Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Emma Andersson — minun vapaa-ajatteluni
Vapaa-ajattelijain Liitto ry / 30.7.2021
En ole koskaan uskonut mihinkään yliluonnolliseen. Lapsuuden uskonnottomuus on muuttunut ateismiksi ja saanut tieteellisen maailmankuvan ja sekuläärin humanistin sävyjä.

Ollessani kymmenvuotias opettaja kysyi luokassa, vieläkö joku uskoi joulupukkiin. Ryhmäpaine oli kova, niin en kehdannut viitata. Tunnin jälkeen koin suurta tarvetta tunnustaa epärehellisyyteni ja kerroin edelleen uskovani joulupukkiin. Siitä ei kauan mennyt siihen, kun löysin joulupukille lähettämiäni kirjeitä vanhempien kätköstä ja illuusio murtui.

Olen aina ollut uskonnoton. En ole koskaan kuulunut kirkkoon, ja elämänkatsomuksellinen vakaumukseni on ollut suhteellisen sama pienestä pitäen. Vanhempani olivat eronneet kirkosta nuorina aikuisina, samoin äitini vanhemmat erosivat kirkosta sukupolvelleen epätyypillisesti – tosin heidän ensisijaisena motivaattorina toimivat verotukselliset syyt. Sain poliittisesti ja vakaumuksellisesti neutraalin kasvatuksen: politiikasta ja uskonnosta ei puhuttu. Sen sijaan sisartani ja minua kannustettiin lukemaan, olemaan rehellisiä ja puuttumaan epäkohtiin. Kävin ensimmäiset yhdeksän vuotta Rudolf Steiner -koulua Helsingissä, koska vanhempani ajattelivat, että Steinerkoulussa eivät lapset voi helposti jäädä luokalle. Mitään vakaumuksellista kouluvalintaan ei liittynyt. Toive toteutui – luokalle en jäänyt ja sisareni kanssa yllätimme vanhemmat oppimisen innokkuudella.

Ennen joulua ala-asteaikoina luettiin luokassa uskonnollisia tarinoita, mutta en antanut tämän häiritä. Suhtauduin tarinoihin satuina. Elämänkatsomustiedon tunnille halusin ensimmäisenä luokassa, mutta koska olin ainoa luokassani, jouduin käymään ET-tunneilla rinnakkaisluokassa kilometrin päässä koulustani. Myöhemmin yläasteella kävin useamman luokkatason yhdistettyä ET-tuntia omassa koulussani. Protuleirin kävin saaressa Kotkan lähellä.

Yläasteen jälkeen hakeuduin tavalliseen lukioon ja minulla oli onni olla jo edesmenneen Juha Savolaisen ET:n ja filosofian opetuksessa. Savolainen kannusti kriittiseen ajatteluun ja haastoi tarkastelemaan maailmaa eri näkökulmista. Nyt keväällä, kun kuuntelin äänikirjana Timo Airaksisen teosta Jäähyväiset uskonnolle, sain tietää, että Savolainen on ollut laajemminkin “opeskenessä” tunnettu poikkeuksellinen opettaja. ET-tunneilta sain kipinän hakeutua Helsingin yliopiston valtsikaan opiskelemaan maailmanpolitiikkaa.

Olen etuoikeutettu, kun olen kasvanut tiedonjanoon kannustavassa perheessä ja saanut olla juuri sellainen kuin olen. Ystäväpiirissäni moni on uskonnoton, mutta minulla on ollut myös ilo irtautua omasta kuplastani ulkomaan komennuksilla eri puolilla maailmaa ja nähdä elämän eri realiteetteja ja seurata sivusta mitä erikoisimpia uskomuksia ja tapoja. Kääntöpuolena olen joutunut varomaan turhaa kyynistymistä.

En ole koskaan uskonut mihinkään yliluonnolliseen. Lapsuuden uskonnottomuus on muuttunut ateismiksi ja saanut tieteellisen maailmankuvan ja sekuläärin humanistin sävyjä. Merkityksellistä elämää vietän tekemällä motivoivaa työtä edunvalvonnan ja työelämän kysymysten parissa potilasjärjestössä, luontoelämyksistä nauttien, taiteen ja kirjallisuuden parissa – ystäviä ja perhettä unohtamatta.

Työelämässä pidän elämänkatsomuksellisia näkemyksiä yksityisasioina. En avoimesti kerro todellisista näkemyksistäni. Välillä koen henkisesti raskaaksi piilottaa osan itsestäni “ateistin kaappiin”. Määräaikaisten työsuhteiden ammattilaisena pelkään, että uskonnottomuudestani voisi olla haittaa työmarkkinoilla. Evankelis-luterilainen maailmankuva näyttää monessa työpaikassa olevan edelleen perusolettamuksena. Pelkään myös, että vakaumukselliset keskustelut voisivat vaikuttaa työelämän ihmissuhteisiin.

Ensimmäistä kertaa liityin Helsingin vapaa-ajattelijoihin yli kaksikymmentä vuotta sitten, mutta välissä pidin taukoa ulkomailla opiskelun ja töiden takia. Koen, että vapareissa olen samanhenkisten ihmisten yhteisössä: olen tutustunut mahtaviin ihmisiin. Aikaisemmin toimin Helsingin vapareiden hallituksen jäsenenä: tehtäviini kuului someviestintä. Muutama vuosi sitten pääsin edustamaan Suomi-tiimiä pohjoismaiseen humanistitapaamiseen Islannissa. Nykyään olen hallituksessa varajäsenenä. Motivoivan, mutta intensiivisen työelämän ja kroonisen migreenin yhteensovittaminen rajoittaa tekemisiäni – voimavarat eivät riitä antamaan toivomaani panosta vapaa-ajattelun edistämiseen.

Toiveenani on, että sekuläärin lainsäädännön kehitys etenee Suomessa ja maailmalla ja että uskonnottomat olisivat täysin yhdenvertaisia muiden kansalaisten kanssa. Olisi upeaa, jos ateisteihin ja ylipäänsä uskonnottomiin suhtauduttaisiin rakentavasti. Tässäkin asiassa tieto voisi vähentää tuskaa ja ennakkoluuloja. Toivon myös, että vakaumuksellisten asioiden kanssa voisi olla kanssaihmisilleen rehellinen eikä mahdollisia sanktioita tarvitsisi pelätä. Lähitulevaisuudessa toivoisin vapaa-ajattelijoille projektirahoitusta esimerkiksi verkkopohjaisen vertaistuen ja yhteisöllisyyden edistämiseen, tapahtumien järjestämiseen sekä edunvalvonta- ja jäsenkampanjoiden toteuttamiseen.

Vapaa-ajalla nautin kasari- ja ysärirockista, metallista sekä juoksulenkeistä. Diggaan myös George Carlinin stand-upista. Luen lähinnä spekulatiivista fiktiota, tietokirjallisuutta ja absurdeja satiireja (esimerkiksi Joseph Hellerin “Catch-22”). Kirjoitan lisäksi toiveikkaita dystopianovelleja (halutessasi googlaa “Kahinan loppu”, niin pääset lukemaan Kosmoskynän verkkolehdessä julkaistun novellini). Spekulatiivisen fiktion kautta voi rajoituksitta kuvitella maailmoja ja yhteiskuntia, joissa uskonnoilla ei ole roolia ja yhteiskunnalliset päätökset perustuvat tieteellisesti todennettuun tietoon.

“I believe in evidence. I believe in observation, measurement, and reasoning, confirmed by independent observers. I’ll believe anything, no matter how wild and ridiculous, if there is evidence for it. The wilder and more ridiculous something is, however, the firmer and more solid the evidence will have to be.” ~ Isaac Asimov, The Roving Mind

Tällä kertaa en toivo joulupukilta koiranpentua, vaan puoskarilakia, eutanasian laillistamista ja ennen kaikkea kirkon ja valtion erottamista. Noista voidaan aloittaa, palataan sitten myöhemmin muihin toiveisiin.

Uskomatonta kesää kaikille vapareille!

P.S. Lukuvinkkinä Greta Christinan kirja “Why Are You Atheists So Angry? 99 Things That Piss Off the Godless” (2012).

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 2/2021.

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry