Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ottaa sekä Facebook-päivityksessään että Keskisuomalaisessa (9.2.2015) voimakkaasti kantaa Puolustusministeriön eettistä opetusta ja sotilasparaateja koskevaan työryhmäraporttiin. Hänen mukaansa ”raportissa lähdetään selkeästi negatiivisen uskonnonvapauden korostuksesta”. Lisäksi Keskitalon mukaan raportin ehdotusten toteutuminen pakottaisi kristityt sekä muslimivarusmiehet ”harjoittamaan uskonnottomuutta” ja kaventaisi varusmiesten vapautta harjoittaa uskontoa.
Työryhmä esittää, että kirkollinen opetus muutettaisiin kaikille asepalvelusta ja aseetonta palvelusta suorittaville tarkoitetuksi moniammatilliseksi ja vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi, joka tukee palvelusta suorittavien elämänhallintaa sekä sodan ajan eettistä tomintakykyä. Opetus muutettaisiin tunnustuksettomaksi siten, että oppitunneille osallistuisivat kaikki.
Raportin mukaan sotilasparaatiin kuuluva kenttähartaus säilyisi mutta hartauteen osallistumattomat koottaisiin omiksi ryhmikseen, jotka voisivat poistua hartauden ajaksi. Muut uskonnolliset hartaudet ja jumalanpalvelukset muutettaisiin merkittäväksi palvelusohjelmiin samalla tavalla kuin muukin vapaaehtoinen toiminta.
Minun on nyt pakko väkisinkin miettiä sitä, ymmärtääkö Jukka Keskitalo käsitteiden ”uskonnonvapaus” ja ”perusoikeus” sisältöä. Keskitalon logiikan mukaan uskonnollisten tilaisuuksien muuttaminen pakollisista vapaaehtoisiksi kaventaa uskonnonvapautta. Siis: pakollisuuden muuttaminen vapaudeksi kaventaa vapautta. Kummasta on uskonnonvapaudessa Keskitalon mukaan kyse: uskonnon oikeudesta yksilöön vai yksilön oikeudesta uskontoon?
En myöskään ymmärrä, mitä Keskitalo tarkoittaa ”uskonnottomuuden harjoittamisella”. Käsite tuntuu täysin absurdilta. Uskonnon harjoittamisella tarkoitetaan kaikkia sellaisia toimia, joilla yksilö ilmaisee ja harjoittaa uskontoaan, esim. rituaalit. Haluaisin tietää, mitä sellaisia rituaaleja Keskitalon mielestä uskonnottomuteen kuuluu, joita uskonnottomat harjoittavat ja joita uskovaiset voitaisiin pakottaa harjoittamaan. Samalla logiikalla: onko Keskitalon mielestä harrastus se, että EI pelaa jalkapalloa?
Raportissa oppituntien tunnustuksettomuutta perustellaan sillä, että asevelvollisten osaamisen ja sodan ajan joukkojen toimintakyvyn kannalta tarkasteltuna tarpeellisiksi katsotuille oppitunneille voivat osallistua kaikki asepavelusta suorittavat, riippumatta siitä mihin kansanryhmään tai uskontokuntaan he kuuluvat. Tämä tukee omaa käsitystäni armeijan toiminnasta: jos meidän missään paikassa pitää olla kuin yhdestä puusta veistettyjä ja tuntea kuuluvamme yhteen, niin se paikka on armeija. Miten asevelvollisten jakaminen ryhmiin uskonnon tai kansanryhmän perusteella millään tavalla tukee sitä tehtävää, jota asevelvolliset ovat puolustusvoimissa suorittamassa?
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö päättää FB-päivityksensä näin: ”Todettakoon vielä se, että varusmiehistä lähes 90 % kuuluu kirkkoon eli suurempi osuus kuin kansasta keskimäärin.” Tämä lienee hienoinen vihjaus siitä, että uskonnottomat ovat niin pieni porukka, ettei heitä tarvitse ottaa huomioon. Varusmiespalvelukseen astuu joka vuosi vajaat 30 000 varusmiestä, joista naisia on reilusti alle tuhat. Onko Keskitalo noudattamansa ajatusmallin mukaisesti myös sitä mieltä, että vain miesten tarpeet on syytä koulutusta järjestettäessä ottaa huomioon, koska miesten osuus varusmiehistä on suurempi kuin kansasta keskimäärin? Vessat vain miehille?
Muistan omalta alokasajaltani sen, kuinka kirkkoon kuuluvat/uskonnolliset/evankelis-luterilaiset yms. lähtivät eräänä päivänä kirkkoon harjoittamaan uskontoaan jumalanpalveluksen muodossa. Meidät uskonnottomat/muut kuin evankelis-luterilaiset komennettiin täksi ajaksi siivouspalveluun. Ehkä tämä vastaa Keskitalon käsitystä ”uskonnottomuuden harjoittamisesta”.
Kari Hännikäinen