Tunnustuksellisen johdetun uskonnonharjoituksen järjestäminen ja sisällyttäminen koulujen viralliseen päiväohjelmaan on syytä ottaa kriittiseen tarkasteluun. Tämä tarkoittaa yhä varsin yleisiä koululaisjumalanpalveluksia ev.lut. kirkoissa sekä seurakuntapappien pitämiä aamuhartauksia lakisääteisen päivänavauksen paikalla. Ne ovat aivan eri asia kuin yksittäinen suvivirsi kevätjuhlassa. Varhaiskasvatuksen osalta kyse on hartaushetkistä ja niin sanotuista pikkukirkoista päiväkodeissa.

Uusi yhdenvertaisuuslaki vahvistaa neutraliteettiperiaatteen soveltamisvelvoitetta julkisen vallan toiminnassa. Ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti ja syrjimättä heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta. Jos tästä pääsäännöstä poiketaan, siitä tulee säätää lailla. Oppilaitosten ja viranomaisten tulee laatia yhdenvertaisuussuunnitelmat ja arvioida toimintaansa.

Uuden koululainsäädännön ja uuden opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta. Tämä tunnustuksettomuus koskee myös oppilaitoksen koko toimintaa. Kuntalain ja perusopetuslain mukaan kunnan ja koulun lakisääteisiin tehtäviin ei kuulu yhdenkään uskonnon tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen järjestäminen henkilökunnan toimesta.

Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on jo perusluonteeltaan intiimiä. Niinpä se saisi olla yksityisasia, lapsiperheen oma ja mahdollisen seurakunnan asia, mutta ei julkisen vallan viranomaisten organisoimaa. Rehtoreilla on kylliksi muuta työtä. Perheillä ja nuorilla on sitä paitsi mahdollisuus osallistua ev.lut. jumalanpalveluksiin halutessaan vaikka joka viikko.

Tätä tukevat uskonnonvapaus ja yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilanteita, joissa henkilö joutuu tekemään vasten tahtoaan julkisia valintoja, joista voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton. Apulaisoikeuskansleri piti tätä merkittävänä näkökohtana päätöksessään maaliskuussa 2014.

Varsinkin ei-uskonnollisille suomalaisille vanhemmille ja myös toisuskoisille on edelleen aika kiusallinen valintapäätös, ilmoittaako lapsen jäävän pois enemmistön ev.lut. jumalanpalveluksesta vai osallistuvan siihen joukon jatkona. Mitä rehtori ja opettajat ajattelevat! Mitä muut lapset tai heidän vanhempansa ajattelevat! Millainen on vaihtoehtoinen ohjelma?

Kun perustuslakivaliokunta huhtikuussa ja Opetushallitus syyskuussa 2014 katsoivat, että uskonnolliset tilaisuudet kouluissa olisivat yhä mahdollisia, mutta eivät välttämättömiä, ne korostivat vaihtoehtoisten tunnustuksettomien tilaisuuksien ja niistä tiedottamisen kehittämistä sekä sitä, että niihin osallistuminen ei saa aiheuttaa syrjintää. Vielä tänä lukuvuonna ei ole käytännössä ilmennyt erityisempää parannusta uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoisen ohjelman käytäntöihin. Miten jatkossa?

Ihmisoikeusperustaisesti paras ja samalla kustannustehokkain ratkaisu oppilaitoksissa on kahden rinnakkaisen ohjelman kehittämisen sijaan suunnata henkilökunnan ja oppilaiden energia ja luovuus oppituntien ulkopuolisissa aktiviteeteissa vain kaikille yhteisen, yhteisöllisyyttä lisäävän toiminnan kehittämiseen.