Helsingin hiippakunta valitsee uuden piispan ensi syksynä ja ehdokkaaksi on myös ilmoittautunut muuan tv-koomikko. Kallion tärkeä herra, Herran edustaja herra kirkkoherra Teemu Laajasalo pyrkii virkaan.

 

Periaatteessahan kirkon sisäinen kuohunta ei meikäläisiä pitäisi liikuttaa. Mutta kun Suomen pääkaupungin piispaksi pyrkivän henkilön tietyt ajatukset yhdistää siihen tosiasiaan, että kirkolla on edelleen julkisoikeudellinen asema, pitäisi kaikilla yksityisyyden suojaa sekä uskonnon ja omantunnon vapautta kannattavilla niskakarvat nousta pystyyn. Tai ainakin takaraivossa tuntua pikkuista kihelmöintiä.

 

Kirkon tukimuskeskuksen seminaarissa 8.4.2013 Laajasalo totesi näin: ”Kirkon työntekijöitä on siis n. 21 000 ja poliiseja on n. 7000. Kirkon työntekijöitä on siis kolme kertaa enemmän kuin poliiseja.”

 

Sitten Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä 2016: ” Kirkon ongelma onkin, ettei valtavia resursseja osata käyttää oikein. Jos meillä olisi todellinen huoli sielujen pelastumisesta, osaisimme käyttää paremmin hyödyksemme muun muassa sitä, että kirkolla on paljon enemmän työntekijöitä kuin poliisilla ja paremmat rekisteritiedot kuin Suojelupoliisilla.”

 

Ja omilla kampanjasivuillaan: ”Kirkko instituutiona on edelleen vahva. Kirkon työntekijöitä on n. 20 000 ja poliiseja on n. 7000. Kirkon työntekijöitä on siis kolme kertaa enemmän kuin poliiseja.”

 

Mikä ihmeen poliisi-fiksaatio tällä tyypillä oikein on?

 

Laajasalo puhuu siitä, kuinka kirkko tekee hyvää, auttaa köyhiä, tukee nuoria, tukee vanhuksia jne. Joten miksi Laajasalo ei vertaa kirkon työntekijämäärää johonkin saman tyyppiseen ammattikuntaan: psykologeihin, opettajiin, nuorisotyöntekijöihin jne? Miksi valita ammattikunta, jonka tehtävänä on rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen? Jolla käytännössä on väkivaltamonopoli ja oikeus tietyissä olosuhteissa rikkoa henkilön yksityisyyden suoja.

 

Ehkä seuraava selventää tilannetta. Kun Petri Karisma yritti Ylen Aamu-TV:ssä 11.12.2012 selittää, että ihmisillä on oikeus pitää oma katsomuksensa yksityisasiana niin Laajasalo totesi, että se ei ole yksityisasia.

 

Laajasalo siis rinnastaa kirkon poliisiin ja SUPOon, kirkon henkilörekisterit SUPOn rekistereihin ja toteaa vielä, että oikeutta katsomuksen yksityisyyteen ei ole. Jos tästä jotain tulee mieleen, niin ehkä kommunistien toiminta entisissä itäblokin maissa. Nimitän tätä DDR-luterilaisuudeksi. Jotenkin en ihmettele sitä, että Laajasalon kannattajiin kuuluu myös pastori, jolle on saanut selittämällä selittää, että ei ole ihan laillista kerätä koululaisilta nimien kera syitä siihen, miksei mene rippikouluun.

 

Yhteiselomme olisi huomattavasti helpompaa, mikäli Helsingin hiippakunta valitsisi piispakseen henkilön, jolla olisi edes alkeelliset käsitykset yksityisyyden suojasta, uskonnon ja omantunnon vapaudesta ja joka jotenkin kykenisi rakentavaan dialogiin meidän pakanoidenkin kanssa.

 

Kallion hassuttelevalta Honeckerilta nämä ominaisuudet puuttuvat.