Lausunto sote-lakipakettiin hautaustoimesta

Sote-alueissa on varauduttava siihen, että hautaustoimen julkinen palvelutehtävä ennen pitkää siirtyy julkisen vallan palveluksi.

Lausunto sote-lakipakettiin hautaustoimesta, krematorioista ja tunnustuksettomista kappeleista 3.11.2016

Vapaa-ajattelijain liitto uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestönä esittää, että perustettavien sote-alueiden tehtäviin lisätään hautaustoimi, krematorioiden ja tunnustuksettomien kappelien toiminta. Tämä on tarpeellista varautumista hautaustoimessa tarvittaviin muutoksiin.

Hautaustoimilain mukaan Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tai seurakuntayhtymien tulee ylläpitää yleisiä hautausmaita. Tämä katsotaan julkiseksi tehtäväksi, ja samalla valtion budjetista myönnetään kirkolle tukea 114 miljoonaa euroa, valtaosalta juuri hautausmaiden ja niiden krematorioiden toimintaan.

Ev.-lut. kirkon seurakunnille säädettyyn hautausmaatoimintaan liittyy perusoikeusongelma ihmisten yhdenvertaisessa kohtelussa. Samalla julkiseen keskusteluun on noussut kirkon itsensäkin taholta realistinen skenaario kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman lakkauttamisesta, jonka myötä myös hautausmaatoiminnasta yleisenä yhteiskunnallisena tehtävänä luovuttaisiin.

Syrjintää kappelien käytössä

Seurakuntien hautausmaille haudataan myös uskonnottomia ja muita kirkkoon kuulumattomia vainajia. Hautausmailla on myös erityinen tunnustukseton alue. Hautaustoimilaissa lähtökohtana on vainajan vakaumuksen kunnioittaminen hautaamisessa. Hautaamisen yhteydessä pidetään kirkollisen siunauksen vaihtoehtona myös uskonnottomia saattotilaisuuksia. Tällaiseen siviiliseremoniaan voi kuulua ei-kirkollinen puhe sekä uskonnotonta hautajaismusiikkia.

Siunaustilaisuuksia ja uskonnottomia saattotilaisuuksia pidetään – tai pidettäisiin – tyypillisesti hautausmaiden kappeleissa, joista osa on samalla krematorion kappeleita. Kappelit kuuluvat luonnollisena osana hautaismaiden palvelurakenteeseen ja niiden käyttö on osana tavanomaista hautausseremonioiden kulkua niin tuhkauksiin liittyen ennen tuhkausta kuin arkkuhautauksissakin ennen vainajan haudalle viemistä.

Tällä hetkellä suuri osa seurakuntien hautausmaista ei myönnä kappelia uskonnottomiin saattotilaisuuksiin, vaan sitä saa käyttää vain papin toimittamisiin vainajan siunauksiin. Myös Kirkkohallitus on suosittanut kappelien rajaamista vain uskonnollisiin siunaustilaisuuksiin. Toisaalta kuitenkin varsin monet seurakuntien hautausmaat myöntävät kappeleitaan mainittuihin uskonnottomiin siviiliseremonioihin.

Tilanne on tällä hetkellä hyvin epäyhdenvertainen, sattumanvarainen ja mielivaltainen. Esimerkiksi Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymä ja Hyvinkään seurakuntayhtymä myöntävät kappelia uskonnottomiin saattotilaisuuksiin, mutta Espoon ja Järvenpään seurakuntayhtymät eivät myönnä, Nastolan seurakunta myöntää, mutta Lahden seurakunta ei myönnä. Porin seurakuntayhtymä ei myönnä, vaikka kyseessä on krematorion kappeli. Näin uskonnotonta siviiliseremoniaa ennen tuhkausta ei voida toimittaa tuossa krematorion vieressä olevassa kappelissa samalla lailla kuin vainajan siunaamistilaisuutta. Kuitenkin kappelit ja krematoriot ovat osa hautausmaiden toimintaa, ja seurakunnat käyttävät valtion tukea ja palvelumaksuja myös kappelien toimintaan.

Tässä uskonnottomien ja toisuskoisten syrjinnässä ei ole kyse kirkon kapinoivista seurakunnista, vaan Kirkkohallituksen yleisestä linjauksesta ja siten koko Ev.lut. kirkon kapinoinnista ihmisten yhdenvertaista kohtelua vastaan hautaustoimen yhteiskunnallisessa palvelutoiminnassa. Sen vuoksi on paikallaan, että sote-alueiden yhteyteen perustetaan hautausmaita ja krematorioita, joissa ihmisiä kohdellaan ja palvellaan yhdenvertaisesti, syrjimättä heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta.

Kirkon julkisoikeudellisen aseman lakkaaminen

Kirkon tulevaisuuskomitean mietinnössä (Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 47. Sivut 134-138) todetaan seuraavaa, lopussa myös hautaustoimen uudelleen järjestämisestä:

”Mikäli kirkon jäsenmäärän lasku johtaa sisäisen identiteetin tai ulkoisen kuvan huomattavaan muutokseen, on mahdollista, että paine yhteiskunnallisen aseman muuttamiseksi kasvaa samanaikaisesti. Siksi ei pidä sulkea pois sitä, että kirkko joko ulkopuolisen poliittisen paineen seurauksena tai omasta tahdostaan luopuu julkisoikeudellisesta asemastaan. Käytännössä tämä merkitsisi luopumista yhtäältä verotusoikeudesta, toisaalta kirkolle asetetuista julkisista tehtävistä. Lisäksi se muuttaisi radikaalisti kirkon asemaa yhteiskunnassa ja siirtäisi sen kokonaisuudessaan yhdistys- tai muun vastaavan lain piiriin.

Muutoksen seuraukset

Kirkon julkisoikeudellisen aseman lakkauttaminen edellyttäisi muutosta Suomen perustuslakiin ja useisiin muihin lakeihin. Nykyisen kirkkolain säilyttämiselle ei enää olisi perusteita, joten kirkkoa koskeva sääntely olisi mietittävä ja rakennettava uudestaan, pitkälti yhdistys- tai muun vastaavan lain varaan.

Lainsäädännön perustavaa laatua olevien muutosten ohella prosessin suurimpia kysymyksiä olisivat todennäköisesti kirkon uuden rahoituspohjan rakentaminen, hautaustoimen uudelleen järjestäminen sekä kirkon eläkejärjestelmän kohtalo.”

Tässä Ev.-lut. kirkon omassa mietinnössä ei ole paneuduttu yhdenvertaisuusnäkökulmaan, julkisen vallan neutraliteettiperiaatteen asettamiin vaatimuksiin. Niiden mukaan kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman lakkaamiseen ei tarvitse odottaa kirkon jäsenosuuden laskua alle määräenemmistön (2/3) tai jopa alle puoleen, niin kuin kirkko tuntuu ajattelevan. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden vaatimus myös uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta koskee hyvin pieniäkin vähemmistöjä, sillä itse asiassa se koskee kaikkia, jokaista yksilöä. Ihmisoikeusnäkökulmasta uskonnottomat ja muut uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomat ovat tällä hetkellä jo erittäin suuri vähemmistö Suomessa. Se on myös edelleen suureneva ryhmä samaan tapaan kuin Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa.

Näin ollen sote-alueissa on varauduttava siihen, että hautaustoimen julkinen palvelutehtävä ennen pitkää siirtyy julkisen vallan palveluksi samaan tapaan kuin synnytyssairaalatkin ovat. Sote-alueet voisivat hoitaa myös perustettavien krematorioiden ja niiden yhteydessä olevien tunnustuksettomien kappelien toimintaa. Hautauskulttuurihan on myös Suomessa muuttumassa nopeaa vauhtia siihen suuntaan, että tuhkaus yleistyy edelleen ja että vainajan tuhka haudataan tai sirotellaan kokonaan nykyisten hautausmaiden ulkopuolelle. Varsinkin tuhkan sirottelu maa- tai vesialueen omistajan luvalla on lisääntynyt ja lisääntymässä nopeasti. Näin ollen hautaustoimen osittainen irrottaminen ev.-lut. seurakuntien uskonnottomia syrjivästä toiminnasta voisi alkaa krematorioiden ja tunnustuksettomien kappelien perustamisella.

Useissa Euroopan maissa hautaustoimi on pääosin julkisen vallan hoidossa. Esimerkiksi Tanskassa isoilla kunnilla on hautausmaita, vaikka on myös perinteisiä kirkkohautausmaita. Tässä lausunnossa on hahmoteltu saman tapaista sekamallia, jossa kirkkojen hautausmaat voivat jatkaa elämäänsä, mutta hautaamiskulttuurin monipuolistuessa uudistuvasta hautaustoimesta suureneva osuus tapahtuu julkisiin palveluihin kuuluvien tunnustuksettomien krematorioiden kappelien kautta.

Vapaa-ajattelijoiden Liitto ry

Heidi Friman
varapuheenjohtaja

Esa Ylikoski
pääsihteeri