(Jostain syystä onnistuin saamaan artikkelikuvaan Jukka Keskitaloa vain nenästä alaspäin. No, viikset näkyvät sentään.)

 

Sattui silmääni juttu Imatralaisessa 12.1.2017. Jutussa käsiteltiin sitä, kuinka kirkon viinit ehkä tulevat verolle pantavaksi. Noin niinkuin perinteistä kuvausta käyttäen. Kirkon kansliapäällikön Jukka Keskitalon mukaan ehtoollisviinien veroon kuluvat rahat olisivat pois esimerkiksi diakoniasta ja nuorisotyöstä.

 

Kyse siis on noin 160 000 euron summasta. Seurakuntien eri tehtäväalueiden kustannukset olivat vuonna 2015 reilut miljardi euroa (käsitellään niiden jakautumista joskus toiste).

 

Kun tavallinen kansalainen huomaa lempi punkkunsa Alkossa kallistuneen, hän vaihtaa halvempaan tai säästää jostain muusta. Terve kansalainen kuitenkaan tuskin säästää lastensa vaatteista tai perheen ruoasta. Kun terveellä pohjalla toimiva yritys joutuu talousvaikeuksiin, se ei ala karsia ydinosaamisestaan vaan oheistoiminnoistaan.

 

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla näyttää olevan toisenlainen logiikka.

 

Kirkon ihmiset syyllistävät meidät kirkkoon kuulumattomat jumalattomat usein siitä, ettemme verotuloin ota osaa tuohon kirkon tekemään diakoniaan ja nuorisotyöhön. Meidän siis pitäisi heidän mukaansa luopua uskonnon ja omantunnon vapaudesta, jotta kirkolla olisi varaa tehdä hyvää. Usein samassa yhteydessä he ovat heti ensimmäisenä sanomassa, että ne varat, joita kirkko ei meiltä saa, ovat suoraan pois kirkon diakoniasta ja nuorisotyöstä.

 

Oheisessa lehtijutussakin Keskitalo on välittömästi karsimassa tuota 160 000 euroa juuri niistä toiminnoista, joiden perusteella meidän tulisi kirkkoon kuulua ja jotka kirkon oman sanoman mukaan ovat sen toiminnan ydintä. Siis sitä, mitä varten kirkko on olemassa. Keskitalo ei sano, että nyt pitää karsia hallintoa, vähentää seurakuntatyötä, myydä metsää, säästää kiinteistökuluissa…

 

Meillä uskonnottomilla kyllä on motivaatiota lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, esim. mielenterveys- tai nuorisotyöhön. Mutta jos kirkon kaltainen miljardiorganisaatio alkaa heti pienenkin notkahduksen edessä karsia juuri niitä toimintoja, joiden takia esim. minä mahdollisesti edes harkitsisin liittymistä, niin ei kyllä houkuta.

 

Puhumattakaan siitä, että tuo kaikki tapahtuisi perusoikeuksista tinkimisen hinnalla.

 

(Jaa niin meinasi unohtua: on myös olemassa sellaisia hyvää tekeviä järjestöjä, joilla ei mene rahaa ehtoollisviiniin latin latia.)