Uskonnon vahingollisuudesta
kimmo / 3.9.2012
Olin viime vuodenvaihteessa Länsi-Intiassa osallisena erään köyhän hindun kamppailussa, koska hänen pappinsa oli tulkinnut hänen vatsavaivojen ja suolisto-ongelmien johtuvan, ei stressi peräisestä ärtyneestä paksusuolesta, vaan ärtyneestä jumalasta. Siis jostain niistä monesta miljoonasta. Hän oli uhrannut koko pienen omaisuutensa tuolle jumalalle, mutta tämä pappi vaati edelleen lisäuhrauksia, koska edelliset eivät olleet toimineet. Tällä kertaa hän vaati […]

Olin viime vuodenvaihteessa Länsi-Intiassa osallisena erään köyhän hindun kamppailussa, koska hänen pappinsa oli tulkinnut hänen vatsavaivojen ja suolisto-ongelmien johtuvan, ei stressi peräisestä ärtyneestä paksusuolesta, vaan ärtyneestä jumalasta. Siis jostain niistä monesta miljoonasta. Hän oli uhrannut koko pienen omaisuutensa tuolle jumalalle, mutta tämä pappi vaati edelleen lisäuhrauksia, koska edelliset eivät olleet toimineet. Tällä kertaa hän vaati uhrikseen kokonaisen sian. Ensin oli riittänyt siankarvat, mutta ennemmin tai myöhemmin hänen olisi tuotava kokonainen sika. Kokonainen sika maksaa suunnilleen kolmen kuukauden palkan verran. Pappi vaati siis kolmen kuukauden palkan arvoista sikaa, jonka hän sitten itse voisi pistää lihoiksi ja syödä sen perheensä kesken. Edelleenkään ystävämme ei suostunut menemään lääkäriin.

herranpelko

Tämä tapahtui Intiassa, missä valtaosa väestöstä uskoo yliluonnollisiin jumaliin ja heidän suoranaisiin vaikuttamiskykyihin yksittäisten ihmisten arkisissa ongelmissa. Mutta vastaavia tapauksia löytyy myös Suomesta. Odotin hammaslääkärin vastaanotolla Äänekoskella pari vuotta sitten vaimoani ja kuuntelin vierestä, kuin erän mies halusi peruuttaa kuukautta aikaisemmin varaamansa aikansa. Hän kertoi vastaanottajalle rukoilleen kipeytyneen hampaan paranemista, ja niin hammassärky oli hellittänyt. Vastaanottovirkailijan inttämisestä huolimatta miehen aika peruttiin. Surullista.

Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus päättää omasta näkemyksestään maailmasta ja koko maailmankaikkeudesta. Kaikkia meitä kiehtoo kysymykset: mistä olemme tulleet, minne olemme menossa ja miksi olemme täällä. Useimmat uskonnot antavat näihin kysymyksiin edes jonkinlaisia vastauksia. Useimmat niistä on kuitenkin todistettu vääriksi. Suomen luterilainen kirkko periaatteessa myöntää evoluutioteorian paikkansapitävyyden, mutta kuitenkin toteaa, että se ei ole ristiriidassa heidän oman luomisoppinsa kanssa. Juuri tämä epämääräinen suhtautuminen ja suvaitseva asenne kuvaa sen petollisuutta. Suomalaisessa kansakirkossa kyse on enemmänkin siitä kaiken taustalla olevasta hienovaraisesta pohjavireestä, joka lopulta ihmisen muokkaa. Pohdinnat hyvästä ja pahasta ja yliluonnollisen läsnäolosta. Onko ihmisen rooli maailmassa jotenkin ainutlaatuinen? Pitääkö mennä rippikouluun päästäkseen kirkossa naimisiin? Ne ovat erittäin tärkeitä asioita lapselle. Nämä ovat psykologisesti erittäin vakavia asioita, jotka vaikuttavat kehittyvän ihmiseen psyykeen usein vahingoittavalla tavalla.

Uskonto on niin syvälle juurtunut Suomalaiseen kulttuuriin, että sen vahingollista vaikutusta on vaikea havaita. Lapsen kirkkoon liittämiseen tarvittavat paperit tulevat maistraatin kautta postitse ihan automaattisesti. Harva tapakristitty pysähtyy miettimään, että onko siinä mitään väärää. Kuitenkin juuri nuo hienovaraiset psykologiset tekijät ovat erittäin suuressa roolissa lapsen kasvaessa aikuisuuteen.

Kunnioitan kaikkia ihmisiä, jotka itse tietoisesti tekevät omat valintansa. Kunnioitan vielä enemmän ihmisiä, jotka perustavat valintansa oikean ja väärän pohdinnalle sekä totuuden hyväksymiseen. Totuus on pitkälti kyseenalainen käsite, mutta tieteellisessä mielessä kyse on teorian pitävyydestä. Teoria on tosi, jos sitä ei nykytiedon valossa voida kumota. Mutta kuka tahansa järkevä ihminen muuttaa mielensä heti, kun teorian kumoavaa todistusaineistoa on riittävästi!

Kunnioitan myös uskovaisia, jos se on tietoinen valinta. Joillakin se on ja he näkevät paljon vaivaa myös kirkon toimintaperiaatteiden muuttamiseksi. Se on erittäin kunnioitettava teko.

Toivon kuitenkin, että kirkkoon kuuluvat jättäisivät omille lapsilleen oikeuden päättää omista asioistaan, kun ne ovat siihen kykeneväisiä. Tietoisella valinnalla tarkoitan sitä pohdintaa, jonka jokainen ihminen joutuu tekemään ollakseen sinut oman moraalisen kudoksen ja oman kuolevaisuutensa kanssa.

Ateismi voidaan kokea aatteena, jonka puolesta voidaan huutaa, mutta todellisuuden hyväksyminen ei voi sinällään olla mikään aate. Todellisuuden hyväksymisessä kyse on aatteesta luopuminen. Tähän on omat historialliset syynsä, koska lähtöasetelma on ollut uskonnosta uskonnottomuuteen siirtyminen.

Nykymaailmassa lähtöasetelman tulisi olla jo vihdoin toisinpäin. Lähtökohtaisesti tulisi ajatella, että meillä on ihmisapina, jolle tarjotaan selitys todellisuudesta sellaisena kuin se on. Mutta jos apina alkaa uskomaan henkiolentoihin, niin silloin se siirtyy jonkun aatteen taakse.

Mikko Ijäs
visual artist, researcher

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *