Pew Research Centerin The Future of World Religions -raportin mukaan noin 16 prosenttia maailman väestöstä on uskonnottomia. Ryhmä on moninainen, sillä siihen kuuluu niin ateistit, agnostikot, skeptikot ja uskontojen suhteen välinpitämättömät kuin myös henkilöt, jotka yhdistelevät maailmankatsomustaan lukuisista eri uskonnoista, mutta eivät luokittele itseään mihinkään tiettyyn uskoon. Useissa maissa, joissa kristinusko on suurin uskonto, uskonnottomien määrä on toiseksi suurin. Näin on esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

Kristittyjen määrä maailman väestöstä on noin 31 prosenttia. Muslimeita on tällä hetkellä noin 23 prosenttia, mutta heidän määränsä ennustetaan kasvavan vauhdilla. Vuoteen 2050 mennessä muslimien määrän odotetaan kasvavan kristittyjen määrän rinnalle: tällöin noin 2,7 miljardia ihmisistä olisi muslimeita. Ennustettu kasvu johtuu pääosin uskontoryhmän nuoresta iästä sekä korkeasta syntyvyysasteesta.

Usein itsensä ateisteiksi määrittelevät ihmiset ovat etuoikeutettua väkeä. Muun muassa koulutus ja taloudellinen turva edustavat ateismia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä taloudellinen turvaverkko on heikompi kuin Euroopassa, turvautuu köyhempi väestö herkemmin jumalaan. Lisäksi Pew Research Centerin mukaan globaalisti uskonto on naisille todennäköisemmin tärkeämpää kuin miehille. Tämä muuttuu, kun naisilla on enemmän mahdollisuuksia.

Kuinka asiat ovat sitten meillä Suomessa? Tilastokeskuksen väestörakenteen mukaan vuoden 2016 lopussa 72 prosenttia kansasta kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1,1 ortodoksisiin kirkkoihin. Uskonnottomia (väestörekisteri tai muu) oli 25,3 prosenttia. Ateisteiksi itsensä luokittelee noin 16 prosenttia väestöstä. Gallup Ecclesiastica 2015 -kyselyn (otos  900 kirkosta eronnutta) mukaan kirkosta erotaan, koska ei pidetä itseä erityisen uskonnollisena tai ei uskota Jumalaan, ei haluta maksaa kirkollisveroa tai ei koeta kirkolla olevan mitään merkitystä omassa elämässä.

1900-luvun alussa Suomi oli melkein sataprosenttisesti evankelisluterilainen. Yli vuosisadassa on siis tapahtunut hyvää kehitystä kohti maallisuutta. Kuitenkin Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2016 ilmestyneen tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista uskoo jumalaan.

Helsingin Sanomatkin otsikoi hiljattain, että uskontojen tilalle haetaan kokemuksia muun muassa energiakivistä ja yksisarvisista. Myös enkelibuumi mainittiin. Monien ihmisten perusluonteeseen kuuluu hengellisyys ja yliluonnollisuudenkin kaipuu. Mikäli ei taivuta enää institutionaalisten uskontojen tapoihin, tulee tilalle jotakin muuta. Työnsarkaa siis maallisuuden saralla yhä riittää.

Vapaa-ajattelijoilla on tärkeä rooli pitää sekulaari ajatusmalli mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Älyllisellä keskustelulla viedään tietoa ja tiedettä eteenpäin. Tästä tulee pitää kiinni, jotta maailma ei jää valtauskontojen jalkoihin tulevina vuosina.

Lähteet: Pew Research CenterThe Future of World Religions: PopulationGrowth Projections,
2010-2050, Tilastokeskus, Osallistuva luterilaisuus. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2012–2015: Tutkimus kirkosta ja suomalaisista, Kuva Pexels