.2000 eräs komitean jäsen ihmetteli, että jaoston esitys ei kelpaa vapaa-ajattelijoille. Vapaa-ajattelijain liiton edustaja yritti perustella, miksi vapaa-ajattelijat eivät voi luottaa kirkkoon tunnustuksettoman hautausmaan ylläpitäjänä. Yksi esimerkki on mainittu valtion rahoittama muslimien hautausmaa. Kirkon työryhmä esitti vuonna 1993 valtion verovarojen käyttöä islamilaisten maahanmuuttajien hautausmaahan. Näin tapahtui. Sen sijaan, kun asiasta syntyi keskustelua ja vapaa-ajattelijat esittivät vastaavasti valtion verovarojen käyttöä uskontokuntiin kuulumattomien maahanmuuttajien hautausmaata varten, kirkon edustajat vastustivat jyrkästi verovarojen käyttöä tähän tarkoitukseen. Kirkon toiminta ei siten anna aihetta luottaa siihen tunnustuksettomien hautausmaiden ylläpitäjänä.

Tuhkan käsittelystä kirjoittaessaan jaosto jättää mainitsematta, että opetusministeriö on selvittänyt tuhkan käsittelyä vuoden 1995 alusta muuttuneen terveydensuojelulainsäädännön sallittua tuhkan vapaan sijoittamisen. Ministeriön selvityksen mukaan tuhkan sijoittamisen vapaus ei ole aiheuttanut ongelmia, jotka olisivat aiheutuneet siitä, ettei sijoittamista rajoiteta mitenkään. Siksi liiton mielestä on asiatonta mainita, että nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa tuhkan käsittelyn epäkunnioittavalla tavalla. Se on näet mahdollista, vaikka tuhkan sijoittamista olisi rajoitettu. Liitto on useasti pyytänyt saada käyttöönsä ministeriön selvityksen, mutta ministeriö ei ole suostunut luovuttamaan sitä.

2. Yksityiskohtainen kritiikki

Jaoston päälinjauksissa on neljä varauksellisesti myönteistä esitystä, 1) valtionavustus hautausmaiden ylläpitäjille, 2) luterilaisen kirkon hautausmaiden palveluiden samanhintaisuus kirkon jäsenyydestä riippumatta, 3) tuhkan sijoittamista ei rajoiteta esitettyä enempää sekä se, että 4) hautaamisessa ja tuhkaamisessa noudatettaisiin ensi sijassa vainajan toivomuksia. Näistä esityksistä osa on hyväksyttävissä vähimmäisuudistuksina vain siinä tapauksessa, että jaoston ehdotus toteutettaisiin pääosiltaan esitetyssä muodossa. Näissäkin esityksissä on siten suuria puutteita.

Evankelisluterilaisen kirkon hautausmaat yleisinä hautausmaina (lakiesitys 2 luku 3 §)

Vapaa-ajattelijain liitto ei voi pitää perusteltuna jaoston esitystä, että yhden uskonnollisen yhdyskunnan, evankelisluterilaisen kirkon, hautausmaat olisivat yleisiä hautausmaita. Jaosto myöntää esityksessään, että hautaaminen tapahtuu ensisijassa terveydensuojelun kannalta välttämättömistä syistä. Toiseksi lainsäädäntöä ohjaavana periaatteena pidetään vainajan läheisten tunteiden huomioon ottamista. Vasta kolmantena seikkana hautaamisessa otetaan huomioon hautaamiseen joskus liittyvät uskonnolliset merkitykset. Kun jaostonkin mielestä hautaustoimen säädöstöä ohjaavana tekijänä hautaamiseen joskus liittyvät uskonnolliset merkitykset ovat kolmannella sijalla hautaamiseen liityvässä lainsäädännössä, ei ole perusteltua esittää, että tämä yhteiskunnallinen tehtävä jätetään pääasiassa yhden uskonnollisen yhdyskunnan tarjoamaksi palveluksi. Kun terveydensuojelu on yhteiskunnallisena tehtävänä kuntien vastuulla, on luonnollista, että myös hautaamisen perusvastuu on kunnilla. Jaostolta on kyseenalaista esittää, että uskonnon- ja omantunnon vapauden toteutumista halutaan parantaa, jos myös kirkkoon kuulumattomien on käytännössä haettava hautauspalvelut uskontokunnan omistamalta ja ylläpitämältä hautausmaalta. Olennaista on nimenomaan se, kuka tai mikä on hautausmaan omistaja ja ylläpitäjä. Jaosto ei edes esimerkinomaisesti pohdi sitä, mitä tehdään siinä tapauksessa, että vainajan elinaikainen ehdoton tahto on, että häntä ei saa haudata uskontokunnan omistamaan tai ylläpitämään hautausmaahan. Tällainen tapaus on osoitus, että aidosti tunnustukseton hautausmaa on välttämätön uskonnon ja omantunnon vapauden sekä ihmisten tahdon toteutumiseksi.

Jaoston kanta, että kunnallisten hautausmaiden perustaminen voisi aiheuttaa toimintojen päällekkäisyyttä on käsittämätön, sillä jaosto itse esittää, että hautausmaita voi entiseen tapaan perustaa joko luvalla (rekisteröidyt yhteisöt) tai aseman perusteella (esim. kunnat). Jaoston kannan mukaan jokainen evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaan rinnalle perustettava hautausmaa aiheuttaisi toiminnallista päällekkäisyyttä. Jaoston ajatus on ristiriitainen. Miksi se sallisi ja jopa suosisi hautausmaiden perustamista, jos se arvostelee kunnallisia hautausmaita päällekkäisyyden aiheuttamisesta?

Lausunnon liitteenä olevassa liiton hautaustoimilakiehdotuksessa esitetään, että kunnallinen hautausmaa perustetaan ensiksi 19 maakuntapääkaupunkiin ja sen jälkeen sellaisille alueille, joiden kuntien yhteinen asukasluku ylittää 30 000 asukkaan määrän.

Tunnustuksettoman osan eriyttäminen seurakuntien hautausmailta (2 luku 5 §)

Uskontokunta, evankelisluterilainen seurakunta, tunnustuksettoman hautausmaan ylläpitäjänä on mahdottomuus. Uskontoa tunnustava seurakunta ei voi pitää yllä tunnustuksetonta palvelua.

Toisaalta, jos seurakunnan olisi mahdollista irrottaa erillinen alue tunnustuksettomaksi hautausmaaksi, tämän tehtävän voi aivan hyvin tehdä myös kunta, eikä tällä vaihtoehdolla olisi mitään eriävää vaikutusta syntyviin kustannuksiin. Kunnat pystyvät tarjoamaan hautauspalvelua ja hoitamaan hautausmaita siinä missä seurakunnatkin. Kunnilla on pitkäaikainen kokemus vastaavanlaisissa tehtävissä muun muassa puistojen hoidossa. Vapaa-ajattelijoilla on 70 vuoden kokemus hautausmaiden perustamisessa ja ylläpitämisessä, ja he tietävät, että se on teknisesti yksinkertainen tehtävä, josta kunta selviäisi hyvin. Käytännön syistä on siten mahdollista, että tunnustukseton hautausmaa perustetaan seurakuntien hautausmaiden viereen tai jopa eristettynä seurakunnan hautausmaasta, mutta tunnustuksettomassa vaihtoehdossa myös omistajan ja ylläpitäjän on oltava tunnustukseton.

Jaoston ehdotus, että tunnustuksetonta hauta-aluetta ei tarvitsisi perustaa joka paikkakunnalle on liiton mielestä suuren uskontokuntiin kuulumattomien väestöryhmän aseman väheksymistä. Tästäkin syystä olisi parempi, että tunnustuksettoman hauta-alueen ylläpitäjä olisi kunta, jolloin kirkkoon kuulumattomien kuntalaisten ei tarvitsisi hakea tätä peruspalvelua vieraalta paikkakunnalta, kuten ei tarvitse kirkon jäsentenkään.

Myönteistä jaoston ehdotuksessa on, että kunta mainitaan erikseen tahona, joka voisi perustaa hautausmaan. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä yhteiskunnan tulee huolehtia kuolleesta niin kuin se huolehtii vastasyntyneestäkin. Tämä takaisi parhaiten sen, että Suomessa asuvien yhdenvertainen asema hautausasioissa toteutuisi riippumatta heidän kuulumisestaan tai kuulumattomuudestaan uskontokuntiin.

Valtion osallistuminen evankelisluterilaisen kirkon hautausmaiden kustannusten kattamiseen (8 luku 21 §)

Jaosto esittää, että valtio osallistuisi luterilaisen kirkon hautausmaiden ylläpidosta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Jaosto ehdottaa, että kustannuksiin käytettäisiin kirkon saamaa osuutta yhteisöveron tuotosta. Vapaa-ajattelijain liitto ei voi hyväksyä esitystä useasta syystä. Ensiksikin esitys merkitsisi sitä, että luterilaisen kirkon seurakunnat saisivat vuosittain hautausmaidensa käyttöön enemmän varoja kuin hautausmaiden ylläpidosta aiheutuu kuluja. Kun seurakuntien hautausmaiden kustannukset tulisivat näin täysimääräisesti katettua, seurakuntien hautausmaat saisivat kohtuuttoman kilpailuedun hautaustoimimarkkinoilla. Seurakunnat voisivat kustannusten täyden korvauksen toteuduttua hautapaikan tai muun palvelun hinnoittelulla saada muut hautausmaat lähes kokonaan pois markkinoilta. Kukaan tai mikään taho ei enää taloudellisesti mahdottomassa tilanteessa voisi perustaa uusia hautausmaita, kun kirkolla olisi mahdollisuus luovuttaa hautapaikkoja jopa maksutta. Jaoston ehdotus merkitsisi siis sitä, että kilpailu hautaustoimessa olisi mahdotonta. Tilannetta ei muuta käytännössä miksikään se, että jaosto esittää harkinnanvaraista valtionavustusta muille hautausmaille.

Markkinataloudessa jokaisella täytyy olla mahdollisuus tulla markkinoille. Nimenomaan kilpailu vaikuttaa markkinataloudessa siten, että yleensä kilpailun lisääntyminen laskee tuotteen tai palvelun hintaa. Vapaa-ajattelijoiden hautausmaiden ylläpito on tähän asti ollut suhteellisesti paljon edullisempaa kuin seurakuntien hautausmaiden ylläpito. Jaoston olisi pitänyt pohtia kysymystä juuri tästä näkökulmasta: Miten hautaustoimen kustannuksia voitaisiin alentaa vaihtoehtoja lisäämällä eikä lopettamalla kilpailua osoittamalla epämääräinen summa yhteisöveron tuottoja seurakuntien hautaustoimeen?

Jaoston ehdotuksen heikoin puoli on se, että ilmeisesti jaosto ei tunne Kilpailuviraston kantaa seurakuntien hautaustoimeen ja yhteisöveron tuoton käyttöön hautausmaiden ylläpitokustannuksiin. Tämä olisi tullut esille, jos vapaa-ajattelijoita olisi edes kuultu jaoston työssä. Kilpailuvirasto totesi lausunnossaan Valtion ja kirkon taloudelliset suhteet -toimikunnan mietintöön (21.11.1997), että kirkolla on määräävä markkina-asema hautaustoimessa. Lisäksi virasto totesi, että kirkon osuus yhteisöveron tuottoon on lakkautettava kilpailua vääristävänä, jos veron tuottoa käytetään hautaustoimen kustannusten kattamiseen, niin kuin kirkko väittää käyttävänsä. On siten yllättävää, että jaosto Suomen kilpailuviranomaisen lausunnosta piittaamatta esittää päinvastaista kuin viraston kanta on. Jaoston ehdotuksen toteutuessa hautaustoimen kilpailutilanne vääristyisi siten nykyistäkin huonommaksi ja samalla huononisi uskonnon ja omantunnon vapauden toteutuminen hautausmailla.

Kilpailun päättyminen hautaustoimessa aiheutuisi myös siitä syystä, että jaoston ehdotuksen mukaan hautausmaiden tai krematorioiden toiminta ei saisi tuottaa taloudellista voittoa. Jos toiminta ei saisi tuottaa voittoa, on varmaa, että julkisten viranomaisten lisäksi hautausalan vaihtoehdot vähenisivät ja kilpailu loppuisi. Yksityisillä yhteisöillä ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla hautaustoimen markkinoille. Jos alalla ei ole kilpailua, mikään ei enää myöskään kontrolloisi alan kustannustasoa.

Jaosto ei myöskään ota mitenkään kantaa siihen, että ortodoksinen kirkkokunta saa entiseen tapaan osan yhteisöveron tuotosta, vaikkei sen seurakunnilla ole eikä tule olemaan ns. yleisiä hautausmaita. Yhteisöveron käyttö luterilaisenkaan kirkon hautaustoimeen esitetyllä tavalla ei siten ole perusteltua.

Jaosto ei halua esittää hautaustoimen tehtäviä kunnille siksi, että sen mukaan ”kuntasektorilla on suhtauduttu kielteisesti ajatukseen uusista tehtävistä”. On selvää, että kunnat hoitaisivat hautaustoimen tehtävät, jos lainsäädäntö muutettaisiin sellaiseksi ja jos kuntien hautaustoimen kustannukset katettaisiin yhtä täysimääräisesti kuin jaosto esittää kustannusten korvausta kirkolle.

Jaosto esittää, että valtio velvoitettaisiin osallistumaan hautaustoimen kustannuksiin. Luettuamme jaoston esityksen huolella emme löydä yhtään jaoston esittämää perustetta, miksi valtion varoja pitäisi käyttää hautaustoimen kustannuksiin. Mutta jos yhteiskunta haluaa osallistua hautaustoimen kustannuksiin, oikeudenmukaisin tapa on antaa tuki suoraan vainajan omaisille. Tällä tavalla valtion tuki hautaustoimeen vakiintuisi ja sen suuruus tunnettaisiin markalleen. (Tämäkin tukimuoto olisi ongelmallinen sen vuoksi, että jaosto ehdottaa kirkon hautausmaille yleisten hautausmaiden monopoliasemaa. Monopolin kustannusten nousulle ei olisi mitään pidäkkeitä.) Sen sijaan yhteisöverotuottoa käytettäessä ei ole mitään tietoa, kuinka suuri valtion tuki olisi. Tuen suuruus jäisi vuosittain muuttuvien taloudellisten suhdanteiden heiteltäväksi. Jaoston esityksen mukaan 1990-luvulla kirkon yhteisövero oli pienimmillään 195 miljoonaa markkaa. Sen sijaan vuonna 1998 yhteisövero oli noin 800 miljoonaa markkaa, joka on yli kaksinkertainen määrä hautaustoimesta aiheutuviin kuluihin nähden. Tämä merkitsee sitä, että jos yhteisöveroa olisi käytetty kirkon hautaustoimen kustannusten kattamiseen, valtio olisi tukenut seurakuntien hautaustointa noin 16 000 markalla yhtä vuonna 1998 kuollutta kohti. Tämä on osoitus siitä, että yhteisöveron käyttö hautaustoimeen olisi tehotonta verovarojen käyttöä.

Liiton mielestä jaosto olettaa, että evankelisluterilaiset seurakunnat saisivat jatkossa yhteisöveron tuottoa hautausmaidensa toimintaan. Sen sijaan muille hautausmaille myönnettäisiin avustusta vain harkinnanvaraisesti. Tämä on jyrkästi perustuslaissa ilmaistun yhdenvertaisuuden vastaista.

Kuten lausunnossamme olemme jo ilmaisseet, hautausmaiden taloudelliseen tukemiseen on esitetty eriarvoista ratkaisua. Tilannetta ei muuta käytännössä miksikään se, että jaosto esittää harkinnanvaraista valtionavustusta muiden kuin luterilaisen kirkon ylläpitämille hautausmaille. Luterilainen kirkko on perusteetta saanut osan yhteisöjen maksamista veroista, ja tämä on merkinnyt kirkolle valtion tukena satoja miljoonia markkoja vuodessa. Sen sijaan esimerkiksi vapaa-ajattelijoiden hautausmaat eivät ole saaneet valtiolta tukea toiminnalleen edes pyydettäessä. Vapaa-ajattelijat ovat kuitenkin pitäneet vaihtoehtoisen hautausmaaverkoston ylläpitoa tärkeänä. Kun valtio ei ole tukenut muita kuin maahanmuuttajamuslimeille perustettua hautausmaata, liitto on myöntänyt avustusta myös liittoon kuulumattomille hautausmaayhdistyksille. Mielestämme ei ole oikein, että valtio tukee yhteisöveron muodossa luterilaista kirkkoa sadoilla miljoonilla vuodessa, ja samaan aikaa vapaa-ajattelijat myöntävät vähistä varoistaan tukea eri puolilla Suomea toimiville hautausmaayhdistyksille.

Ev.lut. kirkon hautausmaiden palveluiden samanhintaisuus kaikille (2 luku 6 §)

Jaoston esitys ev.lut. kirkon seurakuntien hautausmaiden palveluiden samanhintaisuudesta kaikille hautapaikkaan oikeutetuille kirkkoon kuulumisesta riippumatta on periaatteessa myönteinen esitys. Sitä vapaa-ajattelijat ovat vaatineet siitä lähtien, kun kirkko alkoi väittää käyttävänsä yhteisöverotuloja hautausmaidensa ylläpitoon. Liitto haluaa muistuttaa komitealle, että tätä esitti jo vuonna 1982 mietintönsä luovuttanut opetusministeriön työryhmä, jossa olivat edustettuina valtion, ev.lut. kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan edustajat. Vaikka valtion ja kirkkojen edustajat sopivat jo tuolloin yhtenäisestä hinnoittelusta sen vuoksi, että kirkko työryhmän jäsenten perustelujen mukaan käyttää yhteisöveroa hautausmaihin, valtion ja kirkkojen sopimus ei pitänyt. Luterilaisen kirkon hautausmaiden hinnoittelupolitiikka on työryhmän keskinäisen sopimuksen jälkeen tullut entistäkin räikeämmin eriarvoiseksi kirkkoon kuulumattomia syrjien. Siksi liitossa ei tiedetä, miten jaoston esitystä käytännössä sovellettaisiin.

Tuhkan sijoittaminen (7 luku 18-20 §:t)

Suomen terveydensuojelulainsäädännön mukaan ruumiin polttamisesta syntyvä tuhka on terveydelle vaaratonta. Tuhkan vapaa sijoittaminen ei ole opetusministeriön selvityksen mukaan aiheuttanut vapaudesta johtuvia ongelmia. Siksi ei ole perusteltua vaatia, että terveydelle vaaraton tuhka pitäisi sijoittaa pysyvästi. Vapaudesta on kuuden vuoden kokemus, joten pitäisi olla konkreettista näyttöä, miksi vapautta pitäisi rajoittaa.

Erityisesti vastustamme sitä, että krematorion ylläpitäjästä tulisi valvontaviranomainen. Krematorion tehtävä olisi muutenkin mahdoton. Annettaisiinko sille mahdollisuus tehdä tarkastuksia sen jälkeen, kun sille on ilmoitettu tuhkan tuleva sijainti? Miten taataan, että tuhka sijoitetaan niin kuin krematorion ylläpitäjälle on ilmoitettu? Krematoriolle annettaisiin tehtävä, josta se ei voi suoriutua. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä ei pidä säätää lakia, jonka noudattamista ei voida valvoa.

Se, että krematoriota ei saisi ylläpitää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi asettaa esimerkiksi Helsingissä sijaitsevan Krematoriosäätiön toiminnan erikoiseen tilanteeseen. Säätiö ja sen krematorio on toiminut asiallisesti vuosikymmenet ilman sääntelyä, mutta nyt niiden toimintaa rajoitettaisiin täysin perusteetta. Miten toimialan toimintaedellytyksiä voidaan yhtäkkiä ehdottaakaan muutettavaksi näin radikaalisti, etenkin kun voiton tavoittelemattomuudelle ei esitetä perusteita?

Haudatun ruumiin tai erityisesti tuhkan siirtoa jaosto ehdottaa liian vaikeaksi. Liiton käsityksen mukaan haudatun ruumiin siirtoa voidaan rajoittaa ensisijaisesti vain terveydensuojelullisilla syillä. Pieteettinäkökohtiin vetoamalla kaikki harkinta siirrossa jäisi aina hautausmaan ylläpitäjälle. Jos vainaja on jo eläessään esittänyt toiveen, että hän on haudattuna sillä alueella, missä hänen läheisensä asuvat, hautausmaan ylläpitäjä voisi käyttää valtaansa ja estää tällaisenkin siirron pieteettinäkökohtaan vedoten. Erityisesti tuhkan siirrossa ei pitäisi olla mitään esteitä, sillä se ei aiheuta mitään terveydellistä haittaa eikä vaaraa.

Vapaa-ajattelijain liitto ei näe mitään asiallista perustetta jaoston ehdotukselle, että hautausmaakiinteistön täytyisi aina olla oma kiinteistönsä. Käsittääksemme Suomessa on nytkin lukuisia kiinteistöjä (esim. kirkko ja sen ympärille syntynyt hautausmaa), jotka eivät ole pelkästään hautausmaita. Nämä kiinteistöt täytyisi jakaa siten eri kiinteistöiksi. Tämäkin rajoitus estäisi vaihtoehtojen syntymistä hautaustoimeen.


Erkki Hartikainen, puheenjohtaja

Juha Kukkonen, pääsihteeri