Vapaa-ajattelijat, ET-opettajat, lukiolaisten liitto ja monet muut kansalaisjärjestöt ovat jo vuosikausia liputtaneet ET-opetuksen avaamisen puolesta. Nykyisen perusopetuslain ja lukiolain mukaan sellainen lapsi, joka kuuluu Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon ei voi valita katsomusaineekseen elämänkatsomustietoa, vaan hänen on pakko osallistua ev-lut-uskonnon opetukseen – pääsy ET-opetukseen avautuu vasta, kun hänet erotetaan kirkosta. Kyllä, siis erotetaan – lukiolainenkaan ei voi alaikäisenä itse päättää omasta kirkkoon kuulumisestaan, vaan siihen asti kun hän täyttää 18 vuotta, pitää saada vähintään vanhempien lupa valtionkirkosta eroamiseen, eivätkä kaikki vanhemmat tätä missään tapauksessa salli.

Alaikäinen voi toki 15-vuotiaana liittyä lähes mihin tahansa kerhoon tai yhdistykseen, myös uskonnollisiin, mutta kirkosta eroaminen ei vaan onnistu… Muuten pystyy lukiolainen valitsemaan vapaasti, täysin ilman vanhempien lupaa, kaikki muut aineet joita lukiossa opiskelee, mutta ei katsomusainetta jos hän kuuluu kirkkoon. Tässä on selkeästi jonkinlainen kaava. Vedän folihatun tiukasti korville ja kuvittelen, millaisia tarkoitusperiä, poliittista vaikuttamista ja vallankäyttöä tämän taustalla voisi kuvitella olevan.

Suomi on hyvin sekulaari maa, jossa kirkon tutkimuskeskuksenkaan mukaan enemmistö ei usko, jos kohta mihinkään, ei ainakaan siihen jumalaan, josta valtionkirkkomme opettaa. Silti täällä lähes 70% väestöstä kuuluu kirkkoon. Vielä suurempi prosentti on rippikoulun käymisessä – noin 85% 15-vuotiaista käy konfirmoimassa, eli vahvistamassa seurakunnan jäsenyytensä. Nuoret aikuiset taas ovat suurin ryhmä kirkosta eroavissa, eli ilmeisesti täysi-ikäisyyden saavutettuaan yhä usemmalla uskontojen lumous haihtuu ja niin sanotusti järki voittaa?

ET-opetusta nauttii alle kymmenen prosenttia koululaisista. Näistä iso osa ei lähde rippikouluun, vaan käy esimerkiksi Prometheus-leirin, joka aikoinaan syntyi eräänlaiseksi vaihtoehdoksi selkeän indoktrinoivalle rippikoululle. Uskonnonopetuksessa on siis oltava jotain sellaista, joka ET:stä puuttuu ja joka saa enemmistön lapsista oikeasti haluamaan rippileirille ja pysymään kirkon jäseninä? Tämä siitä huolimatta, että kaikkien katsomusaineiden opetuksen pitäisi olla Suomessa täysin tunnustuksetonta? Jotain siellä uskonnontunnilla selvästi tapahtuu…

Koska uudet veronmaksajat ovat kirkolle elinehto, pitää sen lobata poliittisesti ja vaikuttaa suoraan päättäjiin, ettei elämänkatsomustietoa avata kirkon jäsenille. Suomessa kirkkoon kuuluminen on vielä toistaiseksi käytännössä normi ja normisuomalaiselle normin ulkopuolisuus on kauhistus – tämä pitää vanhemmat kirkon jäseninä ja sama syy ilmeisesti estää kirkosta eronneitakaan laittamasta lastaan ET-opetukseen. Silmätikuksi joutuminen ja itsestään numeron tekeminen ei nyt vaan kuulu normikulttuuriimme. Tämä on kirkolle hyväksi, koska se tarkoittaa sitä, että vaikka uskonnonopetus onkin pakollista, eikä valinnanvapautta ole, ei ET-opetukseen pääseminen vielä toistaiseksi tunnu olevan riittävä syy kirkosta eroamiselle?

Onko siis niin, että kirkolliset taustavaikuttajat tulevat torppaamaan tämän valinnanvapauden omalla vaikutusvallallaan niin kauan, kun enemmistö suomalaisista kuuluu edes nimellisesti kirkkoon? Onko uskonnonoptus oikeasti kuitenkin kirkon jäsenyyteen johdattavaa ja sitouttavaa? Jos näin on, pitäisikö kaikkien jumalaan uskomattomien erota kirkosta jo pelkästään siitä syystä, ettei valtio määrittelisi meille mihin katsomusaineeseen saamme lapsemme laittaa?

Kun kirkon jäsenmäärä lähitulevaisuudessa alittaa 50% haamurajan maanlaajuisesti, alkaa uskonnollisten tahojen vipuvoima ja ote poliittisiin päättäjiin selvästi heiketä. Silloin viimeistään saadaan katsomusaineasiakin kuntoon Suomessa, kun poliitikot lakkaavat kuuntelemasta kirkon lobbareita. Politiikassa kun pelataan äänimäärillä ja kansanedustajien äänestyskäyttäytyminen on julkista tietoa he siis tuppaavat pääsääntöisesti äänestämään niin, että miellyttävät mahdollisimman montaa.

Sitä odotellessa 😉