Lausunto 20.12.2002
VALITUS MARKKINAOIKEUDEN PÄÄTÖKSESTÄ (nro 151/I, dnro
112/690/2001)
Vapaa-ajattelijain liitto valittaa korkeimpaan
hallinto-oikeuteen markkinaoikeuden viitteessä mainitusta päätöksestä.
Kilpailuviraston päätöksen (17.5.2001) mukaan liitolla on oikeus hakea
päätökseen muutosta kilpailuneuvostolta kirjallisella valituksella.
Kilpailuneuvosto ei ole käsitellyt liiton tekemää valitusta, vaan se on
siirtänyt valituksen markkinaoikeuden käsiteltäväksi 1.3.2002 voimaan tulleen
markkinaoikeuslain vuoksi. Kun Vapaa-ajattelijain liitto on käyttänyt
valitusoikeuttaan, markkinaoikeus toteaa, ettei Kilpailuviraston päätös ole
sellainen, josta tehtyä valitusta markkinaoikeus voisi käsitellä, vaan se jätti
asian tutkimatta. Markkinaoikeuden päätös on siten ihmeteltävä.
Liiton käsityksen mukaan kilpailuneuvostolla olisi ollut riittävästi aikaa
käsitellä liiton valitus ennen uuden lain voimaanastumista.
Markkinaoikeus kirjoittaa tutkimatta jättämispäätöksessään, että
Kilpailuviraston selvitys ei ole asiaratkaisu, johon tehtyä valitusta voitaisiin
käsitellä markkinaoikeudessa. Liiton valitus koskikin sitä, että Kilpailuvirasto
ei tehnyt asiaratkaisua viidestä eri seurakunnasta, joiden yksityiskohtaiset
tiedot oli toimitettu virastolle selvitystä varten. Liitto valitti juuri siitä,
että virasto jätti tutkimatta liiton epäilyn määräävästä markkina-asemasta ja
sen mahdollisesta väärinkäytöstä mainituissa seurakunnissa.
Markkinaoikeus toteaa päätöksessään, että liitolla on ollut ja on edelleenkin
oikeus saattaa yksilöidyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevat
epäilyt Kilpailuviraston tutkittaviksi ja ratkaistaviksi. Liitto haluaa
huomauttaa, että niin liitto on tehnytkin, mutta Kilpailuvirasto on jättänyt
tekemättä päätöksen liiton selvityspyyntöön. Liitto kuitenkin käytti hyväkseen
Kilpailuviraston päätökseen liitettyä valitusosoitusta ja valitti
kilpailuneuvostoon. Miksi liitto tekisi uudelleen selvityspyynnön, kun
edellinenkin on tosiasiallisesti käsittelemättä?
Vapaa-ajattelijain liitto teki Kilpailuvirastolle selvityspyynnön
evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien hautaustoimen määräävästä
markkina-asemasta ja aseman mahdollisesta väärinkäytöstä alunperin jo vuonna
1994, yli kahdeksan vuotta sitten. Selvityspyyntöön tekemässään päätöksessä
Kilpailuvirasto totesi, että hautausmaiden ylläpito on uskonnon harjoittamista,
eikä siihen siten voinut soveltaa lakia kilpailun rajoittamisesta. Liitto oli
päätöksen jälkeen useasti puhelimitse yhteydessä Kilpailuvirastoon ja yritti
saada viraston edustajat ymmärtämään, että hautausmaiden ylläpito ei ole
uskonnon harjoittamista. Viraston edustajat ymmärsivät asian vasta, kun heille
selvisi, että hautausmaita voivat ylläpitää myös muut kuin uskontokunnat.
Kilpailuviraston ensimmäinen päätös asiassa oli siten tehty hätiköidysti asiaan
perehtymättä.
Liitto teki Kilpailuvirastolle uuden selvityspyynnön 28.5.1997. Tähän
selvityspyyntöön päätöksenteko kesti Kilpailuvirastolta neljä vuotta, joka on
kohtuuton aika, kun alunperin asiasta oli pyydetty selvitystä jo vuonna 1994.
Nyt liitolle on annettu 30 päivää aikaa valittaa markkinaoikeuden päätöksestä.
Liiton mielestä Kilpailuviraston päätöksessä mainittu syy päätöksen viipymiselle
ei ole perusteltu. Virasto kirjoittaa, että "toimenpidepyyntö on heijastanut
yhteiskunnallista muutosta, jonka johdosta hautaustoiminnan yhteys
elinkeinonharjoittamiseen on tullut esille. Yhteyden ymmärtäminen on ollut aikaa
vievä prosessi". Liitto haluaa huomauttaa, että kyseessä ei ole
yhteiskunnallinen muutos, sillä hautaustoimi on ollut kuvatunlainen
uskonnonvapauslain voimaanastumisesta, 1.1.1923 lähtien. Hautaustoimen
lainsäädäntö ei ollut muuttunut tuona aikana käytännössä ollenkaan. Kun
Kilpailuvirasto ei lain mahdollistamista valtuuksista huolimatta omatoimisesti
puuttunut evankelis-luterilaisen kirkon määräävään markkina-asemaan, liitto teki
selvityspyynnön tämän erittäin huomattavan taloudellisen toimialan
kilpailunrajoituksista.
Kilpailuvirasto ei selvittänyt 17.5.2001 antamassaan päätöksessä sitä, mitä
liitto pyysi selvittämään. Liitto oli antanut virastolle lukuisia selkeitä
esimerkkejä seurakunnista, jotka hinnoittelivat hautapaikat lähes
mielivaltaisesti siten, että hautapaikkahinnat ja myös hautaamiseen liittyvät
toimenpidehinnat (haudan kaivaminen, peitto yms.) määriteltiin uskontokuntiin
kuulumisen ja kuulumattomuuden mukaan. Liiton selvityspyynnössä osoitettiin,
että seurakunnat antoivat halvimmat tai kokonaan maksuttomat hautapaikat omille
jäsenilleen, toiseksi halvimmat hautapaikat annettiin muiden
evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsenille, seuraavaksi halvimmat hinnat
olivat ortodoksisen kirkon jäsenille. Joissakin seurakunnissa hautapaikka
hinnoiteltiin erikseen vielä siten, että helluntaiseurakunnan jäsenille oli oma
hintansa, vaikka tällainen henkilö ei olisi kuulunut mihinkään
evankelis-luterilaiseen seurakuntaan. Kaikkein kallein hautapaikan hinta
(joissakin esimerkeissä jopa kustannuksia suurempi eli voitollinen hinta)
perittiin kaikkien uskontokuntien ulkopuolisilta. Kun myös kirkkoon
kuulumattomien omistamat yhteisöt maksavat yhteisöveroa, josta osa osoitetaan
evankelis-luterilaisille seurakunnille, täyden omakustannushinnan perivät
seurakunnat eivät käytä yhtään varoja kirkkoon kuulumattomien hautapaikkoihin,
vaikka seurakunnat väittävät niin tekevänsä yhteisöveron vastineeksi.
Hautapaikan hinnoittelussa käytettiin siten erottelevana seikkana ihmisen
uskontoa tai vakaumusta, vaikka julkinen viranomainen ei perustuslain mukaan saa
käyttää tällaista perustelua päätöksenteossaan. Liitto viittaa perustuslakiin ja
kirkon julkisen viranomaisen asemaan siksi, että kirkko väittää olevansa
julkinen viranomainen.
Kilpailuvirasto ei siten selvittänyt liiton selvityspyynnössään esittämiä
esimerkkitapauksia kirkon määräävästä markkina-asemasta ja mahdollisesta aseman
väärinkäytöstä. Sen sijaan Kilpailuvirasto selittää kilpailuneuvostolle
antamassaan lausunnossa, että se valitsi asian selvittämiseksi neuvottelut sen
itsensä ja kirkkohallituksen välillä. Vähintä, mitä tällaisessa menettelytavassa
olisi voinut odottaa Kilpailuvirastolta on, että liittoa olisi informoitu näistä
neuvotteluista. Jos viraston ja kirkkohallituksen välisten neuvottelujen tulos
on sama kuin Suomen hallituksen esitys hautaustoimilaiksi, hallituksen
esitykseen jää paljon yksityiskohtia, jotka rajoittavat kilpailua ja vahvistavat
kirkon lähes monopolin kaltaista määräävää markkina-asemaa hautaustoimessa. Jos
Vapaa-ajattelijain liitolta olisi kysytty neuvoa tai kantaa näihin
neuvotteluihin, lakiesityksestä ei olisi tullut sellainen, että se jopa
entisestään huonontaa hautaustoimen kilpailutilannetta. Kilpailuviraston
"aloitteellinen toimintalinja" on siten osoittautunut epäonnistuneeksi.
Liitto on toimittanut kilpailuneuvostolle liiton lausunnon
uskonnonvapauskomitean esityksestä hautaustoimilaiksi. Sen lisäksi liitto haluaa
tässä lausua hallituksen esityksestä, että kun muilta hautausmaiden
ylläpitäjiltä kielletään taloudellisen voiton tavoittelu, esitetyn lain mukaan
evankelis-luterilaisille seurakunnille jää mahdollisuus periä hautapaikasta eri
hinta, jos hautapaikka halutaan muualta kuin kotikunnasta ja siten voitollinen
hinta kirkkoon kuulumattomilta. Sen lisäksi seurakunnille jää hautausmaiden
toiminnan kilpailua rajoittava etu siten, että hautausmaakappeleiden
hinnoittelua ei rajoiteta mitenkään. Niistäkin peritään nykyisin maksu
käytännössä useimmiten vain kirkkoon kuulumattomilta.
Vapaa-ajattelijain liitto oli selvityspyynnössään huolissaan siitä, että kirkon
hautausmaiden määräävän markkina-aseman vuoksi hautaustoimi on taloudellisesti
tehotonta, tehokkaampien toimintojen kehittyminen hidastuu ja että kustannukset
ovat korkeat eikä niiden jatkuvalle nousulle ole pidäkkeitä. Liiton käsityksen
mukaan Kilpailuvirasto tukee hallituksen esitystä hautaustoimilaiksi.
Lakiesityksessä on lähtökohtana, että evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaat
saavat periä kuluttajilta toiminnastaan kustannusten mukaisen hinnan. Tämän
lisäksi hallitus esittää, että seurakunnat saavat käyttöönsä tämänhetkisen
rahanarvon mukaan noin 100 miljoonaa euroa valtionapua muun muassa hautausmaiden
ylläpitoon. Valtionapu sidotaan indeksiin, joten sitä korotetaan vuosittain
riippumatta hautaustoimen tosiasiallisesta kustannuskehityksestä. Kirkolle
annettavaa valtionapua ei mitenkään suhteuteta hautaustoimesta aiheutuviin
kustannuksiin, joten kuluttajien kannalta hallituksen esitys on erittäin huono,
sillä se ei edesauta hautaustoimen tehostumista, toimintojen kehittymistä eikä
estä kustannusten kohoamista entisestään. Hautapaikoista perittävien maksujen ja
valtionavun yhteenlaskettu summa on enemmän kuin hautaustoimen kulut.
Tällaisessa tilanteessa muiden hautausmaayrittäjien taloudellisesti järkevät
toimintaedellytykset ovat erittäin rajalliset, elleivät kokonaan mahdottomat.
Vaikka kuluttajien seurakunnille maksama hautapaikkamaksu säilyisi
nimellismääräisesti kohtuullisena, valtionavun automatiikan vuoksi hautapaikan
tosiasiallinen, reaalinen hinta nousisi jatkuvasti. Tämä on kuluttajien edun
vastaista ja alan kilpailun ja vaihtoehtoisten palvelujen kannalta
vahingollista. Kilpailuviraston pitäisi nimenomaan yrittää estää tällainen
kilpailunrajoittaminen eikä tukea sitä jättämällä tutkimatta esimerkiksi
esitettyjen seurakuntien määräävää markkina-asemaa ja niiden mahdollista aseman
väärinkäyttöä.
Erkki Hartikainen
puheenjohtaja
Juha Kukkonen
pääsihteeri
|
