Julkisuudessa on keskusteltu koulun yhteisistä joulujuhlista, mutta vähemmän ”joulukirkosta” ja muista uskonnollisista, tunnustuksellisista tilaisuuksista, vaikka niitä yhä liitetään monien koulujen lukuvuoden ohjelmaan. Niinpä kannattaa muistuttaa, että koulu ja päiväkoti voivat aivan hyvin olla liittämättä ”joulukirkkoa”, ”pääsiäiskirkkoa” tai ”kevätkirkkoa” koulu- tai tarhapäivän aikaiseen toimintaansa.

Tämä mahdollisuus mainitaan myös Opetushallituksen eli OPHn ohjeessa koulun tilaisuuksista. Oppilaiden ”kirkottamisesta” luopuminen olisi perusteltu, hyvä ratkaisu, sillä uskonnonharjoitukset eivät kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin ja opetussuunnitelman sekä varhaiskasvatuksen perusteissa linjataan opetuksen ja lukuvuoden päättäjäisten ”uskonnollinen ja katsomuksellinen sitouttamattomuus”.

Tällöinhän ei tarvita rinnakkaista ei-uskonnollista ohjelmaakaan. Henkilökunta ja oppilaat voivat keskittyä kaikille yhteiseen toimintaan.

Samalla poistuu huoltajilta arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa haittaava, vähintään kiusallinen valintatilanne uskonnollisen/ei-uskonnollisen tilaisuuden välillä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen perusteella julkisen vallan ei pitäisi pakottaa ihmisiä, perheitä ottamaan vasten tahtoaan kantaa, joka suoraan tai välillisesti paljastaa uskonnollisuuden tai uskonnottomuuden.

”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.”
Tässä yhteydessä OPH:n ohjeessa vinkataan myös toisenlaisesta yhteistyöstä: Koulu voi tehdä yhteistyötä paikallisten seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien kanssa. Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.” (s. 6)

Tietenkin vapaa-aikana on joka paikkakunnalla muutenkin uskonnollisia joulutapahtumia, joihin uskonnollisista tilaisuuksista kiinnostuneet vanhemmat voivat viedä lapsiaan ilman että viemistä ”ulkoistetaan” koulun henkilöstölle.

Apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä viitataan Euroopan ihmisoikeussopimukseen linjaukseen julkisen vallan uskonnolliskatsomuksellisesta neutraalisuudesta sekä arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojasta seuraavasti:
”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on EIS 9 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään katsonut artiklaan sisältyvän myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta. Tuomioistuin on torjunut ajatuksen, että pelkästään perinteeseen vetoamalla voitaisiin vetäytyä ihmisoikeussopimuksen asettamista velvoitteista. EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan myös yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan (esim. Papageorgiou ym. v. Kreikka, 31.10.2019, kohta 89). EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perustaa yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvitse paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voidaan päätellä, onko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koskee myös henkilöä, joka ei ole uskossa ja tähän vapauteen merkitsee puuttumista, jos valtio saa aikaan tilanteen, jossa henkilö joutuu suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ole uskossa (Grzelak v. Puola -tuomio 15.6.2010, kohta 87).
Perustuslakivaliokunta on mietinnössään (PeVM 2/2014 vp) pitänyt tärkeänä, että koulujen toiminnassa ja niitä koskevassa ohjauksessa otetaan huomioon keskeiset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevät periaatteet, kuten indoktrinaation kielto, julkisen vallan neutraalisuuden vaatimus sekä uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus. ”

Tätä linjausta ei ole Suomessa vielä otettu vakavasti ja alettu soveltaa laajasti. Ainoastaan todistajan uskonnollisesta valasta yhteiseen todistajan vakuutukseen siirtymisen arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa viitattiin lakiesityksen perusteluissa. Vapaa-ajattelijoiden mielestä koulujen ja päiväkotien pitää alkaa toimia uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamattomasti.