Opiskelijana olen ikäväkseni huomannut, kuinka kouluissa, lukioissa ja ammattioppilaitoksissa sitoutetaan nuoria kristilliseen uskoon. Koulussa oppilaspastori tarjoaa oppilaille aktiivisesti palveluitaan ja toimii ”koko oppilasyhteisön kanssa”. Luokan ryhmäytys on seurakunnan vetämä, tapahtuu seurakunnan tiloissa ja siellä markkinoidaan seurakunnan toimintaa.

Tällainen vahva yhteistyö ja markkinointi oppilaitoksen kanssa pyrkii juurruttamaan ja indoktrinoimaan nuorille uskontoa ja kirkon jäsenyyttä. Pohjois-Suomessa tämä on oppilaitoksissa valitettavasti normaalia.

Edellisessä koulussani, Oulun kaupungin lukiossa, seurakunnan aamunavauksista ei tiedotettu ja yläkoulussani Iissä kaikki uskonnontunneilla käyvät oppilaat menivät kevätkirkkoon ja muut oppilaat laitettiin siivoamaan käytäviä. Sain ”erityisluvan” siihen, ettei minun tarvitsisi mennä kirkkoon.

Tällainen yhden uskontokunnan erityisasema julkisen vallan silmissä on syrjivää ja epäoikeudenmukaista sekä muiden uskontokuntien jäseniä kohtaan että myös uskonnottomia kohtaan. Nuorille ei ainakaan Pohjois-Suomessa useassa koulussa anneta aitoa vapautta valita uskonnollisen sekä vaihtoehtoisen tilaisuuden väliltä.

Aina tunnustukselliselle tai uskontoon sitouttavalle tilaisuudelle ei edes järjestetä vaihtoehtoista ohjelmaa niin kuten Opetushallituksen ohjeissa uskonnollisista tilaisuuksista määrätään. 

Perustuslakivaliokunnan mietinnössä (2/2014) selvennetään hyvin, miten olisi perustellumpaa, ettei koulussa olisi lainkaan jonkun tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä. Tähän tulisi pyrkiä valtakunnallisella tasolla. Euroopan ihmisoikeussopimuksen nk. indoktrinaatiokiellon noudattaminen tulisi olla ihan päivänselvä ja normaali asia, eikä mikään kaukainen tavoite joka joskus ehkä saavutetaan.

Myös Kantelupukki-palvelussa on selkeät ohjeet kouluille siihen, miten uskonnollisista tilaisuuksista tiedotetaan ja miten vaihtoehtoisia tilaisuuksia järjestetään. Useamman koulun tulisi ottaa näistä ohjeista koppi. Tuntuu vain, etteivät koulut ja oppilaitokset joko jaksa tai tajua muuttaa perinteitä, ja tämän takia niitä pitäisi herätellä esimerkiksi kirjoittamalla suoraan koululle ja/tai kunnan opetustoimeen epäkohtien tullessa ilmi. Kantelut ovat myös hyvä vaihtoehto.

Oppilaitosten jälkijättöinen tilanne voidaan johtaa uskonnon historiasta Suomessa sekä valtion ja kirkon yhdessäolosta. Harmi vain, että nyky-Suomessakin tämä valtion ja ns. kansankirkkojen erityissuhde säilyy vahvana eikä sitä todennäköisesti aiota ainakaan tämän hallituskauden aikana purkaa.

Tuomas Koivukangas
opiskelija