Iltapäiväkerhotoiminnan tulee olla tunnustuksetonta
kimmo / 2.9.2012
Pienten koululaisten iltapäivähoito on lakisääteistä kuntien vastuulla olevaa toimintaa. Silti siinä voi olla uskonnon ja omantunnon vapauden ja lasten yhdenvertaisen kohtelun ongelmia. Ne ilmenevät lähinnä kunnan seurakunnilta tai seurakuntayhtymiltä hankkimissa iltapäiväkerhopalveluissa. Kunnan vastuutahojen lisäksi myös vanhempien on syytä valvoa lapsen ja perheen perusoikeuksien toteutumista ja tarvittaessa puuttua havaittuihin epäkohtiin. Eka- ja tokaluokkalaisten koulupäivä on lyhyempi […]

meriheppa

Pienten koululaisten iltapäivähoito on lakisääteistä kuntien vastuulla olevaa toimintaa. Silti siinä voi olla uskonnon ja omantunnon vapauden ja lasten yhdenvertaisen kohtelun ongelmia. Ne ilmenevät lähinnä kunnan seurakunnilta tai seurakuntayhtymiltä hankkimissa iltapäiväkerhopalveluissa. Kunnan vastuutahojen lisäksi myös vanhempien on syytä valvoa lapsen ja perheen perusoikeuksien toteutumista ja tarvittaessa puuttua havaittuihin epäkohtiin.

Eka- ja tokaluokkalaisten koulupäivä on lyhyempi kuin ylemmillä luokilla ja lapset ovat sen verran pieniä, että useimmat tarvitsevat hoitoa kun vanhemmat ovat töissä. Kolme vuotta sitten tehdyn Esa Iivosen selvityksen mukaan kunnat tuottavat iltapäiväkerhoista noin puolet. Toinen puoli hankitaan ulkopuolisilta toimijoita erilaisin sopimusjärjestelyin. Palvelu on perheille maksullista.

Noin puolet ulkopuolisisista toimijoita on erilaisia 3. sektorin järjestöjä, kuten urheiluseuroja ja lapsi- ja nuorisotyötä tekeviä järjestöjä. Ovatpa Kokoomuksen Minit ja demarien Nuoret Kotkatkin paikoin iltapäiväkerhojen pitäjinä.Toisen puolen kerhoista eli kokonaismäärästä noin neljänneksen ovat saaaneet hoitaakseen evankelisluterilaiset seurakunnat ja seurakuntayhtymät.

Koululaisten aamu- ja iltapäivähoito on säädösten mukaan uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta toimintaa. Näin asian tulisi olla myös seurakuntien hoitamissa iltapäiväkerhoissa. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan seurakuntien kerhotoimintaan on saatettu ympätä uskonnon harjoittamista, esimerkiksi johdettua rukoilua välipalan jakamisen yhteydessä tai uskonnollisien laulujen ja virsien opettamista.

piirrustus1

Seurakunnilla on pitkät historialliset perinteet omasta lapsi- ja nuorisotyöstä, pyhäkoulusta erilaisiin kerhoihin. Jos samat työntekijät pitävät välillä seurakunnan omia kerhoja, joissa on uskonnollista kasvatusta, ja välillä kunnan tilaamia iltapäiväkerhoja, heillä voi olla ilmeisiä roolin vaihtoon liittyviä ongelmia, vaikka esimies ei heitä suoranaiseen lähetystyöhön iltapäiväkerhoissa olisi käskenytkään.

Kunnat ovat jakaneet eri toimioiden iltapäiväkerhoja siten, että jollakin alueella saattaa toimia vain seurakunnan kerho. Vanhemmalla ei ole tällöin mahdollisuutta valita muuta kuin seurakunnan kerho, sillä lapsi ei voi itse kulkea koulun jälkeen pitkiä matkoja. Kun kyse on julkisesta palvelusta, kerhojen tulisi olla suhteellisen tasalaatuisia ja toimia samojen pelisääntöjen mukaan.

Opetushallituksen velvoittavien määräysten mukaan toiminta "pohjautuu perusopetuksen arvoihin, joita ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen. Toiminnan tulee perusopetuksen tavoin edistää yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista.

Vapaa-ajattelijain liitto on ottanut kantaa iltapäivätoiminnan kehittämiseen vuonna 2009 antamassaan lausunnossa. Liiton mielestä kuntien ei tule antaa yleistä koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa ollenkaan uskonnollisten yhteisöjen ja seurakuntien hoidettavaksi, sillä se ei ole luottamusta herättävä vaihtoehto. Kuntien onkin suositeltavaa tuottaa tätä tärkeää ja kehittyvää palvelua itse tai käyttää vain yleiseen palveluun sopivia 3. sektorin järjestöjä.

piirrustus2

Mikäli liiton kannan vastaisesti kunnat kuitenkin antavat aamu- ja iltapäivähoidon tuottamista myös uskonnollisten seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien hoidettavaksi, niitä koskevissa avustus- ja palvelusopimuksissa sekä niiden valvonnassa tulisi kiinnittää erityinen huomio siihen, että toiminta ei saa olla luonteeltaan uskonnollista.

Virallinen valvontavelvollisuus asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi on kunnalla, joka on palvelun tilaaja. Toki yleinen valvontavelvollisuus on myös lapsen vanhemmilla. Toiminnan neutraalisuudesta on syytä kysymällä varmistaa, että toimintaan ei sisälly uskonnollista ohjelmaa eikä johdettua uskonnon harjoittamista. Tämän täytyy koskea kaikkia, ei vain niitä lapsia, joiden vanhemmat ottavat asian puheeksi.

Havaituista epäkohdista on syytä paitsi keskustella henkilökunnan jäsenten ja heidän esimiehensä kanssa myös ilmoittaa kunnan vastaaville viranomaisille, jotka ovat tämän julkisen palvelun tilaajia. Ongelman jatkuessa suositeltavaa on ottaa yhteys ja kertoa tilanteesta Helsingin vapaa-ajattelijoihin. Mikäli epäkohtia ei korjata, niiden korjaamiseksi on mahdollista toimia viime kädessä myös hallinto-oikeudellisin toimin. Joskus tämän mahdollisuuden esille tulo nopeuttaa korjaavia toimia.

Julkisissa palveluissa tulee kunnioittaa kaikkien ihmisten ja varsinkin pienten, puolustuskyvyttömien lasten yhdenvertaista, tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua myös uskontojen ja vakaumusten suhteen.

Esa Ylikoski

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *