Kannanottoja

Lausunto 10.9.2001

DNRO 112/690/2001
LAUSUNTO KILPAILUVIRASTON VASTINEESTA (DNRO 3353/61/97)

EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON MÄÄRÄÄVÄ MARKKINA-ASEMA HAUTAUSTOIMESSA

Kilpailuvirasto antoi 17.5.2001 päätöksensä Vapaa-ajattelijain liiton selvityspyyntöön (28.5.1997). Kilpailuviraston päätös oli hyvin suurpiirteinen ja vain kahden sivun mittainen. Vapaa-ajattelijain liitto valitti viraston päätöksestä Kilpailuneuvostolle 18.6.2001. Kilpailuviraston vastine liiton valitukseen sen sijaan on yli viiden sivun mittainen. Tämä päätösten ja vastineiden käsittelyn mitta ihmetyttää liittoa. Miksi varsinaisessa päätöksessä ei ollut niitä perusteluita, joita on esitetty vastineessa?

Kilpailuvirasto otti kantaa evankelis-luterilaisen kirkon ja sen seurakuntien hautaustoimeen lausunnossaan valtion ja kirkon taloudellisia suhteita käsittelevän toimikunnan mietinnöstä (21.11.1997). Tässä lausunnossaan Kilpailuviraston kanta on selkeä. Virasto lausuu muun muassa seuraavaa:

”Kilpailuvirasto katsoo, että kirkon ja sen seurakuntien hautapaikkojen ja hautaamispalvelujen myynti on siinä määrin laajaa ja suunnitelmallista, että näiden suoritteiden myymisessä kirkolla on viraston mielestä ollut selkeä ansiotarkoitus.” Tämän vuoksi virasto lausuu, että evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat elinkeinonharjoittajia, joiden toimintaan voidaan soveltaa kilpailunrajoituksista annettua lakia.

Samassa lausunnossaan Kilpailuvirasto toteaa seuraavaa: ”Kilpailuvirasto katsoo edellä mainittuihin seikkoihin perustuen, että evankelis-luterilaisen kirkon ja sen seurakuntien asema hautapaikkojen myynnissä on Suomessa niin määräävä, että kansalaisen mahdollisuudet muihin vaihtoehtoisiin hautapaikkoihin ovat rajatut. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, että evankelis-luterilaisella kirkolla ja sen seurakunnilla on määräävä markkina-asema hautapaikkojen myynnissä Suomessa.”

Kilpailuvirasto toteaa lausunnossaan lisäksi, että seurakuntien hinnoittelukäytäntö hautapaikkojen myynnissä on kovin vaihteleva, ja erot saattavat olla suurimmillaan moninkertaisia. Erityisen suuria hinnat ovat kirkkoon kuulumattomien kohdalla. Kirkon perusteluita arvostellen Kilpailuvirasto toteaa, että viraston ”mielestä nykyisen yhteisöverokäytännön perustelut ovat riittämättömät, koska kirkko perii hautaamisesta maksun ja sen lisäksi kerää jäseniltään henkilökohtaista veroa.” Tämän perusteella virasto kannattaa, että ”kirkkojen osuus yhteisöverotuksessa tulisi poistaa kokonaisuudessaan.”

Sen sijaan vastineessaan 3.8.2001 Kilpailuviraston kanta on muuttunut epäselväksi. Vastineessaan virasto ei enää sano selvästi, onko kirkolla määräävä markkina-asema vai ei. Lisäksi virasto on nyt täysin perusteluitta muuttanut käsityksensä kirkolle ohjatusta yhteisöverosta. Vuonna 1997 virasto kannatti veron poistamista kirkolta, mutta nyt virasto sallisi veron tuoton ohjaamisen kirkolle.

Kilpailuviraston vastineessa on valitettavan paljon perusteluita, jotka eivät perustu lainsäädäntöön tai muihinkaan viranomaispäätöksiin. Missään säädöksissä ei sanota viraston tavoin, että hautaustoimen hoito olisi Suomessa viime kädessä evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien vastuulla. Tilanne on johtanut nykyiseen tilanteeseen ensin vaihtoehtojen oltua kiellettyjä vuoteen 1923 asti ja siitä lähtien kilpailun oltua lähes mahdotonta seurakuntien määräävän markkina-aseman vuoksi.

Kilpailuvirasto ottaa tosiasiana kirkon ja seurakuntien väitteen, että kirkolle osoitettua yhteisövero-osuutta on perusteltu korvauksena kirkon yhteiskunnalle suorittamista palveluista, muun muassa hautausmaiden hoidosta. Tällainen perustelu ei pitäisi missään oikeusasteessa, sillä yhdessäkään laissa tai viranomaispäätöksessä ei tällaista kytkentää ole. Se on vain kirkon keksimä perustelu verolle, joka on saanut osakseen paljon arvostelua yritysten, järjestöjen ja veronmaksajien (mm. Valittujen Palojen teettämä mielipidekysely, jossa enemmistö kannattaa yhteisöveron lakkauttamista kirkolta) taholta. Kirkon perustelu osoittautuukin pohjaa vailla olevaksi Vapaa-ajattelijain liiton saamista lausunnoista päätellen. Valtiovarainministeriön vero-osaston johtaja Lasse Arvela kirjoitti 90-luvun lopulla liitolle, että kirkon yhteisövero-osuutta ei ole sidottu mihinkään tehtävään, vaan kirkko ja seurakunnat käyttävät veron tahtomaansa tarkoitukseen muiden verotuottojen tavoin. Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen kirjoitti liitolle (13.3.1997) aivan samalla tavalla ja totesi, että ”Seurakuntien osuus yhteisöveron tuotosta on laskennallinen, eivätkä seurakuntien verotulot ole ’korvamerkittyjä’.” Kirkko siis käyttää veron tahtomallaan tavalla. Kilpailuviraston pitäisi pystyä osoittamaan paremmin, mihin sen väite yhteisöveron tarkoitetusta käyttökohteesta perustuu.

Ainakaan kirkkoon kuulumattomien kohdalla kirkon yhteisöveroa ei käytetäkään hautaustoimen kustannuksiin, sillä esimerkiksi liiton selvityspyynnössä kuvattujen esimerkkien mukaan (Sysmä, Lapinlahti) kirkkoon kuulumattomilta peritään hautapaikoista hinta, joka on seurakunnan kustannuksia suurempi, eli hautapaikkojen myynti tuottaa voittoa seurakunnille. Siten on käsittämätöntä, että Kilpailuvirasto lausuu vastineessaan, että ”saadut maksutulot kattavat vain murto-osan hautaustoimen kustannuksista”. Vapaa-ajattelijain liiton selvityspyynnön esimerkit kertovat voitollisesta toiminnasta kirkkoon kuulumattomien hautapaikkojen myynnissä. Kilpailuvirasto ei otakaan millään tavalla kantaa Vapaa-ajattelijain liiton selvityspyynnössä esittämiin todisteisiin kirkon määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Se on liiton mielestä väärin, sillä lain mukaan viraston tehtävä on nimenomaan tutkia määräävästä markkina-asemasta aiheutuvia kilpailun vääristymiä.

Evankelis-luterilaisen kirkon ja sen seurakuntien mukaan seurakunnan jäsenet saavat hautapaikan alemmalla hinnalla kuin kirkkoon kuulumattomat tai kyseiseen seurakuntaan kuulumattomat sen vuoksi, että viimeksi mainitut eivät maksa veroa seurakunnalle. Kirkko ei ole koskaan peitellyt mainittua perustelua, mutta Kilpailuvirasto ei millään tavalla puutu tähän perusteluun, vaikka se on ristiriidassa viraston oman kannan kanssa. Suuri osa hautaustoimen kustannusten kattamiseksi käytettävistä varoista tulee seurakuntien jäsenten maksamista jäsenmaksua vastaavista veroista. Ei siten ole perusteltua väittää Kilpailuviraston tavoin, että suuri osa hautausmaatoiminnan rahoituksesta tulisi yleisistä verovaroista. Yhteisöveroja ei aivan ilmeisesti käytetä hautapaikkojen kustannuksiin, sillä hautapaikoista peritään eri ryhmiltä eri hinta. Jos yhteisöveroa käytettäisiin hautapaikkojen kustannusten kattamiseen, hautapaikkojen olisi aina pitänyt olla samanhintaisia kaikille kirkkoon kuulumisesta tai siihen kuulumattomuudesta riippumatta.

Toinen kysymys on se, että osittain seurakuntien jäsenten verovaroilla ja osin hautapaikkamaksuilla kustannettu toiminta hämärtää hautapaikkojen hinnoittelua. Hinnanmuodostus ei ole läpinäkyvää, ja siitä aiheutuu kilpailun vääristymiä.

Kilpailuvirasto perustelee menettelyään sillä, että uskonnonvapauskomitea esittää järjestelmää, että ev. lut. kirkon seurakunnat ylläpitäisivät yleisiä hautausmaita ja että niille perustettaisiin niin sanottuja tunnustuksettomia hauta-alueita. Tämä ei ole mikään ratkaisu, niin kuin jo valituksemme liitteessä olevassa komitealausunnossamme toteamme. Olennaista on se, että niin sanottujen tunnustuksettomien hauta-alueiden ylläpitäjä ja hallinnoija olisivat entiseen tapaan samat luterilaiset seurakunnat. Mikään ei siis muuttuisi, hautausmaat olisivat entiseen tapaan seurakuntien, ja sitä nimenomaan vapaa-ajattelijat ovat arvostelleet. Tämän pitäisi olla Kilpailuviraston tiedossa.

Niin sanottujen tunnustuksettomien hauta-alueiden ongelmallisuuden tunnustaa myös kirkko itse. Kirkon tiedossa on, että vapaa-ajattelijat vastustavat tällaista näennäisuudistusta. Kirkko ei kuitenkaan ole liiton käytettävissä olevien tietojen mukaan tunnustanut vapaa-ajattelijoiden kritiikkiä oikeutetuksi. Sen sijaan annettujen lehdistölausuntojen mukaan kirkko tunnustaa esimerkiksi islamilaisten kritiikin niin sanottuja tunnustuksettomia hauta-alueita kohtaan. Kirkkohallituksessa hautausmaaasioista vastaava Markku Kiikka on Kotimaa-lehden mukaan todennut, että islamilaiset ryhmät eivät hyväksy näitä hauta-alueita eivätkä aio niitä käyttää. Islamilaiset ryhmät siis aikovat jatkossakin perustaa tai pyytää esimerkiksi kuntia perustamaan hautausmaita, joille voitaisiin haudata islamilaisia vainajia. Tämä on siis osoitus siitä, että uskontokunnan ylläpitämät niin sanotut tunnustuksettomat hauta-alueet on kuolleena syntynyt ajatus. Kirkkoon kuulumattomien uskonnon- ja omantunnonvapaus ei laajenisi ratkaisun myötä ollenkaan, päinvastoin kuin Kilpailuvirasto esittää.

Vapaa-ajattelijain liitto ihmettelee Kilpailuviraston vastineessaan käyttämää käsitettä ”aloitteellinen toimintalinja”. Mikä se on? Liiton vuonna 1994 tekemään selvityspyyntöön virasto vastasi, että kirkon ja seurakuntien hautaustointa ei tutkita, sillä se oli viraston mielestä uskonnon harjoittamista. Kilpailuvirasto ei siten tehnyt mitään oma-aloitteista, että tätä taloudelliselta merkitykseltään laajaa toimintakenttää olisi tutkittu, vaikka se itsekin vastineensa aivan viime riveillä myöntää, että hautaustoimessa on korjaamista kaipaavia epäkohtia. Liitto on päätynyt siihen käsitykseen, että virasto tarkoittaa aloitteellisella toimintalinjallaan sitä, että se perehtyy hautaustoimeen neuvotellen asiasta kirkkohallituksen ja opetusministeriön kanssa. Tämä on tarkoittanut sitä, että virasto neuvottelee asioista niiden kanssa, joiden toiminnassa on havaittu kilpailutilannetta vääristäviä ongelmia, mutta samalla jättänyt sivuun neuvottelut niiden kanssa, jotka ovat kärsineet näistä ongelmista ja jotka ovat pyytäneet asioihin korjausta. Tästä on siten seurauksena se, että Kilpailuvirasto ei ole ymmärtänyt hautaustoimen ongelman ydintä kannattaessaan kilpailutilannetta entisestään vääristävää uskonnonvapauskomitean esitystä hautaustoimilaiksi. Kilpailuvirasto ei mitenkään edes kommentoi vapaa-ajattelijoiden jo ennen mahdollisen lakiesityksen käsittelyä esittämiä kriittisiä huomioita, mutta pitää perustelematta esitettyjä ehdotuksia parannuksina. Virasto pitääkin vastineensa perusteella tarkoituksenmukaisena pyrkimystä poistaa hautaustoimeen liittyviä epäkohtia lainsäädännöllisin keinoin. Vapaa-ajattelijat ovat samaa mieltä, mutta viraston tiedossa on, että ehdotettu laki ei ole liiton mielestä parannus.

Edellä sanotun lisäksi Vapaa-ajattelijain liitto kiinnittää Kilpailuneuvoston huomiota seuraaviin Kilpailuviraston vastineen epätarkkuuksiin ja virheisiin.

Kilpailuvirasto sanoo (s.1/5), että hautaustoimen hoito on Suomessa viime kädessä evankelis-luterilaisten seurakuntien vastuulla. Kilpailuvirasto viittaa mm. kirkkolakiin. Kirkkolaki käsittelee vain evankelis-luterilaisten seurakuntien hautausmaita, ja viittaukset kirkkolakiin ovat tässä yhteydessä asiaan kuulumattomia. Kilpailuviraston lausunnossa unohdetaan mainita, että uskonnonvapauslain 10 §:n mukaan jos evankelis-luterilaisen seurakunnan alueella asuu huomattava määrä seurakuntaan kuulumattomia, voi valtioneuvosto seurakunnan pyynnöstä velvoittaa heidät perustamaan eri hautausmaan. Seurakuntien ei siis ole lain mukaan pakko haudata esimerkiksi pääkaupunkiseudun seurakuntiin kuulumattomia. Käytännössä pääkaupunkiseudun seurakunnat ovat Kauniaisia lukuun ottamatta yhdessä kuntien kanssa estäneet kilpailevien hautausmaiden synnyn.

Monia pääkaupunkiseudun vapaa-ajattelijoita loukkaa syvästi se, että heidät käytännön pakottamina haudataan evankelisluterilaisten seurakuntien hautausmaille. Kilpailuvirasto kannattaa lausunnossaan tällaista vainajien tahdon loukkaamista puolustaessaan ehdotettua hautaustoimilakia.

Kilpailuviraston lausunnon sivulla 2/5 väitetään, että kirkko osallistuu mm. väestörekisterin ylläpitoon. Tämä on vanhentunut tieto. Kirkko on viime vuonna saanut yhteisöveron jako-osuutta noin 750 miljoonaa markkaa, kun kaikki kirkon hautausmaiden kustannukset ovat olleet alle puolet tästä. Tämän lisäksi kirkko on perinyt hautapaikoista maksuja, ja ainakin uskontokuntiin kuulumattomien hautapaikkamaksut ovat monikertaisesti ylittäneet ne kustannukset, jotka hautaamisen on todettu aiheuttavan vapaa-ajattelijain omilla hautausmailla. Vapaa-ajattelijain omien hautausmaiden yleistymistä ovat rajoittaneet yhteistyössä vapaa-ajattelijoita vastaan toimineet kunnat ja seurakunnat, ei kilpailu.

Kilpailuviraston lausunnon sivulla 3/5 sanotaan, että terveys- ja sosiaalihuollon tai koulutoimen kaltainen julkisyhteisöjen lakisääteinen toiminta ei ole elinkeinon harjoittamista. Lisäksi kilpailuvirasto tulkitsee uskonnonvapauslain 10 §:ää unohtaen seurakuntiin kuulumattomien lakisääteisen velvollisuuden perustaa omia hautausmaita. Jos kunnat ylläpitäisivät jonkin lain perusteella, kuten vapaa-ajattelijat ovat ehdottaneet ja kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa on asianlaita, kunnallisia hautausmaita, ne voitaisiin katsoa terveyshuollon piiriin kuuluviksi, ja vapaa-ajattelijoilla ei olisi mitään sitä vastaan, että uskonnollisesti neutraali kunta tarjoaisi tällaisia palveluja alihintaan. Kilpailuneuvoston päätöksessä Rauman kaupungin liikuntatilojen vuokraamisesta oli kyseessä kunnan toiminta, ei yhden uskontokunnan. Perustuslaissa taatun uskonnon- ja omantunnonvapauden näkökulmasta liikuntapaikkojen saamisella ei ole merkitystä, sen sijaan sillä, pääseekö vainaja hautaan oman vakaumuksensa mukaiseen paikkaan ja oman vakaumuksensa mukaisin menoin, on tällaista merkitystä.

Kilpailuviraston lausunnon sivuilla 4-5/5 todetaan, että kun maksutulot kattavat vain murto-osan hautaustoimen kustannuksista, on tulkinnanvaraista, voidaanko hautaustoimea ylipäänsä pitää elinkeinon harjoittamisena. Todellisuudessahan hautaustoimi on kirkolle Suomen kaikkein tuottoisimpia liiketoimia, sillä kirkko saa yhteisöveron tuottoina yli kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin hautausmaiden ylläpitoon menee.

Uskonnon- ja omantunnonvapauteen kuuluu, että kirkko ylläpitää itse kirkkorakennuksensa. Niissä maissa, joissa vallitsee vapaa markkinatalous, paljon kultturihistoriallisesti merkittäviä kirkkorakennuksia on jouduttu myymään, kun kyseisen uskonnon kannatus on laskenut, ja seurakunnan varat eivät ole riittäneet kirkon ylläpitoon. Myös Suomessa suuret kaupungit voinevat ostaa (kuten on tehty esim. Roomassa) tyhjillään seisovia kirkkoja kaupungin omistukseen ja muuhun kulttuurikäyttöön kuten kokous ja konserttitiloiksi.

Kilpailuvirasto vetoaa tulevaan uskonnonvapauslakiin ja tulevaan hautaustoimilakiin, joita ei ole vielä olemassa ja jotka eivät ole vielä edes eduskunnan käsiteltävinä. Kilpailuviraston käsitys demokratiasta on vähintään omituinen, kun se olettaa, että lait säädetään komiteanmietintöjen mukaan. Kulttuuriministeri Suvi Lindènin kannanoton perusteella näyttää jo tässä vaiheessa siltä, että seurakuntien yhteisöveron jako-osuus poistetaan ja tilalle tulee suora talousarviotuki. Myös evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinto on julkisuudessa esittämiensä kannanottojen mukaan hyväksynyt tämän menettelyn. Kun hautausmaiden tuleva rahoituskin on näin epäselvä, kilpailuviraston ajatus luterilaisten hautausmaiden yhtäsuurista maksuista ja "tunnustuksettomista" alueista evankelis-luterilaisilla hautausmailla saattaa jäädä toteutumatta, varsinkin, kun "tunnustuksettomat" alueet evankelis-luterilaisilla hautausmailla loukkaavat uskonnottomia kuten aikoinaan piikkilangoilla evankelis-luterilaisilta hautausmailta erotetut "vuohipukkien" hautausmaat.

Kilpailuvirasto jättää kokonaan ottamatta huomioon, että vapaa-ajattelijat eivät halua tulla haudatuksi sen enempää evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaalle kuin sellaisesta hautausmaasta erotetulle "vuohipukkien" hautausmaalle, vaikka sitä ei piikkilangalla ympäröitäisikään.

Vapaa-ajattelijain liitto ehdottaa, että Kilpailuneuvosto paheksuisi Kilpailuviraston evankelis-luterilaisen kirkon puolesta ja uskontokuntiin kuulumattomien ihmisoikeuksia vastaan tekemää päätöstä ja kumoaisi Kilpailuviraston päätöksen. Koska Kilpailuneuvoston päätöksellä on vaikutusta myös tulevan lainsäädännön sisältöön, vapaa-ajattelijat ehdottavat, että Kilpailuneuvosto toistaisi Kilpailuviraston aikaisemman lausunnon vuodelta 1997 edelleen pitävän paikkansa. Kilpailuneuvoston tulisi myös todeta, että Uskonnonvapauskomitean ehdottama uusi hautaustoimilaki vain vahvistaisi evankelis-luterilaisen kirkon määräävää asemaa hautaustoimen alalla. Kilpailuneuvosto voisi myös todeta, että ainoastaan valtion ja kuntien omistamat hautausmaat voidaan katsoa sellaisiksi terveyshuollon välineiksi, jotka voivat käyttää julkisia varoja maksujen alentamiseen.

Näillä lisäperusteluilla Vapaa-ajattelijain liitto vaatii, että Kilpailuviraston on otettava kantaa siihen, käyttävätkö evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat väärin määräävää markkina-asemaansa hautaustoimessa. Virastohan on jo aiemmin todennut (21.11.1997) kirkon hautaustoimen elinkeinonharjoittamiseksi ja kirkolla olevan määräävä markkina-asema.


Kunnioittaen

Erkki Hartikainen     Juha Kukkonen
puheenjohtaja         pääsihteeri

LIITTEET Selvityspyyntö 28.5.1997
Kirje Kilpailuvirastolle 8.4.1997