Evankelis- luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä vaihtelee eri ikäryhmissä suuresti. Sitä vastaavasti vaihtelee uskontokuntiin kuulumattomien osuus. Kirkkoon kuulutaan eniten vanhimmissa ikäluokissa sekä – ehkä yllättäen – kouluikäisten lasten ja nuorten keskuudessa.

Kirkkoon kuuluu nyt alle 71 prosenttia kaikenikäisistä ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia on noin 26 prosenttia. Lapsiperheiden vanhempien ikäluokassa, 30-45-vuotiaissa kirkkoon kuuluvuus on pudonnut alle 60 prosentin. Kuitenkin heidän lastensa, 10-20-vuotiaiden ikäluokassa kirkkoon kuluvuus oli yli 80 prosentin tasoa!

Kyse on siitä, että vielä 10-20 vuotta sitten 85 prosenttia lapsista kastettiin kirkon jäsenyyteen. Sen jälkeen yli 600 000 aikuista on eronnut kirkosta pääasiassa nettipalvelun kautta. Kirkosta eronneet lapsen vanhemmat eivät ole kuitenkaan tilastojen mukaan juurikaan erottaneet lapsiaan kirkosta.

Lapsen kirkosta erottaminen tai liittäminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin aikuisen. Siihen vaaditaan kirjallinen ilmoitus, johon tarvitaan molempien huoltajien allekirjoitukset. Lisäksi tarvitaan 12 vuotta täyttäneen suostumusallekirjoitus. Paperi pitää postittaa tai viedä maistraattiin.

Jostain syystä eroakirkosta-palvelun tai maistraattien nettisivuilla ei ole lomaketta, joka olisi tarkoitettu nimenomaan lasten erottamiseen tai liittämiseen. Voi toki käyttää lomaketta, joka on sekä aikuisen että lasten uskonnollisen aseman muuttamiseen, ja jättää aikuisen kohta tyhjäksi, mutta lapsen eroilmoituksen voi kirjoittaa nimineen ja henkilötunnuksineen myös ilman mitään lomaketta.

Jostain syystä lasten uskonnollinen asema on jäänyt sivuun kirkon jäsenmäärän kehitystä koskevassa julkisessa keskustelussa.

Kyselytutkimuksen mukaan noin 55 prosenttia suomalaisista identifioi itsensä ei-uskonnollisiksi. Myös nuorisobarometrin kyselyssä 53 prosenttia piti itseään ei-uskonnollisena. Myös tätä taustaa vasten tuntuisi luonnolliselta, että monessa perheessä lasten ja aikuisten uskonnollinen asema harmonisoitaisiin. Toisin sanoen, jos aikuiset eivät enää kuulu uskonnolliseen yhdyskuntaan, miksi lasten pitäisi yhä kuulua?

Virikettä asian pohdinnalle antaa peruskoulun ja lukion uskonnonopetuksen pakollisuus kirkkoon kuuluville lapsille ja nuorille. Tämä tarkoittaa kieltoa valita elämänkatsomustieto (et) katsomusaineeksi. Uuden lukiolain luonnoksessa esitetään edelleen et:n valintakieltoa. Kun nuori saa muutoin itse päättää, opiskeleeko lukiossa vai ei ja mitä kurssivalintoja tekee, elämänkatsomustiedon kielto kirkon jäsenyyden vuoksi tuntuu omituiselta nuoren itsemääräämisoikeuden sekä lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta.

”Lapsi saa sitten itse valita, kun täyttää 18 vuotta” -ajatus voi toimia myös niin, että nuori voi liittyä kirkkoon sitten kun täyttää 18 vuotta. Liittyjän ei tarvitse edes maksaa kirkollisveroa liittymisvuotena, mutta eroaja joutuu maksamaan kirkollisveroa koko erovuoden loppuun asti.