Kannanottoja

Lausuntomme esiopetuskokeilussa 2000-2001 käytettävistä opetussuunnitelman perusteista.

LAUSUNTO ESIOPETUSKOKEILUSSA 2000-2001 KÄYTETTÄVISTÄ OPETUSSUUNNITELMAN  PERUSTEISTA

Opetushallituksen päätös esiopetuksessa käytettävistä opetussuunnitelman perusteista on monin osin niin kunnianhimoinen, että Vapaa-ajattelijain liitto pelkää siinä esitettyjen tavoitteiden jäävän käytännössä toteutumatta. On ilmeistä, että esiopetuksessa työskentelevien opettajien määrää on lisättävä huomattavasti  nykyisestä.

Perusopetuslain 11 §:ssä sanotaan mm.

Opetuksen sisältö

Perusopetuksen oppimäärä sisältää, sen mukaan kuin 14 §:n nojalla säädetään tai määrätään, kaikille yhteisinä aineina äidinkieltä ja kirjallisuutta, toista kotimaista kieltä, vieraita kieliä, ympäristöoppia, kansalaistaitoa, uskontoa tai elämänkatsomustietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, maantietoa, liikuntaa, musiikkia, kuvataidetta, käsityötä ja kotitaloutta. Opetus voi perustua, sen mukaan kuin 14 §:n nojalla säädetään tai määrätään, erilaajuisiin oppimääriin. Perusopetuksen järjestäjä voi 7 tai 8 §:n nojalla määrätyn erityisen koulutustehtävän mukaisesti poiketa tämän momentin säännöksistä. 

Oppilaalle voidaan antaa opetusta muissakin kuin 1 momentissa mainituissa perusopetukseen soveltuvissa aineissa sen mukaan kuin opetussuunnitelmassa määrätään. Näiden aineiden opiskelu voi olla oppilaalle osittain tai kokonaan vapaaehtoista tai valinnaista. 

Oppilaalle tulee antaa oppilaanohjausta. 

Esiopetuksesta, lisäopetuksesta ja perusopetukseen valmistavasta opetuksesta on sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, voimassa, mitä 14 §:n nojalla säädetään tai määrätään. 

Perustusopetuslain 14 §:ssä täsmennetään 11 §:ää mm. seuraavasti

Tuntijako ja opetussuunnitelman perusteet

Valtioneuvosto päättää tässä laissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä perusopetukseen käytettävän ajan jakamisesta eri oppiaineiden ja aineryhmien opetukseen sekä oppilaanohjaukseen (tuntijako). 

Opetushallitus päättää perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien sekä oppilaanohjauksen ja muun tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä (opetussuunnitelman perusteet). 

Kokeilusta perusopetuslain 20 §:ssä sanotaan mm:

Kokeilu

Asianomainen ministeriö voi myöntää luvan sellaisen tässä laissa tarkoitetun opetuksen kehittämiseksi tarpeellisen kokeilun järjestämiseen, jossa poiketaan tämän lain ja sen nojalla annetun asetuksen opetusta koskevista säännöksistä sekä niiden nojalla annetuista opetusta koskevista säännöksistä ja määräyksistä. Opetushallitus voi myöntää luvan sellaisen kokeilun järjestämiseen, jossa poiketaan opetushallituksen antamista määräyksistä. 

Kokeilussa tulee noudattaa opetushallituksen hyväksymää kokeiluohjelmaa. 

Perusopetuslain 20 §:n mukaan asianomainen ministeriö voi myöntää luvan sellaisen opetuksen kehittämiseksi tarpeellisen kokeilun järjestämiseen, jossa poiketaan lain ja asetuksen mukaisista säädöksistä. Mielestämme tässä kokeilussa poiketaan varsin merkittävästi laista ja asetuksesta. Opetushallituksen päätöksestä 2/400/2000 ilmenee, että tähän kokeiluun on luvan myöntänyt opetushallitus. 

Päätöksen 1 §:ssä todetaan mm:

1 §. Tehtävä 
Esiopetuksen keskeisenä tehtävänä on vahvistaa lapsen oppimisedellytyksiä ja tervettä itsetuntoa tarjoamalla hänelle myönteisiä oppimiskokemuksia ja mahdollisuuksia monipuoliseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Esiopetuksessa edistetään, tuetaan ja seurataan lapsen fyysisten, kognitiivisten ja sosioemotionaalisten sekä muiden oppimisen valmiuksien kehittymistä ja ennalta ehkäistään näillä alueilla mahdollisesti ilmeneviä vaikeuksia. Esiopetuksen tehtävänä on myös edistää lapsen kasvua ihmisyyteen ja demokraattisen yhteiskunnan jäsenyyteen ohjaamalla häntä vastuulliseen toimintaan ja yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen noudattamiseen sekä toisten ihmisten arvostamiseen.
Esiopetus osana varhaiskasvatusta ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta sisällöllisesti johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Esiopetuksen järjestämisessä tulee siten ottaa huomioon toisaalta muun varhaiskasvatuksen ja toisaalta perusopetuksen tavoitteet ja sisällöt. 
Esiopetuksen ja kodin välisessä yhteistyössä esiopetuksen vastuu yhteisesti hyväksyttyjen arvojen välittämisessä säilyy, kun taas uskonnollisen ja elämänkatsomuksellisen kasvatuksen lähtökohtana on kodin vakaumuksen kunnioittaminen.

Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18 artikla kuuluu

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.

2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko.

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Kuten artiklan 4. momentista ilmenee, vanhemmilla tai laillisilla holhoojilla on oikeus taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan. Tätä oikeutta ei saa rikkoa esiopetuksessa. Kokonaan eri asia on, mitä tapahtuu käytännössä, jos esiopetuksen opetussuunnitelma sisältää kohtia, jotka ovat ristiriidassa sopimuksen kanssa.

Esikoulun on ilmeisen mahdotonta selvittää, mitä kaikkien vanhempien yhteisesti hyväksymiä arvoja on olemassa.  Tästä syystä kohta

Esiopetuksen ja kodin välisessä yhteistyössä esiopetuksen vastuu yhteisesti hyväksyttyjen arvojen välittämisessä säilyy, on syytä poistaa.

Mielestämme ei riitä, että uskonnollisessa ja elämänkatsomuksellisessa kasvatuksessa kunnioitetaan kodin vakaumusta, sillä on kiistanalaista, mitä kunnioittamisella tarkoitetaan:
kun taas uskonnollisen ja elämänkatsomuksellisen kasvatuksen lähtökohtana on kodin vakaumuksen kunnioittaminen.
Mielestämme kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 18. artiklan perusteella kodin vakaumusta on noudatettava. Ehdotamme tekstiin seuraavaa muotoilua:
Uskonnollisessa ja elämänkatsomuksellisessa kasvatuksessa kodin vakaumusta on noudatettava. 

Siihen vastaväitteeseen, ettei kodin vakaumusta voida käytännössä selvittää, vastaamme, että esikoulun vaatimattomaan tuntimäärään toki löytyy aineistoa, jonka ei tarvitse pelätä loukkaavan kodin vakaumusta.

Opetussuunnitelman 2 §:ssä sanotaan mm.:

2 §. Yleiset kasvatus- ja oppimistavoitteet 
Esiopetuksen tavoitteet määräytyvät toisaalta kunkin lapsen yksilöllisistä kehittymistarpeista ja toisaalta yhteiskunnan tarpeista. Esiopetuksen tavoitteena on: Lapsen kieli- ja kulttuuri-identiteetti sekä myönteinen minäkuva vahvistuvat. Lapsi kehittyy tasapainoiseksi sekä itsehallintataitojaan kehittäväksi yksilöksi. 
Lapsi kasvaa vastuuntuntoiseksi yhteisön jäseneksi, joka ottaa toiset huomioon ja on halukas auttamaan muita. Hän oppii ymmärtämään tasavertaisuutta ja hyväksymään ihmisten erilaisuuden rikkautena. Hän oppii ymmärtämään yhteiselämän pelisääntöjä ja oppii sitoutumaan niihin. Lapsi saa tutustua paikallisen ja kansallisen kulttuurin lisäksi myös muihin kulttuureihin.
Lapsi oppii pohdintaa oikeasta ja väärästä.
Lapsi oppii nauttimaan luonnosta, kunnioittamaan elämää, huolehtimaan lähiympäristöstään ja ymmärtämään oman toimintansa vaikutukset. 
Lapsen oppimaan oppimisen taidot kehittyvät. Hän omaksuu perustietoja, -taitoja ja -valmiuksia oppimisen eri alueilta ikänsä ja edellytystensä mukaisesti. Hän säilyttää oppimisen ilon ja innostuksen sekä uskaltaa rohkeasti ja luovasti kohdata uudet oppimishaasteet.
Lapsi sisäistää hyvät tavat ja ymmärtää niiden merkityksen osana jokapäiväistä elämäämme.
Kohdassa kulttuureihin tutustuminen saattaa tapahtua, että uskontoja pyritään opettamaan myös uskonnottomille. Ehdotamme, että kohta
Lapsi saa tutustua paikallisen ja kansallisen kulttuurin lisäksi myös muihin kulttuureihin.
muutetaan muotoon
Lapsi saa tutustua paikallisyhteisönsä, kotimaan ja muiden maiden elämään.
Kohta
Lapsi oppii pohdintaa oikeasta ja väärästä.
olettaa virheellisesti, että olisi olemassa yleisesti hyväksytty käsitys oikeasta ja väärästä. Muutenkin esikoulu on liian varhainen vaihe paneutua syvällisesti siihen, mikä on oikein ja mikä väärin.

Ehdotamme, että tämä kohta poistetaan, koska tarpeelliset valmiudet opitaan muiden opetussuunnitelman kohtien perusteella.

Myös tapakasvatusta käsittelevä kappale
Lapsi sisäistää hyvät tavat ja ymmärtää niiden merkityksen osana jokapäiväistä elämäämme.
on liian ehdoton. Ei ole yleismaailmallista tai edes kansallista yksimielisyyttä siitä, mitä hyviin tapoihin kuuluu. Mielestämme kohta voidaan poistaa, koska muualla opetussuunnitelmassa tulee esille toisen ihmisen huomioon ottaminen.

3 § ja 4 § tarvitsevat mielestämme käsitteellistä ja kielellistä hiomista, mutta niiden perusajatukset voidaan pääpiirteissään hyväksyä.

Opetussuunnitelman 5 §:ään

5 §. Keskeisiä sisältöalueita 
Esiopetuksessa opetus rakentuu kokonaisuuksista, jotka liittyvät lapsen elämänpiiriin ja kiinnostuksen kohteisiin. Keskeistä toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa on opetuksen eheyttäminen. Eheyttämisessä eri tiedonalojen näkökulmat ovat läsnä samanaikaisesti, kun ilmiötä tarkastellaan osana jotakin kokonaisuutta. 
Opetuksen eheyttämisessä oppimisprosessi muotoutuu sisältöjä tärkeämmäksi. Esiopetuksessa tiedonalojen sisältöjen avulla lapsi laajentaa maailmankuvaansa ja oppii itsestään oppijana. Tämä sisältöjen välinearvo korostuu esiopetuksessa. Sisältöjen itseisarvo nousee vasta myöhemmässä opiskelussa. Esiopetuksen sisältöaluejako on lähinnä opettajan työväline. 
Esiopetuksessa lähtökohtana on lapsen monimuotoinen elinympäristö, jonka tunteminen luo pohjaa laajemmalle ymmärrykselle ympäröivästä maailmasta. Esiopetuksessa lapselle kehittyy myönteinen asennoituminen ympäristöönsä. Hänen elämyksellinen, kokemuksellinen ja emotionaalinen suhteensa luontoon ja muuhun ympäristöön vahvistuu. Lapsi harjoittelee tekemään havaintoja kaikkia aisteja hyväksi käyttäen luonnosta ja rakennetusta ympäristöstä. Havaintoherkkyys auttaa lasta erittelemään ympäristön ilmiöitä ja tapahtumia. Luontoa ja muuta ympäristöä koskeva tietämys jäsentyy, kun lapsi omaksuu näitä koskevia peruskäsitteitä. Hän oppii ymmärtämään käsitteiden välisiä yhteyksiä ja eri ilmiöihin liittyviä lainalaisuuksia. 
Lasta ohjataan kiinnittämään huomiota luonnollisista, arkipäivän tilanteista nouseviin matemaattisiin peruskäsitteisiin. Opetuksen sisällöt valitaan siten, että lapsella on mahdollisuus hankkia käytännön arkielämässä tarvittavia tietoja, taitoja ja valmiuksia. Keskeisiä kohteita ovat luokittelu, vertailu ja järjestäminen, lukukäsite, geometriset kappaleet ja kuviot, suuntien ilmaiseminen ja ymmärtäminen sekä aikaan liittyvät käsitteet. 
Esiopetuksessa tuetaan lapsen kulttuurisen ja kielellisen identiteetin vahvistamista ja hänen ymmärrystään omasta kulttuuriperinnöstään ja kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Esiopetuksen tiedolliseen ja taidolliseen oppimiseen liittyvät toiminnot ovat musiikki- ja muiden taidekokemusten lisäksi merkittävä osa lapsen kehitystä. Lasta ohjataan arvostamaan ja vaalimaan luontoa ja rakennetun ympäristön esteettisiä ja kulttuurisia arvoja. Lasta ohjataan ymmärtämään liikunnan merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. 
Eettinen kasvatus tukee kotien uskonnollista ja katsomuksellista kasvatusta. Katsomuskasvatus on kaikille yhteistä, mutta osa siitä on uskontokasvatusta ja vaihtoehtoisesti elämänkatsomuskasvatusta. Katsomuksellisen ajattelun kehittymiseksi lapsella on oikeus tulla kuulluksi. Hänellä on mahdollisuus uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen kartuttamiseen sekä mahdollisuus kehittää valmiuksia kohdata uskontoon ja elämänkatsomukseen liittyviä aiheita. 
meillä on vakavia huomautuksia.

Ensimmäisessä kappaleessa mainittu "eheyttäminen" lienee sama kuin "läpäisyperiaate", jonka tarkoitus on ollut usein liittää uskonnonopetusta kaikkeen muuhun opetukseen. Ehdotamme, että ensimmäinen kappale kirjoitetaan muotoon:

5 §. Keskeisiä sisältöalueita 

Esiopetuksessa opetus rakentuu kokonaisuuksista, jotka liittyvät lapsen elämänpiiriin ja kiinnostuksen kohteisiin. 

Toisen kappaleen ehdotamme poistettavaksi kokonaan. Se on sekava, ja sikäli kuin siinä on jotain järkeä, kasvatustieteellisen koulutuksen saaneen opettajan on osattava tehdä työnsä muutenkin.
Kolmas kappale voi olla kielellisesti ja käsitteellisesti hiottuna ennallaan.

Myös neljäs kappale voi olla parannettuna ennallaan.

Viides kappale sisältää taas vaaran, että "kulttuuri" onkin uskonnonopetusta. Mielestämme tämä kappale voidaan lyhentää kuulumaan seuraavasti:

Esiopetuksessa tuetaan lapsen kielellisen identiteetin vahvistamista ja hänen ymmärrystään paikallisyhteisöstään, kotimaastaan  ja muusta maailmasta. Esiopetuksen tiedolliseen ja taidolliseen oppimiseen liittyvät toiminnot ovat musiikki- ja muiden taidekokemusten lisäksi merkittävä osa lapsen kehitystä. Lasta ohjataan arvostamaan ja vaalimaan luontoa ja rakennetun ympäristön esteettisiä ja perinnearvoja. Lasta ohjataan ymmärtämään liikunnan merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle.

Kuudes kappale loukkaa mielestämme erittäin vakavasti uskonnottomien oikeuksia. Se on kirjoitettava kokonaan uudestaan, ja myös taustamuistio, joka on ollut FETO:n keskustelulistalla, on kirjoitettava kokonaan uudestaan. Kuudennen kappaleen ensimmäinen virke

Eettinen kasvatus tukee kotien uskonnollista ja katsomuksellista kasvatusta.

toteuttaa käsittääksemme Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vanhaa vaatimusta, että kouluissa pitäisi olla kaikille yhteistä etiikan opetusta, jota hoitaisivat ainakin yläasteella ja lukiossa uskonnon opettajat ja joka olisi lähinnä kristillisen etiikan opetusta. Tämä kohta on kokonaan poistettava opetussuunnitelmasta.

Tämä virke on myös perusopetuslain vastainen. Perusopetuslain mukaan koulussa opetetaan uskontoa tai elämänkatsomustietoa. Etiikka-nimistä oppiainetta siellä ei ole. Kokeilussa myös muunlaiset järjestelyt ovat laillisia, mutta tätä järjestelyä vastustamme jyrkästi. Vapaa-ajattelijain liiton liittohallituksen jäsen Eino Huotari kertoo:

"Kesäkuussa on annettu yhteislausunto siitä, mitä pykäliä koululaista ja päivähoitolaista on esiopetuksessa noudatettava. Näissä todetaan erikseen, ettei tätä uskonto- et -pykälää noudateta esiopetuksessa.  

Ongelmahan esiopetuksessa on se, että se on kahden ministeriön rajapinnalla. Jos se tapahtuu päiväkodissa, peruslakina on päivähoitolaki ja koulussa perusopetuslaki.  Siksi näistä on vedetty yhteen normina annettu määräyspaketti…

Koululakeja ei olla uudistamassa tällä hetkellä vaan kovaa kyytiä tekemässä uusia opetussuunnitelman perusteita, ne ovat opetushallituksen antamia määräyksiä, joilla on normiluonne. Samoin opetusministeriö aikoo tänä talvena antaa uuden tuntijaon perusopetukseen.  Nämä eivät ole lakeja vaan lakien mukaan ministeriön /hallituksen toimialaan kuuluvia määräyksiä."

Emme hyväksy, että perusopetuslain kohta elämänkatsomustiedon opetuksesta pyritään vesittämään viranomaisnormeilla. 

Viranomaisnormin taustalla saattaa olla  päivähoitolain 2a §:n toinen momentti

Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee yleinen kulttuuriperinne  huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen  tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta.

Mielestämme tämä lain kohta on pikaisesti korjattava yhdenmukaiseksi perusopetussäädösten kanssa.

Päivähoitolain 1a§:ssä sanotaan:     

Kun perusopetuslain (628/1998) mukaista esiopetusta järjestetään tämän lain 1 ja 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa päivähoitopaikassa, sovelletaan esiopetukseen, mitä tässä laissa tai sen nojalla asetuksella säädetään, jollei perusopetuslaissa tai sen nojalla asetuksella toisin säädetä.

Tämän mukaan myös perusopetuslain kohta uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetuksesta on ensisijainen verrattuna päivähoitolain 2a§:ään.

Opetushallituksen opetussuunnitelman toinen virke

Katsomuskasvatus on kaikille yhteistä, mutta osa siitä on uskontokasvatusta ja vaihtoehtoisesti elämänkatsomuskasvatusta.

on kehittänyt toisen uuden oppiaineen "katsomuskasvatus".  Tämä on edellistäkin jyrkemmin eduskunnan tahdon ja perusopetuslain vastaista. Mielestämme tämä virke on poistettava. 

Virkkeessä

Katsomuksellisen ajattelun kehittymiseksi lapsella on oikeus tulla kuulluksi.

on vaarana, että lapsen vanhempien kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa olevan oikeuden taata omien vakaumustensa mukainen uskonnollinen ja moraalinen kasvatus kumoutuisi. Toki myös lasta on kuultava häntä itseään koskevissa asioissa, mutta tasapainoisesti muotoiltuna virke on  muutettava muotoon:

Opetuksessa kunnioitetaan vanhempien ja tarvittaessa laillisten holhoojien vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan, mutta myös lapsella on oikeus tulla kuulluksi.

Viimeinen virke 

Hänellä on mahdollisuus uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen kartuttamiseen sekä mahdollisuus kehittää valmiuksia kohdata uskontoon ja elämänkatsomukseen liittyviä aiheita. 

sotkee edellisten virkkeiden tapaan uskonnollista, katsomuksellista ja elämänkatsomuskasvatusta, ja tästä syystä virke poistettava.

Mielestämme uskonnollisesta kasvatuksesta ja elämänkatsomustiedosta on oltava kohdan

Opetuksessa kunnioitetaan vanhempien ja tarvittaessa laillisten holhoojien vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan, mutta myös lapsella on oikeus tulla kuulluksi.

lisäksi omat erilliset kappaleet. Ennen niitä voisivat olla kappaleet, joissa todetaan perusopetuslain käsitys oppiainejaosta:

Uskonnonopetusta annetaan sen uskontokunnan tunnustuksen mukaan, johon oppilaiden enemmistö kuuluu. 

Uskonnonopetuksesta vapautetulle vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle järjestetään heidän oman tunnustuksensa mukaista opetusta. 

Muuhun kuin edellisessä kohdassa mainittuihin uskontokuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle uskonnonopetuksesta vapautetulle oppilaalle järjestetään heidän oman tunnustuksensa mukaista uskonnonopetusta, jos heidän huoltajansa sitä vaativat. 

Uskonnonopetuksesta vapautetulle vähintään kolmelle uskontokuntiin kuulumattomalle oppilaalle opetetaan elämänkatsomustietoa. 

Emme puutu siihen, mitä opetussuunnitelma sisältää uskontojen osalta. Elämänkatsomustiedon osalta opetussuunnitelmassa voisi olla seuraava kappale.

Elämänkatsomustiedon  sisältöalueita ovat itsetunto, tunteet, suhteet muihin ihmisiin, elämää kotimaassa ja muualla ennen ja nyt, uskontokuntiin kuulumattomien juhlaperinteitä, lapsen oikeudet ja ympäristön suojelu.

Perustelemme ehdotustamme tältä osin sillä, että katsomme esikoulun valmentavan varsinaiseen peruskouluun, ja yllä olevia asioita käsitellään monissa kouluissa peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan elämänkatsomustiedon opetuksessa.

Loput toisen luvun kohdat vaativat hiomista, mutta ne voidaan mielestämme paranneltuina hyväksyä.

Kolmas ja neljäs luku käsittelevät erityistä tukea vaativien kulttuuri- ja kielivähemmistöjen opetusta. Mielestämme on hyvä, että opetussuunnitelmassa on paneuduttu näiden vähemmistöjen ongelmiin perinpohjaisesti. Tätä taustaa vastaan ihmettelemme sitä, ettei suurimman vähemmistön, uskontokuntiin kuulumattomien, ongelmiin ole ollenkaan paneuduttu opetussuunnitelmassa. Päinvastoin on pyritty uusia oppiaineita kuten etiikka ja katsomuskasvatus keksimällä hävittämään mahdollisimman suuri osa elämänkatsomustiedosta. Miksi ei pyritä kasvattamaan uskontokuntiin kuulumattomista taustastaan ylpeitä kuten tehdään maahanmuuttajien kasvatuksessa?

 
Kunnioittaen

Vapaa-ajattelijain liitto ry 

Erkki Hartikainen, Puheenjohtaja 

Juha Kukkonen, Pääsihteeri