Ken haluaa, lukekoon perustuslain 11 ja 6 pykälät ja pohtikoon, miten tuo Keskitalon lausuma korreloi niiden kanssa. Väitän, että yksipuolisesti traditioon vetoava ei ymmärrä perusoikeuksia. Eikä oikein uskontoakaan. Esitän kolme pointtia.
1.
Perinne ja kulttuuri eivät ole perustuslain sallimia rajoitusperusteita. Tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota, silloin kun kyse on haavoittuvassa asemassa, pakollisen peruskoulun piirissä olevien lasten ihmisoikeuksien toteutumisesta.
Tämä seikka kuitenkaan ei yksinään avaa koko asiaa. Kas kun tontut, pääsiäispuput ja -munat sekä joulukuuset ja aika moni muukin traditio periytyy jostakin uskonnosta. Ja kukaan ei kai tosissaan koe näiden perinteiden muodostavan ongelmia uskonnonvapauden kannalta? Eihän?
Joten jatketaan.
2.
Meillä on joitakin uskonnollista alkuperää olevia perinteitä, joiden ”harjoittamisella” ei ole katsomuksellista ulottuvuutta. Ne ovat yleisellä tasolla menettäneet uskonnollisen merkityksensä eivätkä enää keskustele uskonnollisen alkuperänsä kanssa. Esimerkiksi: paljain silmin erottuvien taivaan kohteiden nimet (islam, antiikin Rooman ja Kreikan uskonnot), viikonpäivien nimet (luonnon uskonnot ja viikinkiusko), 7-päiväinen viikko ja sunnuntai lepopäivänä (juutalaisuus). Nämä eivät ole uskonnon- ja omatunnon vapauden kannalta merkityksellisiä käytänteitä.
Toisaalla meillä on uskonnollisista traditioita, jotka ovat edelleen vahvasti kytköksissä jonkin tietyn (ev-lut) uskonnon uskomuksellisen, moraalisen, sosiaalisen ja kokemuksellisen sisällön kanssa. Esimerkiksi jumalanpalvelus/hartaus. Näillä traditioilla on merkitystä myös uskonnon ja omatunnon vapauden kannalta. Nämä ovat niitä uskonnon harjoittamiseksi luettavia tilanteita, joita perustuslain 11 § koskee.
Se, että torstai on torstai ei ole kunnioitusta ukkosen jumalaa kohtaan (Thors Dag). Se on vain viikon päivän nimi, oli alkuperä mikä tahansa. Se, että koristelemme kotiamme pääsiäisenä tipuilla ja sulkaamunilla, tarkoittaa sitä, että koristelemme kotiamme pääsiäisenä tipuilla ja suklaamunilla.
Jumalanpalveluksen tarkoitus on palvella Jumalaa, sitouttaa ihmiset osaksi seurakuntaa. Jumalanpalvelus on uskon todeksi elämistä, Herran odottamista jne. jne. Tarkoitus ei ole muuttunut miksikään.
3.
Käsityksemme perusoikeuksista on muuttunut.
Noin sata vuotta sitten ei ollut mahdollista olla edes Suomen kansalainen, ellei kuulunut luterilaiseen kirkkoon tai johonkin uskontokuntaan.
Elämänkatsomustietoa on ollut Suomessa mahdollista opiskella 1980-luvun alusta lähtien. Vasta tuolloin Suomen kouluissa käytännössä hyväksyttiin se, että on olemassa muitakin kuin uskonnollisia maailmankatsomuksia. Ja vasta uskonnonvapauslain myötä 2000 luvun alussa, opetus kouluissa muuttui tunnustuksettomaksi (tai olisi ainakin pitänyt muuttua). Nyt uudessa OPSissa opetus on määritelty myös uskonnollisesti sitouttamattomaksi.
Koulu ei ole se taho, jota perusoikeudet koskevat muuten kuin velvoittavina. Eli koulun tehtävä on valvoa, että ne koulun toiminnan piirissä toteutuvat.
Kouluissa uskonnolliset perinteet ovat kehittyneet aikana, jona uskonnottomuutta ei varsinaisesti ole edes tunnistettu ja tunnustettu eikä uskonnon ja omantunnon vapaus vastannut sitä, mitä se 2000-luvulla tarkoittaa. Koska koulujen perinteet ovat peräisin tätä edeltävältä ajalta, meidän pitää olla mahdollista tarkastella niitä myös perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
Summa summarum. Vaikka käytän neljännestä planeetasta antiikin Rooman sodan jumalan nimeä, en ole vielä törmännyt yhteenkään opettajaan tai muutenkaan ihmiseen, joka oikeasti yrittäisi minut tai jälkipolveni käännyttää Mars-kulttiin. Kristillisten perinteiden kanssa on vähän eri juttu.