Tuftsin yliopiston filosofian professorin Daniel C. Dennettin vasta suomeksi ilmestynyt Lumous murtuu \u2013 Uskonto luonnonilmi\u00f6n\u00e4 (suom. Kimmo Pietil\u00e4inen; Terra Cognita 2007) on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 teos monessakin mieless\u00e4. Uskonnot ovat toistaiseksi saaneet erivapauden skeptisen asennoitumisen suhteen, pitk\u00e4lti liiallisen hienotunteisuuden ja saavuttamansa yhteiskunnallisen vallan vuoksi. Uskontoja on my\u00f6s pidetty \u201dkorkeampina\u201d ilmi\u00f6in\u00e4 kuin silkkaa taikauskoa, vaikka ne sit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ovatkin. Kuitenkin on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 joukkotuhoaseiden aikakaudella primitiiviseen taikauskoon perustuvien n\u00e4kemysten aiheuttamat konfliktit voivat johtaa silmitt\u00f6m\u00e4\u00e4n tuhoon. Dennettin kirja on siis enemm\u00e4n kuin tervetullut \u2013 se on suorastaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n
Haluan aluksi kiitt\u00e4\u00e4 kustantaja-suomentaja Kimmo Pietil\u00e4ist\u00e4 nopeasta toiminnasta. Dennettin vaativa suomennos saatiin meill\u00e4 luettavaksi vuoden sis\u00e4ll\u00e4 alkuper\u00e4isteoksen ilmestymisest\u00e4. Nopea suomennosty\u00f6 ei ole pahemmin vaikuttanut tekstin luettavuuteen, joskin er\u00e4\u00e4t termivalinnat hieman h\u00e4iritsev\u00e4t. Luonnontieteellisesti suuntautunut Pietil\u00e4inen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 filosofiassa vakiintuneet termit omalla tavallaan, kuten sanan \u2019thing\u2019 asiaksi tai esineeksi (vakiintunut suomalainen muoto on \u2019olio\u2019) ja sanan \u2019object\u2019 esineeksi (filosofiassa termi\u00e4 ei kuitenkaan k\u00e4\u00e4nnet\u00e4).<\/p>\n
Toisinaan teksti vaikuttaakin perin oudolta, kuten luvussa \u201dJumala tavoitteellisena esineen\u00e4\u201d. Sen sijaan \u2019Jumala intentionaalisena objektina\u2019 kuulostaa filosofisesti luontevalta.<\/p>\n
Samoin Pietil\u00e4inen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 vaihtelevasti Dennettin ja mielen filosofian kenties t\u00e4rkeimm\u00e4n k\u00e4sitteen \u2019intentionality\u2019, joka esiintyy muodoissa \u2019tarkoituksellisuus\u2019, \u2019tavoitteellisuus\u2019 ja vihdoin Liite D:ss\u00e4 suomeen vakiintuneessa muodossaan \u2019intentionaalisuus\u2019.<\/p>\n
Tietysti hankalasti suomeksi taipuvia kirjoja julkaisevalta k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4lt\u00e4 on kohtuutonta vaatia joka alan terminologian suvereenia hallintaa, mutta t\u00e4llaiset perusk\u00e4sitteet pit\u00e4isi kyll\u00e4 saada kohdalleen. Kaikki keskeiset suomenkieliset termit l\u00f6ytyv\u00e4t mm. WSOY:n oivallisesta Filosofian sanakirjasta (1999).<\/p>\n
Muilta osin Pietil\u00e4inen on j\u00e4lleen tehnyt erinomaista ty\u00f6t\u00e4, koska Dennett on nimenomaan luonnontieteellisesti suuntautunut ajattelija. T\u00e4m\u00e4 onkin Dennettin kiistaton vahvuus.<\/p>\n
Jotenkin surkuhupaisa on Dennettin nautittavan pisteli\u00e4\u00e4sti tarkastelema asiain tila, jonka my\u00f6t\u00e4 uskontojen luonnontieteellist\u00e4 selitt\u00e4mist\u00e4 vastustetaan my\u00f6s tiedeyhteis\u00f6n sis\u00e4lt\u00e4. Tekij\u00e4 onkin joutunut sijoittamaan teoksensa loppuun oman liitteen humanisteille ja sosiaalitieteilij\u00f6ille, ns. postmodernisteille. Tosin aihetta sivutaan toistuvasti my\u00f6s varsinaisessa tekstiss\u00e4.<\/p>\n
On \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen outoa, ett\u00e4 yliopistolle pesiytynyt ylimielinen relativistiklikki vastustaa henkeen ja vereen mink\u00e4 tahansa \u201dkorkeamman\u201d ilmi\u00f6n t\u00e4sm\u00e4llist\u00e4 ja kurinalaista tutkimista. N\u00e4in t\u00e4m\u00e4 muodikkaaseen \u201dhermeneuttis-kirjalliseen\u201d traditioon nojaava lahko tahtomattaan tai tahtoen tulee liittoutuneeksi teologien, imaamien ja pappien kanssa, jolloin taikauskoon perustuvat valheet ja myytit pysyv\u00e4t sitke\u00e4sti pystyss\u00e4. Niit\u00e4 itse asiassa jatkuvasti vahvistetaan yliopiston sis\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin tapahtuvalla nuorison indoktrinaatiolla ja uusiakin huuhaa-teorioita syntyy kuin sieni\u00e4 sateella.<\/p>\n
Dennett piikittelee n\u00e4iden akateemisten kummajaisten ja muiden uskonnollisten auktoriteettien tekopyhyytt\u00e4 herkullisesti:<\/p>\n
\u201d… lis\u00e4ksi kaikki tiet\u00e4v\u00e4t paremmin \u2013 riippumatta siit\u00e4 mit\u00e4 ihmiset sanovat akateemisen taistelun py\u00f6rteiss\u00e4. He paljastavat t\u00e4m\u00e4n yh\u00e4 uudelleen arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. En ole viel\u00e4 tavannut postmodernia luonnontieteen kriitikkoa, joka pelk\u00e4\u00e4 lentokoneessa matkustamista, koska h\u00e4n ei luota tuhansien ilmailuinsin\u00f6\u00f6rien ja fyysikoiden laskelmiin, jotka ovat vahvistaneet ja hy\u00f6dynt\u00e4neet lent\u00e4misen periaatteita, enk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole kuullut hurskaasta wahhabista, joka mieluummin konsultoi suosikki-imaamiaan kuin geologien laskelmia Saudi-Arabian todennetuista \u00f6ljyvaroista. Jos ostat ja asennat uuden akun matkapuhelimeesi, odotat sen toimivan ja olet melko yll\u00e4ttynyt ja vihainen, jos niin ei k\u00e4y. Olet t\u00e4ysin valmis panemaan p\u00e4\u00e4si pantiksi ymp\u00e4rill\u00e4si olevan teknologian h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 luotettavuudesta etk\u00e4 edes ajattele asiaa sen enemp\u00e4\u00e4. Jokainen kirkko luottaa aritmetiikkaan kolehtitulojensa tarkassa seurannassa, ja sy\u00f6mme tyynesti aspiriinista Zoraxiin ulottuvia l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 luottaen siihen, ett\u00e4 niiden turvallisuutta ja tehokkuutta koskevalla hypoteesilla on riitt\u00e4v\u00e4t luonnontieteelliset todisteet\u201d (s. 355).<\/p>\n
Tekij\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n tyydy pelkk\u00e4\u00e4n naljailuun \u2013 vaikka sit\u00e4 olisi kyll\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n lukenut enemm\u00e4nkin \u2013 vaan esittelee kirjassa my\u00f6s luonnontieteellisen metodin ylivoimaisuuden teologis-litter\u00e4\u00e4riin yliopistosaivarteluun verrattuna. Teosta voidaan siis mainiosti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s tieteenfilosofian opetuksessa.<\/p>\n
Dennett on tarkoittanut teoksensa luonnokseksi ja t\u00e4t\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s usein korostaa. Filosofi on kuitenkin vaatimuksessaan tiukka ja niin pit\u00e4\u00e4kin:<\/p>\n
\u201dMe voimme oppia tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n paremmin, jos yrit\u00e4mme parhaamme mukaan selvitt\u00e4\u00e4 asiat, eik\u00e4 meill\u00e4 ole tekosyyt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4. Vai onko? Ovatko jotkin asiat kiellettyj\u00e4 seurauksista riippumatta?\u201d (S. 29.)<\/p>\n
Tekij\u00e4 tarkastelee t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen sit\u00e4, olisiko paras tie maailmanrauhaan jossain tietyss\u00e4 uskonnossa, vai kenties uskonnon luonnontieteellisess\u00e4 tutkimisessa. Samalla paljastuu er\u00e4s mielenkiintoinen ep\u00e4symmetria:<\/p>\n
\u201dKuka on oikeassa? En tied\u00e4. Eiv\u00e4t tied\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n miljardit ihmiset, joilla on intohimoisia uskonnollisia vakaumuksia. Eiv\u00e4t tied\u00e4 ateistitkaan, jotka ovat varmoja ett\u00e4 maailma olisi parempi paikka, jos uskonnot kuolisivat sukupuuttoon. On er\u00e4\u00e4nlainen ep\u00e4symmetria: ateistit yleisesti suhtautuvat my\u00f6nteisesti n\u00e4kemystens\u00e4, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jens\u00e4 ja syidens\u00e4 intensiivisimp\u00e4\u00e4n ja objektiivisimpaan tutkimukseen. (Itse asiassa heid\u00e4n lakkaamaton itsetutkistelun vaatimuksensa voi k\u00e4yd\u00e4 varsin rasittavaksi.) Sen sijaan uskonnolliset usein \u00e4rtyv\u00e4t nen\u00e4kkyydest\u00e4, kunnioituksen puutteesta, pyh\u00e4inh\u00e4v\u00e4istyksest\u00e4, johon halu tutkia heid\u00e4n n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n viittaa. Olen kunnioittavasti eri mielt\u00e4: he todellakin vetoavat t\u00e4ss\u00e4 muinaiseen perinteeseen, mutta se on virheellinen eik\u00e4 sen jatkumista tule sallia. T\u00e4m\u00e4 lumous on murrettava ja se on murrettava nyt\u201d (s. 29-30).<\/p>\n
Dennett pohtii syv\u00e4llisesti my\u00f6s sit\u00e4, ansaitseeko uskonto vaatimansa korkean moraalisen aseman. Ei ansaitse.<\/p>\n
Kirjailija toteaa, ett\u00e4 lumous, jonka murtamista h\u00e4n vaatii, \u201don tabu, joka vastustaa uskonnon suoraa, tieteellist\u00e4, kattavaa tutkimusta yhten\u00e4 luonnontieteellisen\u00e4 ilmi\u00f6n\u00e4 muiden joukossa\u201d (s. 30). On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4llainen kielenk\u00e4ytt\u00f6 voi tuntua sek\u00e4 kirkollisesta ett\u00e4 akateemisesta humanistipapistosta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen loukkaavalta. Erinomaista! Dennett n\u00e4et paljastaa, miten<\/p>\n
\u201dJoskus \u2019yleisess\u00e4 tiedossa olevat\u2019 virheet ja myytit voivat el\u00e4\u00e4 loputtomiin yksinkertaisesti, koska niiden paljastamisesta on tehty pelottavaa tai hankalaa tai tabu. Perusteeton yhteinen oletus voi el\u00e4\u00e4 vuosia tai jopa vuosisatoja, koska jokainen olettaa, ett\u00e4 jollakin muulla on hyv\u00e4t syyt pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 yll\u00e4 eik\u00e4 kukaan uskalla haastaa sit\u00e4\u201d (s. 31).<\/p>\n
Tekij\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 tismalleen oikeassa, sill\u00e4 me kaikki tied\u00e4mme lukuisia esimerkkej\u00e4 t\u00e4llaisista yhteiskunnassamme vaalituista tabuista, joille ei ole mink\u00e4\u00e4nlaisia tosiasiallisia perusteita. Nykyisin t\u00e4ss\u00e4 suhteessa huolestuttava trendi on tosiaan se, ett\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4 osa n\u00e4ist\u00e4 uskomuksista on l\u00e4ht\u00f6isin yliopistojen humanistis-sosiaalitieteelliselt\u00e4 sektorilta.<\/p>\n
Dennettin kirja onkin oivallinen opas niiden syiden taustoihin, joiden vuoksi luonnontieteellisen metodin voimaa suorastaan pel\u00e4t\u00e4\u00e4n. Kun totuuden armoton valo on kerta toisensa j\u00e4lkeen paljastanut, ettei keisarilla ole lainkaan vaatteita, on eksaktin metodiikan kammoamiselle kosolti perusteita niiss\u00e4 piireiss\u00e4, jossa tabujen sek\u00e4 myyttien vaalimisella saa helpoiten titteleit\u00e4, mainetta ja kunniaa, niin maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin taivasten valtakunnassa \u2013 tai sek\u00e4 ett\u00e4 (joskin ateisti sanoo j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 paikasta haisevan vastalauseensa!).<\/p>\n
Tietenkin tabujen tonkimisessa on riskins\u00e4, mutta Dennettin mukaan olisi vastuutonta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden tekosyyn\u00e4. Uskontojen luonnontieteellist\u00e4 tutkimusta n\u00e4et tarvitaan my\u00f6s t\u00e4rkeiden poliittisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten tekemisess\u00e4.<\/p>\n
Syy uskonnollisuuden luonnontieteellisen tutkimisen vastustamiseen on tietenkin se, ett\u00e4 biologia on siin\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 avainasemassa. Jostain syyst\u00e4 nimenomaan biologiset selitysmallit ovat humanistis-sosiaalitieteellisesti suuntautuneelle v\u00e4elle kauhistus. Ehk\u00e4 Caliban ei vain kest\u00e4 oman kuvansa n\u00e4kemist\u00e4. Dennett on kuitenkin aidosti liikkeell\u00e4 monitieteisell\u00e4 ohjelmalla, jolloin humanisteille ja sosiaalitieteilij\u00f6illekin riitt\u00e4\u00e4 ty\u00f6sarkaa uskontojen kaivelemisessa. Oppialojen v\u00e4liselle kateudelle ja \u201dluonnontieteellisen imperialismin\u201d pelolle ei siis projektissa tule antaa jalansijaa. Dennett nimitt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 osuvasti \u201dideologiseksi rautaesiripuksi\u201d.<\/p>\n
Tekij\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 apuna hypoteettista marsilaista tutkijaa, joka tarkastelee ihmisen uskonnollista toimintaa ik\u00e4\u00e4n kuin t\u00e4ysin ulkopuolisena, riitt\u00e4v\u00e4n et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4st\u00e4. N\u00e4in eri teoriat my\u00f6s saadaan parhaiten erotelluksi toisistaan. T\u00e4rkeint\u00e4 evolutiivisessa tarkastelussa on kysymys \u201dcui bono?\u201d: kuka hy\u00f6tyy?<\/p>\n
Dennett on innokas meemiteorian kannattaja ja meemeill\u00e4 onkin keskeinen rooli teoksessa. Meemih\u00e4n on biologi Richard Dawkinsin vuonna 1976 teoksessaan The Selfish Gene (Geenin itsekkyys, 2. laitos, suom. K. Pietil\u00e4inen; Art House 1993) lanseeraama kulttuurinen vastine geenille \u2013 itsek\u00e4s kopioituja. Siten uskonnon ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse edist\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n tai ryhm\u00e4n biologista kelpoisuutta, kunhan se edist\u00e4\u00e4 uskontomeemin levi\u00e4mist\u00e4. Suotta ei Dawkins ole kutsunut uskontomeemi\u00e4 \u201dmielen virukseksi\u201d, niin tehokas ja tuhoisa se on herkk\u00e4uskoisen kantajansa mieless\u00e4.<\/p>\n
Dennett kritisoi t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 my\u00f6s biologi David Sloan Wilsonin ryhm\u00e4valintateorioita, jotka ovatkin nykybiologian marginaalissa. Eritt\u00e4in hieno lis\u00e4 teokseen on liite A, jossa Dennett kumoaa monia meemiteoriasta esitettyj\u00e4 vastalauseita ja esittelee alan keskeiset opit ytimekk\u00e4\u00e4sti sek\u00e4 selke\u00e4sti.<\/p>\n
Kirjailija ei tietenk\u00e4\u00e4n kiell\u00e4 uskontojen hyvi\u00e4 puolia, vaan p\u00e4invastoin korostaa katedraalien, moskeijoiden ja s\u00e4vellysten kauneutta, joista saamme uskontoa kiit\u00e4\u00e4. Samoin joillekin yksil\u00f6ille uskonto suo el\u00e4m\u00e4n tarkoituksen ja kenties jopa pelastuksen \u2013 virus ei siis v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole aivan niin viheli\u00e4inen kuin armoton Dawkins v\u00e4itt\u00e4\u00e4. Kuitenkin on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vaikka uskonnosta olisi kuinka paljon iloa ja hy\u00f6ty\u00e4, se ei ratkaise niiden sanoman totuutta. Selv\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 uskonnot ovat my\u00f6s haitaksi \u2013 niin yksil\u00f6llisell\u00e4 kuin yhteiskunnallis-valtiollisella tasolla.<\/p>\n
Dennettin teos onkin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hieno tutkimusohjelman luonnos ja toivoa sopii, ett\u00e4 h\u00e4nen ehdotukseensa suhtaudutaan vakavasti ja koko tiedeyhteis\u00f6 ryhtyy uskontoja innolla dekonstruoimaan. Ideologisen rautaesiripun on n\u00e4et murruttava siin\u00e4 miss\u00e4 pilvilinnojen lumouksenkin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Uskonto vihdoinkin luonnontieteen hampaissa Tuftsin yliopiston filosofian professorin Daniel C. Dennettin vasta suomeksi ilmestynyt Lumous murtuu \u2013 Uskonto luonnonilmi\u00f6n\u00e4 (suom. Kimmo Pietil\u00e4inen; Terra Cognita 2007) on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 teos monessakin […]<\/p>\n","protected":false},"author":19,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":false,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2},"_links_to":"","_links_to_target":""},"categories":[33],"tags":[],"class_list":["post-898","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-c68-kirjallisuutta"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/paH06I-eu","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/vapaa-ajattelijat.fi\/helsinki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/898","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/vapaa-ajattelijat.fi\/helsinki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/vapaa-ajattelijat.fi\/helsinki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/vapaa-ajattelijat.fi\/helsinki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/19"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/vapaa-ajattelijat.fi\/helsinki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=898"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/vapaa-ajattelijat.fi\/helsinki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/898\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/vapaa-ajattelijat.fi\/helsinki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=898"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/vapaa-ajattelijat.fi\/helsinki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=898"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/vapaa-ajattelijat.fi\/helsinki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=898"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}